Lämmintä ja vesisadetta

Huomenna on tämän vuoden viimeinen päivä ja vuosi ilmeisesti vaihtuu suojasäässä. Toivottavasti ihan kaikki lumi ei ehdi sulaa ja maa mennä mustaksi.
Täällä maalla ovat nämä illat todella pimeitä, muutamia valoja näkyy tuolta peltojen takaa ja liikenne tiellä on näin ilta-aikaan hyvin hiljaista, muutama auto mennä huristelee ja se on siinä sitten.
Huomenna kuitenkin kylä tavallaan herää ja metsien takaa nousee kuin nouseekin raketteja, siihen nähden paljon kun muuten kylä on hiljaisuuden tyyssia.
Raketithan tietysti näkyvät ja kuuluvatkin melko pitkien matkojen takaa ja alle kymmenen kilometrin säteellä on parikin kuntakeskusta joista tietysti raketteja nousee ilmoille hyvinkin runsaasti ja ainakin pauke kuuluu.
Uuden vuoden päivänä aamuna  me sitten heräämme Lohjan kaupungissa ja kotikuntani lakkaa olemasta itsenäisenä kuntana. En vielä tiedä miltä se minusta  tuntuu tai miten minun siihen pitäisi suhtautua. En todella tiedä.......
Kuitenkin kaiketinkin Hyvää uutta vuotta 2013 meille kaikille
Maija-kissa toivottaa myös hyvää uutta vuotta.

Kaikki oli tarpeen,

siis vesi porakaivossa, puut liiterissä ja lumikola. (tosin vanhan navetan vintillä) Lunta tulvillaan on raikas talvisää........
Portaat ihan lumen peitossa, navetan oven lukko jäässä, no kaikki kyllä selvisi ja jo keskiviikon iltana oli tupamme melko lämmin. Peruslämpö oli noin 9 astetta ja siitä se sitten alkoi iltapuhteen lämmityshommat.
Lunta tuiskuttaa täällä Länsi-Suomessa ihan melkein vaivaksi asti ja ajokeli on surkean huono, tänään onneksi ihan vain täällä kotopihassa oleilimme ja lumitöitä tarpeen mukaan ja sitäkin vain jouluruokien sulattamisen vauhdittamiseksi.
Todellinen valkea joulu on tänne meille laskeutunut ja tästä on syytä nyt nauttia.
Hyvää Joulunaikaa meille ja toivottavasti ei tuo ennustettu räntäsade tule ja pistä loppuakin ajokeliä aivan sekaisin.

Kohta jo joulu

Muutama päivä ja sitten on aatto, odotanko sitä? En vielä tiedä, paljon pitäisi ehtiä jos kaiken saisin valmiiksi. Kasaan varmaan paineita ja ihan turhaan, joulu tulee ajallaan ja tuskin siinä minun hommani paljon painaa.
Kaikenmoista on sattunut, nyt ihan viimeksi vanha tai siis kolme vuotta vanha läppärini sai viirustartunnan. Mistähän se tuli ja yhtään ei tietoturvaohjelma mitään siitä kertonut. Haittaohjelmia kaksi ja yksi troijalainen, voi peijakas sentään. Onneksi on tämä vanha tuttu ja turvallinen pöytäkone, joka toimii ihmeen hyvin ollakseen melkein kymmenvuotias.
Olen jo valinnut uuden läppärin ja huomenna vien saastuneen läppärini sinne samaan liikkeeseen ja siellä sitten osa koneeni sisällöstä siirretään uuteen koneeseen.
Loppiaisen jälkeen sitten kirjoittelen upo uudella koneella.
Nyt heitän tietokonehuolet pois tältä vuodelta ja aloitan jouluvalmistelut. Maalle menemme koko sakki ja siellä sitten vietämme varmaan ja toivottavasti oikein rauhallisen maalaisjoulun. Keskellä ei juuri mitään, mutta onneksi on lunta maassa ja puuvajassa puita, vettä kaivossa ja lumikola tallessa. Tästä siis alkaa Joulu.
Huomenna menen kauppahalliin ja ainakin perinteinen kinkku on siellä varattuna, samoin naudan kieli ja jotain vielä muuta hyvää. Linnuille myös tilasin ihan oikeata kunnon silavaa.....

Maija-kissa odottaa joulua, joulutähdet ympärillään...

Hyvää Joulua!

Melkein jo joulukuu

Aika rientää ja mukana tässä on jotenkin pysytty. Nyt helpottaa, koko marraskuu on ollut aika reissaamista ja on tuntunut siltä, että mukana juuri ja juuri on tässä vauhdissa pysynyt.
Reissut Pietariin, Tallinnaan ja Turkuun ovat siis onnellisesti takana.

Turun matka meillä Maija-kissan kanssa olikin ihan nappijuttu. Kaikki näyttelyssä meni hienosti ja kotiin sunnuntaina toimme kolme pokaalia, ruusukkeita ja kissanraksuja.
Maija näet voitti kategoria kolmen naaraspaneelin eli oli BIS ja erikoisnäyttelyssä Maija oli paras manx-cymric naaras ja paras väritykseltään.
Hieno juttu ja nyt me tässä pikkuhiljaa alamme odotella joulua ja mukavaa oleskelua maaseudun rauhassa, pimeydessä/valossa ja kaikesta jouluun liittyvästä.

Tässä Maija-kissa tuomarin pöydällä

Paripuoli, kello/aika käy ja mukana pitäisi pysyä.

