Vesi

Kokeilen miten tämä Makrohaaste 110 minulta onnistuu.
Vesi aiheena ja kastepisaroita tässä tuuliviirikukon pinnalla kuvailin.

Kukon aamuiset kastepisarat

Sininen ja täysin pilvetön taivas,

kaartuu ylleni tässä elokuun viimeisenä maanantaina eli 26.8.2013.
Kello näyttää iltapäivällä melkein kuusi ja ulkona on lämmintä 23 ja rapiat päälle.
Mikä ihana elokuun loppupuoli, täydellinen kesä.
Puolisen vuotta sitten kerroin täyttäväni pyöreitä vuosia ja kun Hämeessä olen asunut melkein puolivuosisataa olen myös "hämeenhitain"eli vasta nyt lauantain me täällä kesäkodissa vietimme yhteistä juhlapäivää ja mikäs oli viettäessä. Kaunis elokuun päivä ja ympärilläni rakkaat sisarukseni jälkikasvunsa kera ja siinä mukana  miniä- ja vävyehdokkaita. Meitä oli komia määrä 25 henkilöä ja vain yksi vävyehdokas oli estynyt, seilailee jossain kaukana merillä.
Tänään lähti viimeiset "vieraat" ja nyt tuntuu haikealta ja tyhjältä.

Lähdin ulos kuvaamaan kukkiani ja mikäs oli kuvatessa kun daaliani kaikki ovat nyt täydessä kukassa ja samoin kaikki ulkoruukut.

Kelta-punainen kaktusdaalia

Valkoinen Lillehammer



 Punainen matala daalia on hyvin vanha lajike, en tiedä nimeä. Sain tämän naapuriltani ja nyt kun hän
on joutunut terveyskeskuksen vuodeosastolle,  vein eilen hänelle tällaisen kauniin punaisen kukkivan daalian ja kyllä hän sen omaksi kukakseen vieä tunnisti.

 

 

Sininen verenpisara kukkii komeasti

Tätä kaveria ei jännitä, kyllä kesä on sitten mukavaa aikaa......... 

 

Moneen päivään en ole nähnyt perhosia, punapäivänhattu odottelee vieraitaan.......

 



 

 

 

Malus Hyvingiensis eli rautatienomenapuu.

Tälle päivälle olin ajatuksissani laittanut etupihan pensasaidan kulmauksen siistimistä. Meillä on pensasaitana virpiangervoa ja se on  työläs pensasaita.
Silloin kun sen noin kolmekymmentä vuotta sitten tänne rivitalon päätyymme istutimme en ollenkaan ajatellut miten työläs tämä pensas voisi olla.
Kaunis se on kukkiessaan mutta sen tapa levitä juuriversojensa avulla on kurjaa.
Siis sinne pensaan sisälle puskin pääni ja sieltä yritin leikata vanhoja paksuja versoja ja myöskin pensasaidan ja kukkapenkin välistä leikasin kaikki ne versot jotka olivat kesän aikana kasvaneet luvatta kukkapenkin puolelle.
Pienen alan sain raivattua, mutta työ jatkuu kunhan taas tulee poutapäiviä.

Hetkeä ennen iltapäivän sadetta keräilin tarhanpihan puolelta kissojen istuinalustoja. Näitä pehmukkeita on muutamilla tuoleilla ja jakkaroilla.
Tarhan suurin ja tilaa vievin puu on Rautatienomenapuu Malus Hyvingiensis. Puu on vanha ja sen oksat ylettyvät melkein maahan ja sen oksat ja lehvästö muodostaa ikäänkuin sateenvarjon.
Fanny ja Pena hääräsivät kissojen touhuja puun suojassa, Fanny puussa ja Pena oli uteliaana puun alla.

Fanny tähyää ylös omenapuun latvustoon

Pena on utelias, mitähän Fanny tekee omenapuussa.

Muhkuraisen puu oksalla on hyvä istua, Pena ei uskalla tulla tänne

Aurinko on antanut kauniin värin pieniin omeniin.

Näyttää herkulliselta

Täällä puun suojassa voi pitää sadetta







 

Nyt voi puhua ihan oikeasti sateesta

ja sitä on riittänyt tämän päivän.
Onneksi myös kesäkodin maisemissa sataa, on kuulema satanut jo koko viime yön ja ainakin aamupäivän.
Pitäisikö aloittaa sadetanssi, vai onko se sadetanssi silloin paikallaan kun toivoo sadetta!
No miten vain, onneksi nyt kuitenkin sataa ja ihan kunnolla kastellen maat ja mannut.

Tässä viikonlopun aikoihin teimme matkan veljeni ja hänen vaimonsa kesäkotiin, matkalla katselin Etelä-Suomen viljavaa maaseutua ja eräs varma syksyn merkki oli läsnä ja nähtävillä. Monet viljavainiot oli jo puitu ja osaa parhaillaan puitiin.

