Kaunis syksyinen sää,

toi tullessaan myös mieleeni apeutta.
Niin tänään oli kaunis syksyinen sää ja pihalla odotti syksyiset työt. Etupihalla ei niin kummoista työtä haravoinnin lisäksi ole, tosin sieltä olen kaivanut pois yhden suuren virpiangervopensaan, pensaan jota koskaan ei olisikaan pitänyt sinne istuttaa. Nyt se on poissa ja mennyt peräkärryn kyydissä uuteen pihaan Hämeenkyröön ja voin vain toivoa pensaalle hyvää kasvua ja menestystä.
Minuun on iskenyt kauhea puumi eli ruusupuumi ja sen tieltä sai angervopensas väistyä.

Takapihalla/olopihalla/ kissatarhassa on jo muutama vuosi ollut murheen paikka eli liian vanha ja suureksi kasvanut omenapuu. Puu on riippaoksainen rautatienomenapuu. Puulla on ikää jo kolmekymmentä vuotta, tosin ei mikään ikä omenapuulle mutta tänne meidän pihalle se on liian suuri.
Omenapuu on kaunis kukkiessaan ja syksyisin sen pienet punaiset omenat ovat olleet hyvinkin koristeelliset. Mitä parasta puu on ollut myös meidän monien kissojen lempipaikka, siis oksilla ja niiden alla.

Kuva on otettu puun alla eli seison kuin teltassa.

 Nyt syksyllä olen puutani usein katsellut ja miettinyt mikä on omenapuun kohtalo. Kaadetaanko se keväällä vai leikataanko se torsoksi, minä en vielä tiedä.

 Omenapuun kyhmyinen  pinta on mielestäni sekä kaunis, että ruma. Monesti sen pintaa olen silittänyt ja muistellut kissojani, heitä kaikkia joiden kynnet ovat omenapuun runkoa rapsuttaneet.

 Sylvi, Huggey, Arttu, Arrane, Fanny, Molley eli Malla, Pena ja Maija.
Jokainen kissa on omat jälkensä jättänyt puun muhkuraiseen pintaan ja viestinsä seuraaville tulijoille.

Puu on vielä melkein täydessä lehdessä ja oksien suojista kuvasin pihaa.

 Oksat taipuvat melkein maahan asti ja niiden alla voin hyvin seistä suorana.
Pihan kalusteet ovat jo kääritty pressun alle ja muutenkin piha on jo melkein valmis talveen, omenapuussa vain lehdet ovat tiukasti kiinni.

Alla olevat kuvat ovat viime vuoden  syyskuulta. Maijan näytöstä omenapuun oksilla.

Penakin on uskaltanut.............

Vielä viime syksynä Malla-kissa oli kansamme ja iloisena leikki omenapuun oksilla.

Minkä ratkaisun kevät tuo tullessaan?

Lauanatai-illan juttuja

Eilen meillä oli mukava tapaaminen kissakahvilassa, siis mukavia kissaihmisiä mukavassa paikassa ja paikassa ihania kissoja.
                                              Kissakahvila Purnauskis

Ihmeellistä kyllä minulla oli eilen myös arpaonnea, peräti kaksi voittoa tulla tupsahti ihan perä perään. Ensin Pirkko blogista Elämää ja elämyksiä  oli suorittanut Bela-kissan kunniaksi arvonnan ja minä onnellinen sain voiton ja sain sen ihan tuoreeltaan heti kissakahvilaan saavuttuani. Toisen voiton sain arvonnassa paikan päällä. Arpavoitoksi valitsin James Bowen kirjan Bobin maailma

Belan arpavoitto oli musta nahkainen lepakko, siis iik`ja ah.....

Tässä meidän kissojen kommentit tuohon iik`ja ah otukseen

Mitäs nyt!......

Mukavan näköinen kirja ja mikäs se siellä selässä oikein mukanani matkaustaa!?

Pena on sitten hassun näköinen....

Mikä sen selässä oikein on!