Kello käy ja kiireeksi pistää, muuten mistähän johtuu tämä ainainen kiire.

Jälleen kerran kävin kaupungilla ja käsissäni oli paripuolet hansikkaat ja se ei suinkaan ollut ensimmäinen kerta. Olen ihan mestariluokan hukkaaja ja erityisesti nahkahansikkaat ovat ne joita hyvin usein hukkaan. Usein molemmat mutta aina välillä vain toisen ja siksikä laatikosta löytyy näitä paripuolia.
Hyvin kaupunkireissu meni ja tuskin kukaan minua niin tarkkaan katsoi, että olisi huomannut käsissäni paripuolihansikkaat. Kiukuspäin pidän näitä paripuolia, ne ei kyllä koskaan ole kokeneet katoamisen karua temppua.

Kello käy ja samoin aika, mitään ei ehdi tai ainakin siltä tuntuu. Toisaaltaan nyt voisi nauttia ajan verkkaisesta kulumisesta ja vain yhden ainoan asian toimittamisesta kulloisena päivänä. Siis yksi juttu ja yksi päivä.
Tässä pikapuolin kun ensin olemme käyneet isännän kanssa Pietarissa ja sitten minä Maija-kissan kanssa Tallinassa ei mitään niin kovin ihmeellisiä asioita olekaan tiedossa. Tosi vielä Turun näyttelyssä Maija ja minä käymme marraskuun aikana. Johan tässäkin on ihan kyllin yhdelle kuukaudelle ja aivan liikaa.
Mutta näin nyt kuitenkin tuntuu olevan ja ainakaan ei voi sanoa, että eläkemuorin aika kävisi yksitoikkoiseksi ja pitkästyttäväksi.
Marraskuun alkua odotellen.........

Maija ja Mallakissa katsovat ulos illan hämärään
kuva vuodelta 2011

Tänään, kaunis syyspäivä

Aurinko, tuo tänä syksynä harvoin itseään näyttänyt ihana taivaankappale oli tänään suopea ja paistoin täällä tänään melkein koko syksyisen päivän. Tummia pilvenmöykkyjä aina välillä purjehti auringon eteen, mutta ne onneksi eivät tuoneet tänne sadetta.
Kaikki daaliani ovat nyt nostettu maasta ja ne ovat tuolla vanhan navetan lattialla, pidän niitä siellä muutaman päivän. Välillä ravistelen niistä pois märkää multaa ja sitten kun juurakot ovat kuivahtaneet siirrän ne kellarin hyllylle.
Kaikki gladioluksen mukulat ovat myös pois maasta ja ne saavat olla muutamia päiviä  kuivahtamassa ja sitten siirrän ne kellariin. Ihan kaikkia mukuloita en ota talteen, tänä kesänä gladiolukset eivät kaikki ehtineet kukkia ja mukulat jäivät pieniksi.

Tässä vuoden 2010 syksyn kukka

 Kaunis vaalea gladiolus

Jokohan talvi tekee tuloaan?

Kuuntelin säätietoja ja kävin sääsivuilla, tulin siihen tulokseen, että huomenna kaivan ylös maasta kaikki daaliat. Muutaman jo eilen leikkasin "alas" ja tänään kaivoin ylös kasvupaikaltaan. Juurakot ovat kasvaneet valtaviksi, ilmeisesti märkä leuto syksy on ne lihottanut muhkeiksi, ihan liian kanssa. Tosin tämä on havainto vain kolmesta juurakosta, huomenna näen loput.
Tulimme tänne maalle viikoksi tekemään näitä syyskauden viimeisiä puutarhan ja pihapiirin kunnostustehtäviä. Kovin hyviä ilmoja ei säätiedotus tälle viikolle luvannut ja kaikenmoista puuhaa kuitenkin olisi saatava tehdyksi, mutta katsotaan mitä ehditään ja voidaan tehdä.
Se mitä nyt ei voida tehdä, ne hommat varmaan sitten keväällä ovat odottamassa. Onneksi lehti on aika hyvin jo pudonnt puista, oikeastaan yllättävän paljaina ovat koivut ja ihme kyllä myös tammi on melkein kaikki lehtensä jo pudottanut. Ehkä tämä märkä syksy on edesauttanut lehtien varisemista.
Jälleen kerran taas luin lehdestä, että haravointi ei olisi ollenkaan niin tärkeä syyshomma, vaan lehdet voisi jättää maahan ja sitten keväällä ne lehdet jotka ovat talven jälkeen vielä näkyvillä, ne ajetaan silpuksi ruohonleikkurilla. Onhan maatuvissa lehdissä paljon juuri niitä ravinteita joita esim hyvä ja rehevä nurmikko tarvitsee. Samoin perennamaa voisi saada lisäravinteita ja talvisuojaa maatuvista lehdistä.
Me isännän kanssa varmaa aika pitkälle tätä menetelmää tänä syksynä toteutamme ja katsotaan sitten keväällä miltä näyttää. Tietysti talon tulopiha ja kaikki tiet ja käytävät haravoidaan mutta varsinainen nurmikko jätetää nyt tällä kertaa vähemmälle haravoimiselle. Nyt kun kaikki on niin märkää ei tuuli lennättele lehtiä, kuivana syksynä juuri tuulien lennättämät lehdet kasaantuvat vääriin paikkoihin ja tuntuu siltä, että haravoinnista ei ole mitään näkyvää hyötyä.


Tämäkin verenpisara pitää siirtää sisätiloihin,
pois talven tulon tieltä.