Tämä kuva on otettu kaukaa 3.8 meidän kesäkodin pihalta ja valmista tuli kahden puimurin voimin..

Nyt kun olemme täällä kaupunkikodissa en voi kuin toivoa että, tuuli ja sade ei kukkiani kovasti kohtele. Ystäväni Liisa toki antaa kukkaruukuilleni ensihoitoa jos vaikka kaatua kellahtavat. Uteliaana odotan miten valkosarjan kukinta on alkanut. Valkosarja kuuluu sarjaan värivirheet  joita minun puutarhastani löytyy. Valkosarjan piti olla sinisarja.

Tämä kuva on viime vuodelta, nyt keväällä jaoin kasvin neljään osaan ja oletin että, kukinta olisi hyvin vähäistä tai ei ollenkaan. Kahdessa ruukussa, toisessa on viisi kukkavanaa ja toisessa kolme. Kaksi juurakkoa annoin pois ja en tiedä miten ne nyt voivat.

Pieni pisara on viihtynyt kynttilälyhdyssä ja se on ihan kivan näköinen ja myöskin erilainen kukka-asetelma

Lyhtypisara

Olen monena vuonna talvettanut ulkokukkiani ja monesti myös onnistunut. Aina ei kaikki kukkani kuitenkaan lähde keväällä kasvuun. Tämä talvettaminen on sellaista hyvän tuurin hommaa, joskus onnistaa joskus ei. Verenpisarat ovat aika arvaamattomia ja ne monesti myös kuolevat talven aikana.

Tämä pisara kukkii tuvan nurkalla jo kolmatta kesää. Vasemmalla rautapadassa on annansilmä ja tällä kukalla on ikää  viisi vuotta. Olen erityisesti sitä yrittänyt vaalia koska se kesällä 2008 kukki vanhenpieni haudalla.

 

Tässä kuva annansilmästä vuonna 2010
( sama kukka kuin yläkuvassa)

Huoltohommia ja kaikkea jonninjoutavaa

ja tätähän taas riittää.
Tulimme tänne ihka omaan kotiin keskiviikona ja kaikenmoista huoltamista riittää.
Pyykkikone on käydä puksuttanut ja kiireisimmät hommat alkavat olla tehtynä. Pihassa on vielä toivomisen varaa ja nyt tänään jos tuo luvattu sade ei tänne tule ajattelin tulopihan nurmea hieman leikata. Pienihän tuo varsinaisen nurmikon ala on joten sen yleensä leikkaan käsin tai sitten sähköleikkurilla. Tarhapihan yleensä hoitelee isäntä.

Tulopiha on rehevän kasvuston peitossa ja ihme kyllä tuo kukkapenkki jota keväällä uudistin on aika hyvin pysynyt kuosissaan. Vuorenkilvet ovat levinneet ihan luvattomasti ja niitä ajattelin siirtää tuonne kesäkodin Takapajulan onnettomaan kukkapenkkiin.

Pieni matala kuusi, joka on aivan ulko-oven vieressä taitaa olla menetetty, se on kärsinyt kuivuudesta ja tuskin enää virkoaa. Yritän sitä viekä kastella ja katsotaan sitten keväällä vieläkö se jaksaa kasvaa.
Naapurini Eila oli tuonut kirppikseltä tämän ihanan kissan ja laittanut kiinalaisen maljakon somisteeksi ja lohdutuksesi minulle. Hän arvasi, että surisin tuon pienen kuusen kohtaloa.

Innostuin kokeilemaan vieläkö vanha digini ottaa makrokuvia. (pudotin kameran Italian reissulla ja se vähäsen kärsi) Tässä kokeilun tuloksia:

Tällä kukalla on monta nimeä: Lapin orvokki, juoppo Alfred ja Apina

Vuohenkello

Jokin krysanteemilajike tämä, sain siemenestä kasvatetun taimen.

Harvinainen ilmiö täällä meillä, rastaat ovat syöneet punaisia viinimarjoja. Sitä ei ole ennen tapahtunut ja olen voinut säästää pensaassa marjoja hyvinkin kauan. Viime vuonna marjoja jäi muutamaan oksaan ja ne olivat siinä vielä kun satoi ekat lumet.
Toki marjoja on vielä pensaassa ja tänään ne olisi sieltä poimittava, samoin keltaiset karviaiset.
Myös mustaherukoita on jonkin verran ja joko tänään tai huomenna keitän yhden maijallisen sekamehua. Loput marjat jos vielä jää, ne saa syödä, joko rastaat tai me eli kuka ensin ehtii.

