Tämän helteisen viikon värikollaasi

Värikollaasi 189, lämpimät värit ja lämmin kesä.
Täältä löydät muut tämän viikon kollaasit

Kissojen helleviikko

Fanny-kissa saa kunnian aloittaa tämän juttusarjan.

Aina ei mene kaikki asiat ihan putkeen ja näin taisi meille nyt käydä.
Ihana helleviikko ja me kaikki olemme täällä kaupunkimaisemissa. Tosin täällähän on ihan mukavaa ja täällä vasta tekemättömiä töitä löytyy sisällä ja ulkona.
Kissatarhan puoleisessa pihassa on minulla meneillään pieni projekti ja sitä olen tehnyt huonolla menestyksellä, liian kuumaa. Sisällä isompi harmi, pakstin sanoi sopimuksensa irti ja nyt sitä ollaan ilman pakastinta.
Kissat nauttivat tarhassa ja siellä ne tälläkin hetkellä ovat.

Helle koettelee ja siksi olen ollut vain laiskotellen ja kesästä nauttien. Kaikkiea mukavaa kuvattavaa on löytynyt yllin kyllin ja tässä  tällainen kooste, sikin sokin kaikki sekaisin:

Jalopähkämö kukkii....

Mantsurian kärhön kukkia

Valkoinen ukonkello

Jalopähkämön kukka

Japanin ihmekukka

Japanin ihmekukka avaa kukkansa iltapäivällä noin klo 16 ja kukkii aamuun asti.

Maija-kissa.

Pena-kissa.

Malla-kissa. ( tämä kuva on maalta)

 

 

 

Kesäinen maisema ihan tässä lähellä, laitumelle matkaa noin 300 metriä ja kaupunkimaisemissa ollaan.

Laitumella Ahlmanin ammattiopiston lehmikarjaa.

 

Värikollaasi 187

Tälle viikolle oli värit ihan mukavat, mutta en kuitenkaan saanut niistä oikeastaan mitään aikaiseksi.
Tällainen nyt kuitenkin tässä viime metreillä:

 Täältä löydät muut tämän viikon kuvat

Kuvassa ritarinnkannus, daalian kukat Intian matkalta, kurjenkellot, vielä kukkiva kevään orvokki ja meidän Fanny-kissa.

Puun uusi tuleminen.

Viime syyskesällä meidän nuori omenapuu Melda ihan ilman mitään näkyvää syytä alkoi kellastua ja omenan raakileet ja lehdet putosivat pois.
Voi se oli harmittava ja surullinen asia. Emme kuitenkaan raaskineet sitä kaataa vaan toivoin sen vielä toipuvan, tietysti ihan toiveajattelua.
Tänä kevään en sitä kuitenkaan kaatanut vaan sen kuivuneet oksat leikkasin hieman lyhyemmiksi ja ajattelin jättää puun turvapaikaksi puutarhan pienille hyönteisille.
Nyt omenapuu on saanut uudet  asusteet ja tulos tällä hetkellä on tämän näköinen.

Puun oksilla, omenoita kaikesta huolimatta.

Värikollaasi 186

Vihreää ja keltaista, mukavat värit tälle viikolle.

Täältä löytyy lisää tämän viikon kollaaseja.

Luonnon monimuotoisuus täällä kesäkodin pihassa

Tämän projektin paikalla oli kasa vuosittain haravoituja lehtiä, kasa joka kasvoi vuohenputkea, koiranputkea, vadelmaa ja nokkosta.
Paikka on tavallaan saunarakennuksen takana ja samoin nyt kun meidän Havina eli huvimaja on ollut paikallaan muutamia vuosia, siis senkin takana tämä pahasti kesken oleva pengerpenkki sijaitsee.
Tälle projektille en ole asettanut minkäänlaista takarajaa ja valmistuneeko se koskaan. Periaatteeni on ihan pikkuhiljaa pengerrystä ja saunantaustaa siistiä ja saada siellä valmiiksi jonkinlainen kukkapenkki ja siisti takapiha kuitenkaan unohtamatta kesäisen luonnon monimuotoisuutta.

Kukkapenkissä kasvaa iiristä, akileijaa, saniaista, mäkimeiramia, ym. ja edelleen oivallinen esiintymä nokkosta,vadelmaa ja paljon muuta villiä luonnon kasvia.