Lauantai-illan mietteet

Tänään on täällä ollut melkein sateeton päivä, siis melkein.
Tuolla olopihalla olisi kaikenlaista pientä puuhaa, kuitenkin märkyys on sellainen melkein inhottava asia, että ei oikein hommat huvita.

Puutarhakalut pöytä ja neljä tuolia onneksi paketoimme jo viime torstaina pressukankaan alle ja siellä ovat suojassa sateelta. Siinä kaluja kootessa mietimme, että monestiko mahdoimme viime kesänä nauttia ulkosalla ruoat tai kahvit. Eipä varmaa kuin muutaman kerran, tosin ehkä kauneimman kesän olimme maalla.

 

Meillähän tämä olopiha on myös kissojen iso ulkotarha, siellä siis oleskelemme me ja kissat. Tarhaosassa on tietysti maapohja eli nurmikko ja olohuoneen ikkunan edessä on terassiritilät. Puita ja pensaita myös tarhassa kasvaa, rautatienomenapuu, japaninmarjakuusi, norjanangervot ja marjapensaita yksi iso punaherukka ja kaksi karviaispensasta. Mustaherukka on tavallaan köynnöskasvina. Tällainen iso sekamelska on meidän rivitalon päätypiha.

Löytyyhän sieltä myös kurttulehtiruusua, kotkansiipisaniasiata ja matalaa ruusuangervoa.

Iso siperianpihta ja  ruusuangervo kasvavat tarhan aidan takana ja vielä jotain muuta.

Piha on jo vanha yli kolmekymmentä vuotta ja kissatarhakin on ollut rakennettuna yli kaksikymmentä vuotta.

Rautatienomenapuu on kasvanut aivan liian isoksi, samoin japaninmarjakuusi. Jotain radikaalia varmaan pitäisi tehdä, pienet oksien leikkaukset eivät tässä vaiheessa enää riitä. Kuitenkin piha antaa suojaa kissoille ja myös meille, vielä me kaikki olemme sinne oikein hyvin sopineet.

Tällaiset mietteet tänään.....                                                    

Malla-kissa  tarhan omenapuun oksalla

            

        

Ei mitään muutosta,

siis sateen suhteen. Edelleen sataa ja aika rankasti juuri nyt. Tosin kun aamupäivällä kävin kaupungilla oli sellainen juuri ja juuri satamaton hetki. Kuitenkin oli koko ajan tunne, että sieltä se taivas taas itkee jos vaikka vain ääntään korottaisi.

Tylsää sanoisi kissani jos osaisivat sen ääneen lausua, tosin kyllä kissat tietää koska sataa vaikka eivät edes nenäänsä laita tuonne tarhan ovesta ulos. Pena-kissa oli suuri urhea ja oli kuulema saatuaan valjaat selkäänsä istunut tovin ulko-oven edusmatolla ja sitten arvokkaasti kääntynyt pois.

Täällä on aika hyvä ruska, vaikka tuota sadetta onkin tullut ihan liian kanssa. Keskiviikkona kun ajelimme tänne kaupunkikotiin oli tienvarren ruska mielestäni loistava. Paljon oli tosi keltaisia koivuja ja haavat loistivat punaisina. Otin matkan varrelta muutamia kuvia, lähinnä koivuista. Tein niistä sellaisen pienen koostekauvan,
tällaisen.

Tällainen ajotie meille urkeni, keltaista tien vierrus täynnä.

Lokakuu

Lokakuu on alkanut ja edelleen vain sadetta on ajoittain luvassa. No säät ovat sellaiset, että niihin ei oikein voi vaikuttaa, sopeutua vain aina kunkin tilanteen mukaan.
Huomenna lähdemme taas kohti kaupunkia ja valoja. Täällä on näin iltaisin pimeätä ja vain pari valoa tuikkii tuolla peltojen takaa.
Hiljaisuus on aivan omaa luokkaansa ja se sopii minulle. Eilen illalla tunnelmoin ja sytytin pari myrskylyhtyä, toinen tuonne huvimajan ovipieleen ja toinen saunan katokseen. Ihan vain lyhtyjen tulta katselin ja nautin muuten ympärilläni olevasta pimeydestä ja rauhasta.
Mieheni ei niin koko asiasta välittänyt, olihan vain täällä sisällä ja katseli televisiota.
Nytkin hän katselee jalkapallo-ottelua, mutta eipä voi minua kiinnostaa.
Kissat kaikki ovat menneet tuonne ylös vinttikerrokseen ja minä tässä keittiön pöydän päässä tätä läppäriäni naputtelen. Eli syvällä syksyn tunnelmissa me täällä ollaan ja on oikeastaan mukavaakin tulla kaupunkiin ihmisten ilmoille.
Toki vielä on paljon syyshommia tekemättä ja tänne vielä muutaman viikon päästä palailemme ja jos lehti on silloin puusta pudonnut on ainakin haravointihommat silloin meitä odottamassa ja tietysti daaliani silloin vien talviunille kellariin.
Monet ovat siis vielä syysaskareista tekemättä, mutta nyt voisin yhden lyhdyn sytyttää.