Mitäs Maija oikein minua tuijottaa!, eikös kaikki olekin ihan ok.

Sainpas sen....

Tää on sitten mukava....

Kyllä tässä kelpaa köllötellä ja nahkalätkä on voitettu

Ja ei vois vähenpää kiinnostaa...

Näin jäi tavarat illan päätteekis lattialle..... siitä ei ole kuvaa mutta aamulla nahka oli nostettu korituoliin ja vain Maija oli jäänyt alakertaan eli kiinnosti kyllä.

Aamulla vein nahan Fannylle ja Fanny hyväksyen painoi poskensa mustaa lepakkoa vasten.

Näin meillä otettiin vastaan Belan lahja. Kiitos paljon Bela!

Elokuu muutamin kuvin....

Nopeasti mennä hurahti elokuu ja ensi viikolla siirrytään syksyyn.
Viime keskiviikkona tulimme taas kerran tänne omaan kaupunkikotiin ja nyt tuntuu kesäaika todella päättyneen. Toki lämmintä ja kaunista syksyä toivon ja vielä syyskuussa palaamme kesäkotiin pidemmäksikin aikaa, mutta kyllä minun mielestäni kesä on nyt auttamattomasti tältä vuodelta ohi.
Tästä kesästä on minun ajatuksissani monenlaisia mietteitä, mutta ehkä päällimmäisenä tunteena on kiire ja saamattomuus.
Tunne on ehkä juuri tällainen:

Kuvassa tuuliviirikukko on saanut uuden käsittelyn ja se kuvaa hyvin minun omia tuntemuksiani kesästä, kiirettä, saamattomuutta ja kaikkea siltä väliltä siis juuri näin:

                                                                Jonninjoutavaa

ja sehän on myös blogini tähän paikkaan osuva nimi.

Jotain hyödyllistä puutarhastani kuitenkin löytyi:

Palmukaali/ lehtikaali.

Punamaltoista lehtikaalia ja porkkanaa.

Kesäkurpitsa, muutama on vielä kasvamassa.

Lempparini, kyssäkaali.

Kyssis on muodoltaan tosi kaunis.

Tuvan seinustalla kasvaa tomaattia.

 

 

 

 Lämpö sai kukat kukkimaan, yllä sininen verenpisara, sininen enkeli ja alla jo monia vuosia talvehtinut  ns tavallinen verenpisara.

 Tälle siniselle kukalle en ole löytänyt nimeä, kukan juurakkoa säilytetään talvet kellarissa.

 Ruusumalva ja unikon siemenkota

 Vaihteeksi valkoinen päivänhattu

Punapäivänhattu ja sitruunaperhonen

Samettiruusut Tupperin taikinakulhossa, vahinko ei tule kello kaulassa ja siksi varmaan saan ostaa uuden kulhon.

Muutama kuva aamun aloituksesta:

Maija miettii, mikä on suunta

Heinikossa suhisee...

Vielä hieman haukotuttaa....

Olenko hyvin peloittava kissa?

Minä kuljin kasteisen nurmikon poikki...

Tuuliviirikukko on entisensä, aamun sininen taivas taustalla....

Edelleen sataa ja kaikki on tosi märkää.
Kissat ovat kaikki vinttikerroksessa ja ovat harmeissaan kun ulkona on tosi märkää. Pikku Maijakaan ei ole ollut kuin aamulla tuolla omassa tarhassaan.
Odotellaan päivän kirkastumista.......

Jatkan vielä vähän, nyt on jo ilta ja edelleen on sadellut. Tosin välillä oli muutama aika satamatta.
Kellari on siivottu ja en joutunnut kuin yhden hillopurkin tyhjentämään kompostin ruuaksi.
Vieläkin tämä blogin pito on minulle osittain outoa ja osin vaikeatakin, mutta edelleen harjoittelen ja opin aina jotain uutta asiaa.

Pena-kissa tarhassa

Fanny-kissa tarhassa