Maasto on hyvin kivikkoista ja jonkin verran paikalle on aikojen saatossa tuotu savensekaista maata.
Mitään hyvää maa-aines ei ole, vaan olen yrittänyt sitä parannella kompostimullalla. Tuntuu kuitenkin, että multa hupenee ja häviää muutamassa vuodessa jonnekin kivien koloon.
Keskeinen puu on iso haapa ja latvastaan vinoon kasvanut mänty. Alempana kasvaa vaahtera ja vielä yksi iso mänty. Suurin aihe pieneen kinasteluun on lehtikuusi, tuo onneton, aikanaan  ihan  väärään paikkaan istutettu. Puu ei ole kaunis, ei sitten ollenkaan, mutta en henno sitä hävittää. Puun juurelle olemme tuoneet lisämaata ja onhan se nyt jo hieman piristynyt ja ainakin minä olen tykästynyt sen rumaan kasvutapaan.
Tuossa melkein Havinan paikalla on aikoinaan 1900 luvun alkupuolella ollut rakennus, ehkä viimeisin käyttö heinävarastona. Vanha tieto kertoo rakennuksen alun alkaen olleen härkätallin ja varmaan näin onkin, laajat peltoaukeat tässä levittäytyvät kuvissa näkyvän kattotiiliaidan vierestä.
Tuo rakennus on aikaa sitten hävinnyt, mutta jonkilainen valettu rakennuksen pohja on minunkin lapsuusmuistoissani.
Isoisäni Fridolf eli taata on ollut kylän viimeisiä miehiä, jotka osasivat härillä ajaa. Härkä on ollut hyvä vetojuhta, mutta sen käsittely on ollut aika konstikasta ja siksi tuo taito on ollut arvokas.

Tällainen vihreä peltonäkymä aukeaa tältä mäeltä, tänä vuonna lähipellolle on kylvetty kauraa.

Rinteessä on paljon isoja kiviä, varmaan isäni ne on aikanaan saunan perustuksia kaivaessaan tänne siirtänyt ja sitten haapa on päättänyt kasvaa kahden ison kivijärkäleen väliin. Jos oikein tarkkaan katsoo niin vasemmalla männyn rungossa on vanha ruosteinen lukko. Kuka sen on siihen iskenyt ei kenelläkään ole siitä tietoa.

Havina on kylmän alkukesän jäljiltä vielä melkein talvikunnossa, mutta nyt siellä on jo mukava lueskella päivän postit.

Tänne ei tulla ruohonleikkurilla, kitkeminen käsin ja viikateella tämä alue hoidetaa.


Täältä takapihalta löytyy myös aivan villinä eli hoitamattomana kasvavaa aluetta tai niin, että sitten syyskesällä se kertaalleen niitetää ja jos mahdollista aikaisin keväällä kulotetaa. Useasti  kuitenkaan ei tätä kulotusta voi tehdä ja kaikki siistiinen jää haravanvarren varaan.
Pidän tätä osaa pihasta varattuna perhosille ja kaikille muille ötököille.

Tällaiselta toivoin sen joskus näyttävä

ja nyt se melkein siltä näyttää.
JOUTOMAA tämä minun oma päähänpistoni on nyt lähes sellainen kuin sen silloin aikanaan kuvittelin, siis jotain tällaista.
Joutomaan idean sain vuonna 2008 ja siitä se sitten vuosi vuodelta eteni, muuttui ja kasvoi. Alueen pinta-ala on ollut koko ajan sama ja se on ollut yksi rajoittava tekijä ja myöskin harmittava. Toisaaltaan hyvä näin.

Olen kirjoittanut Joutomaastani  pari juttua tuonne Ideapuolelle ja tässä linkit sinne:
Joutomaa eli ikuisuusprojekti   9.6.2013
Joutomaa 2  16.6 2013


Tulimme eilen illalla taas kerran tänne kesäkodin maisemiin, kulkiessani kosteassa heinikossa ja katsellessani Joutomaatani ilahdun, juuri tällainen sen pitikin olla.

Puita, pensaita, perennoja, mutta ennen kaikkea vapaana kasvavaa luonnon niittyä kukkineen ja heinineen. Siellä täällä polkuja leveitä ja kapeita ja johtavat siis ei minnekään.......

Tänne heinikkoon  voisin kätkeä vaikkapa haltiatontun.

Jokaisesta päivänkakkarasta olen onnellinen.

Tämä polku päättyy viljapeltoon....

Tämä kapea polku kiertää perennapenkkiä....

Havupuut ovat kasvaneet roimasti.

Tässä näkymä tupaan päin, tuvan ympärillä on nurmikenttää. Joutomaa päättyy perennapenkkiin. Edessä oleva keppi on merkkinä valkovuokkotuppaasta, se siirtyi metsästä oikealla olevan kuusen mukana.
Mustikan varpuja löytyy myös....

Jotain toivoisin, Joutomaa saisi olla kuitenkin hieman pinta-alaltaan laajempi ja vielä hiukan saisivat pensaat ja puut kasvaa.

Valmis ei alue kuitenkaan ole, eikä ilmeisesti tulekaan ja hyvä näin.

Tämä perennapenkki kaipaa kohennusta, kuva on juhannuksen aikaan

Heinikossa kahisee, Malla-kissa on valppaana.

Tuvan nurkalla kasvaa pioni, hyvin vanha ja sen alkuperä on ajalta kun tuvan seinustaa kiersi perennapenkki. Sade on runnellut ihania kukkia.







Katselin äsken Google Maps:ia, kuvat sieltä olivat vuodelta 2009 ja siitä näkee miten ankea ja tyhjä tämä Joutomaan alkutaival oli, oikeastaan vain pieni pala viljapeltoa.