Lyhty huvimajan ovipielessä

Sittenkin Tallinnaan

Niin tuli muutos suunnitelmiin eli sittenkin vielä tänä syksynä marraskuussa käymme Maija-kissan kanssa Tallinnan näyttelyssä ja jos kaikki siellä menee hyvin eli sertit molempina päivinä niin Maija valmistuu Supreme Championiksi.
Tämä on korkein luokka leikkaamattomalle kissalle eli jos sanoisin näin, Maija on siis valmis.
Toki edelleen näyttelyissä kissa voi käydä ja osallistuu silloin luokkaan 1 ja saa arvostelutuloksen KM eli kunniamaininnan. Tässä luokassa kissa ei enää kilpaile sertistä, vaan jos luokassa on useampia KM kissoja kaikki saavat saman arvosanan.
Se on sitten toinen asia meneekö kissa vielä jatkoon eli onko esim tuomarin paras naaras.
Kyllähän tässä hässäkkkä tulee, mutta tulkoon sitten.
En vielä tiedä miten Maijan mahdolliset pennut esim ensi vuoteen sijoittuvat tai jos ei pentuja edes tule. Minä en enään omaan kasvattajanimiini teetä pentuja, vaan Maijan kasvattaja ne sitten saa omaan kissalansa nimiin. Toki kissa meillä silti on ja olen luvannut koko ruljanssin hoitaa, siis Maijan odotuksen ja 3kk mahdollisia pentuja.
Kaikki tosin on vielä avointa ja suurin juttu tässä onkin oikean uroksen löytyminen ja Maijan ikääntyminen.
Nyt alkaisi olla melkein viimeiset hetket näille pentu-unelmille.
Katsellaan ja kuullostellaan......                
                                                               

Kuvassa ylhäällä vas. Sylvi kantaemo ja siitä alas oik. Maija, joka on viides sukupolvi Sylvin jälkeen.

Taivaan kansi,

se tänään itkee ja kaikkialla on vain märkää ja märkää.
Täällä sisällä on ihan mukavaakin katsella ulos ja todeta, että eipä päivä voisi hassummaksi tulla.
Sunnuntai on perinteisesti lepopäivä ja tänään se sitä juuri on. Tosin tietysti ruokaa laitoin ja siinä samoilla tulilla keitin puolukkahilloa. Täällä maalla meillä on puuhella ja sitä käytän melkein joka päivä. Nyt kun ulkona on niin kosteata ja koleata on täällä sisällä lämmintä kun tuossa puuhellassa oli valkea pari tuntia.
Kun katson ikkunasta ulos niin sadevesi valuu pitkin ikkunaruutua ja puiden latvat huojuvat melko kovassa tuulessa. Koivuissa on jo kellertävää ja vaahteran lehdet ovat keltasia ja punertavia.
Syksyä, syksyä luonto näyttää ja jos en ennen ole oikein uskonut syksyn tuloon niin tänään se on todeksi näytetty.
Tässä vielä tovin sisällä oleilen ja sitten lähden pienelle ulkolenkille. Sadetakki ja saappaat niin sinne sateen joukkoon kyllä sovin ja pienen lenkin tuolla maantiellä patseeraan ja sitten siirtelen kukkaruukut katokseen pois sateesta kun ilmeisesti vielä ensi yönäkin sataa.
Kissat kaikki muut paitsi vanha Fanny ovat käyneet pienen lenkin ulkona. Maija-kissa oli hetken tarhansa kopissa, mutta tuli sitten ihan mielellään sisälle.
Tällaista täällä, nyt sateessa mutta paistaa se aurinko vielä taas ensi viikolla, ainakin uskon juuri niin.

Kukat kukkivat

Vielä ei ole halla käynyt kukkiani hätyyttämässä.
Kesäkodissa ovat veljeni ja hänen vaimonsa olleet muutamia päiviä ja he ovat kukkiani hoidelleet ja pääasiassa sienestäneet ja käyneet puolukassa.
Me lähdemme ajelemaan sinne suunnalle torstaina. Ainakin vielä runsaan viikon siellä tällä erää viivymme tai ehkä pidenpäänkin, sen sitten aikanaan näkee miten meillä siellä syyshommia riittää ja millaiset ovat syyssäät.
Poutapäiviä ainakin muutamia toivon, olisihan se mukavaa katsella kaunista syysruskaa auringon paistaessa.
Tällaisin terveisin nyt.

Valkoisten daalioiden kera


 

Valkoista



Lillehammer



Kaktusdaalia

Näyttelyviikonloppu

Niin nyt ovat kissanäyttelyt taas tällä kertaa ohitse ja hyvä näin.
Me molemmat Maija-kissa ja minä olemme väsyneitä viikonlopun touhuista. Näyttelypäivät ovat pitkiä, aamulla ensin eläinlääkärin tarkistukseen ja sitten odottelua, aikaa milloin kissa menee arvosteluun.
Toki näyttelyssä tapaa päivän aikana ystäviä ja samalla voi seurata kissojen arvosteluja, mutta se oman kissan arvostelutilanne on tietysti se tärkein. Päivään mahtuu myös käynti kahvilla ja ruokailu tai joskus on omat eväät mukana.

Oman kissan arvostelun jälkeen ei toki näyttelypäivä ole ohitse. Kissa palaa omaan häkkiinsä, joka yleensä on kolmelta sivulta verhoiltu, tai kissalla voi olla ihan oma koottava häkki ikäänkuin pieni teltta.
Kissa viettää päivänsä siis tässä häkissä ja käy arvostelussa ja kun oma tuomari on kaikki saman kategorian kissat arvostellut kissa voidaan kutsua mukaan tuomarin parhaan valintaan. Tämä valinta on aina oma jännittävä tapahtuma ja ne kissat jotka tuomari valitsee parhaiksi pääsevät sitten näyttelyn loppuhuipentumaan eli paneeliin.