Siis sinne kesäkodin pihalle jäivät kaikki istutukseni ja kukkani. Ruukkukukkien kastelusta pitää huolen naapurini Liisa, hän sanoi käyvänsä ilmojen mukaan vaikka joka päivä. Toppuuttelin, niin hän vain totesi että, liikunta tekee hyvää. Liisan koti on ihan lähellä pienen metsäsaarekkeen takana ja suorinta tietä olisi matkaa noin 300 metriä, tietämyöden puolet enenpi.

Daaliat ja niitä on 15 yksilöä ja muutamat pienet lisäksi. Melkein kaikissa daalioissa on jo isot nuput ja nyt keskiviikkona oli kukassa  kaktusdaalia valkoinen leidi ja pyöreäkukallinen lillehammer.
Hyvin tumman punainen arabian yö ja punakeltainen kaktusdaalia.
Ajattelin vielä ennen lähtöä käydä ne kuvaamassa, mutta siinä lähdön hässäkässä se unohtui ja pieni sade myös edesauttoi unohtamista.

Kissan viikset eli Viiksipäivä

Älä ota kesäkissaa jos sen kuitenkin syksyllä hylkäät ja jätät naukumaan onnettomana kesäkotisi rappusille.
Vastaan tähän Viiksipäivän haasteeseen näin viiveellä, mutta asiahan on tärkein.
Viiksipäivä

Ihminen on suuri uhka vapaana kulkevalle kissalle, onko näin!!!

"Meidän tontti tai minun" on monelle niin pyhä ja kallis asia, että jos vieras kissaparka sinne vahingossa eksyy se on jotain kamalaa ja tämä hirvittävä peto pitää jopa tappaa.
(Se saattaa jopa kaivella  kukkamaata ja pilata koko pitkän komean penkin.)

Kissa on aina viimekädessä ihmisen armoilla, vapaana kulkiessaan toki myös luonnon. Kissa on aikojen saatossa muovautunut ihmisen kaveriksi ja oppinut luottamaan meihin.

Pidä kissastasi huolta.

Älä ota kesäkissaa, älä ole sydämetön.


Tässä meidän jo edesmennyt Aku-kissa ja viiksissä löytyy

Meidän Aku on Fanny-kissan isä ja Malla-kissan isoisä ja paljon paljon muuta.
Ihana kissaame eli yli viisitoistavuotiaaksi ja nyt elokuun 25 päivä tulee kuluneeksi
neljä vuotta kun tämän ihanan kissamme menetimme ja tuonne kesäkotimme Joutomaan multiin sen hautapaikan rakensimme.

Ropisee, ropisee....ihanaa, vettä sataa ropisee.

Jo ihan tämän takia kannattaa kirjoittaa, siis sateen vuoksi.
Heräsin yöllä vinttikamarissa sateen ropinaan ja tyytyväisenä käänsin kylkeäni, uni ihanasti maistui.
Me täällä kesäisin muutamme nukkumaan vinttikamariin ja kun ovi on raollaan (kissojen takia ) ulkovintin puolelle kuuluu sinne hyvin sateen ropina.
Miten mukavalta se minun korviini kuuluikaan, tuli ihan lapsuuden kesät mieleeni ja silloiset sadepäivät. Monesti sateella oli mukava oleskella vintillä ja vain  kuunnella sadetta, se kummasti rauhoittaa.

Aamun kierros pihalla ja joutomaalla.
Luonto näytti virkistyneeltä ja ihanasti sadepisarat loistivat kasvien lehdistöissä.

Tämä pisara kukkii jo viidettä kesää

Nyt päivällä on tästä yli kulkenut aikamoisia pilvenmöykkyjä ja muutama niistä on satanut isoin pisaroin eli lisä sade ei tee pahaa.



Tässä ensimmäiset daalian kukat, valkoinen leidi

Daalia penkin päässä kasvaa kaksi sormustinkukkaa, nyt jo kukintansa lopussa. En kuitenkaan henno niitä katkoa,
pörriäiset käyvät niissä ahkerasti



Malla-kissa kulki mukanani aamun kierroksella ja pieni muisto siitä tämän kuvan reunaan tallentui.

Kukkaruukkuna tässä on vanha hiiligrilli, pohjana grilliosa ja ruukkuna grillin kansi.





Joutomaan isoin kukkapenkki on kärsinyt kuivuudesta ja tässä sekalainen tulos:

Tämä sininen pisara kukkii jo kolmatta kesäänsä.

 



Nyt paistaa aurinko ja ulos minun täytyy/saan lähteä, siellä on odottamassa ainakin kuihtuneiden kukkien poisleikkaus ja paljon muuta siistimishommaa.

Olin ihan unohtaa, meillä kävi lapsivieraita ja pikkuisen porakaivon kansirakennelmaa tuunattiin eli kaunisteltiin. Tässä tällainen asetelma.

Pikkukannuja rivissä