Paneelissa siis kohtaavat ne kissat jotka ovat tuomarien parhaita, ei toki kaikki näyttelyn tuomarien parhaat kissat kisaa keskenään vaan se tapahtuu kategorioittain.  Tuomarit valitsevat arvostelemistaan kissoista parhaan aikuisen uroksen, aikuisen naaraan, nuoren ja pennun sekä kastraattiuroksen ja kastraattinaaraan. Maija-kissa oli yksi kuudesta tuomarien parhaista ja osallistui kolmoskategorian paneeliin, siellä ei kuitenkaan tullut menestystä ja paneelivoitto jäi vain siis haaveeksi.
Mutta hyvä, Maija oli kuitenkin arvostelevan tuomarin paras aikuinen naaras ja tämäkin menestys on tosi hyvä ja arvostettu saavutus.

Maija-kissa näyttelyhäkissä
kuva: Erkki Meriläinen

   

Kaupunkipäivä

Tänään sitten vihdoin sain itseni ns kaupunkikuntoon tai niin kuin isäni aikoinaan sanoi näin, vedin itseni ylös.
Kävin passikuvassa ja olin kuvaani ihan tyytyväinen edellinen olikin kaamea otos, siis varmaan ihan näköinen. Nyt oli hyvä kuvaaja ja kuvasta tuli ihan kelvollinen tai sanoisinko, että hän sai huonosta mallista ihan kelvollisen. Tämä on ihan totta, minä en ole ollenkaan ihminen josta saa hyviä kuvia, aina ilme on jotenkin hassusti, suu mutrussa, silmät kiinni, koko naama suuntaan tai toiseen vintteellään ja edelleen.
Mutta nyt olen tyytyväinen eli kehtaan passia näyttää marraskuussa Pietarin tullissa.
Edellinen kuva oli siis kelvoton omakuva ja sen edellinen oli kuva mustasilmäisestä mimmistä.
Juttu oli näin, minun piti saada äkkiä passi uusittua, olin nopealla aikataululla lähdössä Tallinaan kissanäyttelyyn ja toinen silmänalustani oli mustana. No mikäs siinä auttoi, silloin vielä sai passikuva olla hieman alaviistoon katsova ja näin minulla oli sellainen
nöyrän mustasilmäisen ihmisen ilme. Sitä kuvaa sitten aikanani viisi vuotta tarjoilin eri maiden tullissa ja se kelpasi, tosin joskus joku passintarkastaja katsoi minuun aika tarkasti. Mitähän lienee ajatellut!!
Toinen kohde oli käynti silmälasiliikeessä, minulla on ihka uudet lasit ja niitä hieman fiksailtiin ja nyt ne sitten istuvat hyvin kuin "nenä päähän."Tämä on tärkeätä kun on kaksiteholasit niin niiden pitää olla kohdillaan just' eikä melkein. Näen tosiaan nyt paremmin kun tuo lukuosio on ihan oikealla kohdalla. Hyvä!
Kolmas kode oli Sonera kauppa ja sieltä sain apua minun lumiaani, siis älypuhelimeeni. Ostin kesällä sellaisen vehkeen jota sanotaan älypuhelimeksi, sitä olen nyt opetellut käyttämään ja sujuuhan se mielestäni aika hyvin. Tosin en niitä kaikkia hienouksia käytä, en tosiaan niitä tarvitse.
Sitten olikin vuoro käydä ruokakaupassa ja kävin keskustan Sokoksen herkkuosastolla.Minusta on aina joskus kiva käydä katsomassa mitä kaikkea herkkua meillä on mahdollisuus ostaa. Ja runsaat oli nuo tiskit, missähän se lama vaikuttaa, ei ainakaan täällä herkkuosastolla.
Ostin grillatun broilerin, ranskalaista monuviljaleipää, pari vaaleata sämpylää, voimakasta Koskenlaskija juustoa ja soijamaitoa. Siinä ne, ei siis mitään ihan erikoista.
Tällainen kaupunkipäivä tämä, täällä Tampereella.

Tällaista herkkua myytiin Thaimaassa, keitettyä possun päätä ja keitettä kanaa......

Yleiskuva Istanbulin basaarista ja tavaraa riitti....

Kotona

Kotona taas me kaikki olemme, siis täällä kaupungissa. Miten pieneltä tämä rivitalopiha minusta taas näyttää ja jo muutamalla askeleella olen päin raja-aitaa.
Pitänee ottaa pieniä askeleita eikä mennä retostella niin isosti.
Mutta kivaahan se on välillä olla ihan oikea kaupunkilainen tai ainakin yrittää olla sellainen. Se tietää sitä, että kaupunkivaateet on aamulla etsittävä päälleen jos tuonne keskikaupungille asti aikoo mennä. Ja pitäähän sinne mennä, uudet silmälasit pitää passata vielä ihan pikkuisen peremmin nenälleni sopivaksi.
Tänään kun tänne tulimme oli hiljan juuri satanut, mutta sitten päivä jo paistoi ja aurinko armas näytti miten paljon taas täällä on pölyä. Ikkunatkin ovat sateisen kesän jäljiltä aivan likaisia juovia täynnä. Eli kyllä täällä taas muutamiksi päiviksi riittää ihan näitä arkisia kotoisia hommia.
Kissoillekin pitää heti huomenna hakea niiden lempiraksuja, kaikki raksut maalla ehtivät loppua ja jouduin ostamaan kaupan hyllyltä mitä siellä sattui olemaan. Onneksi ne kuitenkin kissoille kelpasi. Pena meillä kissoista on kaikkein krantuin, jos se ei jostain ruoasta tykkää niin kyllä se sen hyvin huomiota herättävästi tuo ilmi. Marmattaa ja marmattaa, käy moneen kertaan ilmoittamassa, että kupissa on jotain vääränlaista tuotetta.
Toisaaltaan Penalle tekisi dietti oikein hyvää, mutta sitä kerjäämistä en jaksa pitkälle katsella. Voi kissa parka ja emäntänsä myös!!

Kerran kesässä Pena-kissa "keritään", siksi kun kissan puolipitkä karva
on kovasti pehmeä ja se menee pahasti takkuun.
Tässä on toimenpiteestä muutama viikko. 

Hiljainen tori

Täällä kesäkotini pitäjässä on kesäisin tori, hyvinkin vilkas kun eletään keskikesän lomakautta. No lomakausi on ohitse ja se myös näkyi torilla. Tiesin jo mennessä, että kovin montaa myyntipöytää ei siellä ole ja todella ei ollutkaan. Kolme sinnikästä myyjää ja sainhan minä tuoreen piimälimpun ja ihka pienen kuivakakun arabialaisen maustekakun.
Siinä sitten ne tämän syksyn viimeiset toriostokset. Hiljaista siis on ja seuraavat toritapahtumat onkin sitten sisällä nuorisoreuraintalolla ennen joulua. Niissä myyjäisissä on sitten taas väkeä myymässä ja ostamassa.
Jään odottelemaan, jos tulemme tänne jouluksi kuten jo niin monet joulunajat niin silloin menemme myös sinne, sisätorille.
Nyt kun katson ulos niin siellä sataa ja tuuli heiluttaa ikkunan takana olevan kaneliomenapuun oksia. Sinne ulos minäkin tästä lähden ja kerään omenat puitten alta ja ehkä vielä yhden omenaviipale-erän laitan kuivuriin. Tuo kuivaus kuivurilla kestää noin kolme tuntia jos ritilät täyttää kohtuudella ja lämmöksi asettaa +50 astetta.
Välillä on käytävä vaihtamassa ritilöiden paikkaa näin tulee tasaisen kuivaustulos. Tässä kuivurissa on neljä ritilää.

Omenoista ihan muuanne, neitoperho

Kiireeksi pistää

Lähdemme maanantain taas takaisin Tampereelle ja kesäkoti jää pariksi viikoksi yksinään, ehkä sisareni käy täällä ja hakee omenoita.

Tänään muuttelin kesäkukkaruukkujen paikkaa, Liisa ystäväni käy kastelemassa kukkiani jos on tarvis. Laitoin kaikki kukkani niin, että sade kastelee, ettei ystäväni tarvitse täällä usein käydä.
Daaliat ovat kaikki istutettu maahan ja jos tulee halla niin sitten se on menoa, mutta jo syksyksi tämä kesä muuttuu ja on aika kukkien lakastua. Viime syksy oli pitkään lämmin ja olinkin vaikeuksissa saada daaliani tuleentumaan ja siirtymään lepokauteen.
Vanhan kansan ohje on näin:
    Pienen pakkasen pitää purra niin, että kasvusto kuoleentuu ja sitten muutaman päivän kuluttua aletaan juurakoita irroitella maasta ja juurakot saavat kuivahtaa ennen siirtoa kellariin tms säilytystilaan.



Tämä kirjavakukkainen daalia on runsaskukkainen yksilö



Aamun usvaa ja hämähäkin seitti

Sadetta

mutta toivotaan, että ei enää tänään sada. Sademittari näytti 45mm kun tuolla ulkona äsken tein pienen katselmuslenkin eilisiä sateen jälkiä katsellessa.
Illalla kävi myös puuskainen tuuli ja kaatoi ison verenpisararuukkuni. Onneksi vielä illalla kävin ulkona ja huomasin vahingon. Nyt päivänvalossa totesin, että mitään suurta vaurioita ei kuitenkaan kukalleni tullut.
Kovasti pilvistä tälle päivälle luvattiin ja se tietää sitä, että nyt kun olen ensin aamukahin juonut aloitan siivoushommat. Märkä keli ulkona tuo jaloissa sisälle aina jotain roskaa hiekkaa ja leikatun nurmen ruohosilppua. Kissatkin käpälissään tuo aika paljon kaikenlaista tuolta ulkoa.

Omenoita putoaa puista, mitähän niistä tekisin. Ajattelin vielä keittää yhden mehumaijallisen mehua lopuista punaherukoista ja siihen kattilaan pilkon myös valkeakuulaksen pudokkaita. Täällä ei ole enää paljon omenapuita, vanhat ovat lahonneet pois ja muutamat uudet puut eivät vielä tuota paljoakaan satoa. Tosin muutama vanha puu tuottaa kyllä aika lailla omenoita, hyviä syödä ja niistä voi myös tehdä hyvää omenasosetta/hilloa.
Olen kuivannut omenaviipaleita Evermat kuivurilla ja niitä on kiva sitten myöhemmin mutustella ja voihan niistä keittää vaikkapa sekahedelmäkiisseliä.

Tällaista tänne, pitänee aloittaa päivän "askareet"

Ihan tavallinen heinätupaskin voi olla kaunis.

 

Pieni matka

Matkailu avartaa, myös täällä Suomessa. Tein pienen matkan täältä kesäkodista kaupunkikotiin ja takaisin. Lähdin torstaina iltapäivällä ja tulin takaisin perjantai-illalla.
Täältä reilun kymmenen kilometrin päässä kulkee moottoritie Helsinki-Turku. Sinne pikavuoropysäkille mieheni minut kyyditsi ja sieltä jatkoin matkaani pikavuorolla Helsinkiin.
Uusi kokemus, bussi ajoi Kampiin ja siellä maan alle. Vaikka olen joskus asunutkin Helsingissä en yhtään tiennyt miten ja mistä minun olisi pitänyt nousta taas maan päälle. No siitä sitten selvisin ja suuntasin askeleeni kohti rautatieasemaa. Menin ostamaan lippua ja kun olin saanut vuoronumeroni totesin, että en ehdi juuri lähtevään junaan. Seuraava juna Tampereelle lähti tuntia myöhemmin ja siihen kyllä ehdin. Matkalippua jouduin jonottamaan noin puolisen tuntia eli ei se joutoaika niin pitkäksi muodostunut.
Kahvit siinä sitten kaikessa rauhassa nautin ja katselin aseman ihmisvilinää.
Kotona en oikeastaan ollut kuin yönseudun ja sitten seuraavana aamuna lähdin koulutuspäivääni. Päivä oli oikein onnistunut ja vielä kun ehdin hakea uudet silmälasini ennen junani lähtöä oli päiväni ihan onnistunut. Tulin junalla Helsinkiin tai oikeastaan Pasilaan jossa sitten vaihdoin junaa. Nousin Turun pikajunaan ja sitten tunnin kuluttua jäin pois junasta Karjaan asemalla. Täällä mieheni oli minua vastassa ja kesäkodissa olin perjantai-illalla noin klo 21.00.
Tällainen pieni matka ja kun viikkoa aikaisemmin kävin junalla päiväseltään Kuopiossa on sellainen tunne, että kyllä nyt junamatkat saavat vähäksi aikaa riittää.
Tällainen pieni matka ja tavallaan myös seikkailu.

Sunnuntai

Sunnuntai kesän viimeinen sellainen, seuraava onkin sitten jo syyskuussa.
Eihän toki kesä ole vielä ohi mutta syksy odottaa.
Oikeastaan syksy on minulle mieluinen vuodenaika, kaikki on silloin valmista ja rehevää.
Tänään aamulla oli kova sumu ja kaste maassa kaikki vähän kuin aavemaista, herääkö luonto vain jatkaako yön pimeyttä.
Aamu toki voitti ja aurinko häämötti usvan takaa. Miten haikeasti kurjet huutelivat, kutsuen ehkä toisia kokoon. Kurkiauraa en kuitenkaan nähnyt.
Maija-kissa meni tarhaan jo ennen kahdeksaa ja sinne sitten Pena myös ja raksut kelpasivat.
Tarhassa on tietysti maapohja ja heinikkö oli kovasti märkää, Maija nousi tarhan hyllylle ja Pena vääntäytyi tarhan tuolille. Siellä sitten kaverukset oleilivat kunnes Maija pääsi valjaslenkille ja Pena muuten vain kierteli pihalla.
Nyt meillä kaikki kissat ottavat päiväunia tuolla vintillä ja jos ilta on kaunis ja ei sada niin vielä kaikki neljä kaverusta lähtevät ulos. Maija tietysti tarhaan ja muut mikä mihinkin pihan mukaviin paikkoihin. Ennen illan pimeyttä kaikki taas ovat sisällä ja jotain hyvää silloin myös ruokakupista löytyy, tänään possun sydäntä ja sulatettua seitä.

Torstaina

Sataa, siis todella sataa.
Tänään lähden käymään kotona Tampereella ja sitten jo huomenna takaisin. Kissat ovat masentuneita, ulos ei haluta mennä ja sisällä vain torkutaan, siis kovasti tylsää.

Täällä maaseudulla tämä päivän sää on ehkä tärkeämpi kuin kaupungissa. Näin syksyllä poutainen ja aurinkoinen päivä voi olla hyvinkin kuulas ja kaunis.
 Syksyyn kuuluu puimurien ääni ja muuttolintujen huudot. Monena päivänä kurjet ovat lennelleet, tuskin vielä ihan muuttoaikeissa. Myöskin joutsenia on näkynyt.

Tällaisia terveisiä nyt ja kerron lisää kun olen tuon pienen matkani tehnyt.

Aurinkopäivää odotellen......
Tällaisen kuvan eilen lisäsin blogini taustakuvaksi. Kuva on otettu jo muutama vuosi sitten, ohdakeperhosta en ole tänä vuonna nähnyt ja muutenkin perhosia mielestäni lentelee vähän. Olisiko syynä kolea kesä.

Syksyyn luonto kutsuu

Niin syksy on tullut ja sen kyllä huomaa, luonto on siihen jo valmistautunut.
Tänään aamulla kaste oli valtaisa ja kurjet huuteli tuolla järven rantamaisemissa.
Yöllä ei onneksi ollut hallaa ja varmaan enisi yö on jo lämpimämpi kuin tämä edellinen.
Daaliat kukoistavat ja kaikki on niin runsasta, omenoita vanhassa puussa ja nuoret puutkin antavat satoa. Herukat on jo poimittu ja mehut kellarissa.
Nyt muutaman päivän nautin vain syksyn kauneudesta ja luonnon runsaudesta.
                                           Oranssi daalia ei vielä tänä vuonna ole nuppujaan aukaissut

Malla kissa pöydällä

Maanantain mietteet

Tänään maanantaina alkaa täällä maalla tällä erää meidän viimeinen oleskeluviikko. Pensasmarjat alkavat kypsyä ja mustikoitakin voisin vielä lisää poimia.
Monta hommaa tälle viikolle mahtuu ja toivonkin hyviä ilmoja, ei liian kuumaa mutta kuitenkin poutaa ja sateettomia päiviä.
Eilen meillä oli pienimuotoiset pannarikekkerit ja kiva oli syödä pannaria tuoreitten marjojen ja jäätelön kera. Ulkona istuimme ja onneksi meidän sireenimaja on iltapäivällä varjon puolella.
Tällä viikolla odotan ensimmäisten daalioiden aukeavan, kovasti on niiden kukinta myöhässä.
Mutta pidemmittä puheita.....työviikko kutsuu.

Tänään maanantaina 23.7 on ollut sateinen päivä. Sade on ollut sellaista pientä rauhallista melkein välillä tihkua.
Eilen olin mustikassa ja se oli mukava marjaretki tuonne metsään. Tällä kertaa olimme ystäväni Anjan kanssa melko metsäisessä metsässä, ei siis hakkuuauiolla. Marjat ovat jo kypsiä täällä Etelä-Suomessa.
Tässä blogini kirjoittelussa on vielä paljon opittavaa, toivottavasti opin joka kerta jotain lisää ja saan nämä sivut mieleisekseni.
Tällä viikolla käymme ystäväni kanssa vielä mustikassa, ehkä jo huomenna.
Ajatuksena on myös käydä tällä viikolla kesäteatterissa, esitys on Mustion linnan puistossa. Mustion linnan puisto on ihan näkemisen arvoinen paikka ja siellä on paljon kaunista katseltavaa. Viimeksi kun siellä muutama vuosi sitten kävin oli linnan pääsisäänkäynnin edessä komeat sinililjaruukut täydessä kukassa.
Nyt ne vielä tuskin kukkivat kun kaikki kasvillisuus on myöhässä, tosin jos esikasvatus on mahdollista kasvihuoneessa niin silloin se on mahdollista.
Toivottavasti esim keskiviikon ilta on poutainen niin silloin voisimme mennä sinne kesäteatteriin.

Maanantaina, päivä on yhtä sateinen kuin se oli eilen.

Kellarin siivous odottaa ja ehkä iltäpäivällä kauppareissu sekä käynti hautausmaalla.

Olemme nyt täällä maalla eli meidän ns kesäkodissa.
Täällä ovat mukana tietysti myös kissat ja heitähän on neljä ihanaa yksilöä.
Nimet Fanny, Malla, Pena ja Maija.

Liitän muutaman kuvan, toisten lisää näistä ihanista kissoistani.

Tässä on Maija-kissa

Tässä Malla-kissa

Edelleen sataa ja kaikki on tosi märkää.
Kissat ovat kaikki vinttikerroksessa ja ovat harmeissaan kun ulkona on tosi märkää. Pikku Maijakaan ei ole ollut kuin aamulla tuolla omassa tarhassaan.
Odotellaan päivän kirkastumista.......

Jatkan vielä vähän, nyt on jo ilta ja edelleen on sadellut. Tosin välillä oli muutama aika satamatta.
Kellari on siivottu ja en joutunnut kuin yhden hillopurkin tyhjentämään kompostin ruuaksi.
Vieläkin tämä blogin pito on minulle osittain outoa ja osin vaikeatakin, mutta edelleen harjoittelen ja opin aina jotain uutta asiaa.

Pena-kissa tarhassa

Fanny-kissa tarhassa

Tämä sunnuntai on ollut tosi sateinen ja siksipä olen voinut olla täällä sisähommissa ja tätä tietokonettakin ehtinyt käyttää.
Ulkona olisi kyllä paljonkin kaikenlaista puuhaa, mutta sateella se ei oikein käy. Tänään koulin ruukkuihin muutamia lehtisalaatin taimia, kokeilen miten ne kasvavat. Avomaan kylvös oli itänyt ehkä liiankin hyvin ja jouduin harventamaan taimirivistöä.

Huomiseksi on luvattu myös sadetta, ehkä siivoan kellarin. Siellä on ainakin korillinen itäneitä perunoita, ne vien kompostiin. Tarkistan myös kaikki hillopurkit ja jos on hometta nekin saavat luvan joutua kompostin ruoaksi. Toivottavasti näin ei kuitenkaan käy.

Sadepilvi lähestyy

Edelleen harjoittelen......tässä päivän pilvikuva

Aloitin kirjoittelun ja katsotaan mitenkä tässä käy?
Mitään niin kovin tärkeätä asiaa ei minulle nyt juuri tunnu olevan, mutta katsotaan miten juttu kehittyy.
Harjoitusta yhtä kaikki koko tämä sivu.

Harjoittelen miten tänne saan kuvan liitettyä ja saanko edes mitenkään?

Olipa tämä kuva työn takana, mutta harjoitus tekee toivottavasti mestarin. Kuvassa on mesiangervo täydessä kukassaan, sekä etualalla sormustinkukka.
Nyt pitänee joutua tekemään jotain muuta, tiskipöytä odottelee ja sitten kahvin keitto.
Tällaista tänään sateisena sunnuntaina.