Maijan CapsLock

Eilen illalla lueskelin bogeja ja Maija-kissa tuli avustajaksi ja eipä siinä mitään, kaikki meni ihan hyvin kunnes minä hölmö avasin erään musiikkilinkin. Siinä vaiheessa Maija oli ilmeisesti ihan unessa ja säikähti musaa ihan hirveästi ja ryntäsi tästä vakiopaikastaan minun ja tietokoneen välistä kauhealla loikalla alas ja pakeni ylös vintille.

Maija on tarkka tyttö, vaikka kuva ei olekaan.

Kello olikin jo aika paljon ja siksi lopettelin sessiotani ja menin lohduttamaan Maijaa. Kaikki hyvin, eipä kissani enää ollut kovinkaan säikky vaan kehräsi kun sitä silittelin.

Tänä aamuna kun yritin kirjautua bloggeriin tuli tenä vastaa, salasana ei sitten millään  kelvannut, ei vaikka kuinka yritin. No uusi salasana tuli tehtyä ja luulin kaiken olevan nyt sitten hyvin, no eipä sekään sitten kelvannut, ei sitten millään.
Joku kumma tässä nyt piilee, mutta mikä. Mietin ja mietin ja sitten se valkeni. Minun läppärissäni oli CapsLock lipsahtanut päälle ja sitä en mistään hoksannut.
Tein siis tietämättäni uuden salasani isoin kirjaimin ja sitten tietysti kun yritin salasanallani kirjautua tein sen tästä näppäimiltä pienin kirjaimin.
Siis se entinen salasani olisi ollut ihan ok jos vain tuo CapsLock ei olisi ollut päällä. Mietin miten se oli valittuna ja tulin siihen tulokseen, että eilen Maija kun ryntäsi tästä koneelta kauhuisaan samalla astui tassullaan CapsLock nappulan päälle.

Siis minäkö olenkin syyllinen!

Voisihan sitä Penaakin joskus syyttää

Hyvä Maija ja tyhmä mamma kun sillälailla varoittamatta  musaa kuuntelit.

Nyt sitten pitää muistaa tuo salasana kirjoittaa siis ISOIN KIRJAIMIN tai vielä kerran vaihtaa uuteen.

Loppu hyvin ja kaikki hyvin ja nyt kun täällä olemme voidaan kissojen kanssa kertoa myös sadepäivän seikkailusta.
Olimme yhdessä piha- ja puutarhakierroksella, pilvet taivaalla kyllä lupasit aivan jotain muuta kuin päivänpaistetta ja aika lyhyeen kierros sitten päättyi. Tässä muutama kuva:

Taivas mustanpuhuva....

Punalehtiruusu urheasti uhmaa tulevaa ukkoskuuroa...

Kissatarha on ihan tyhjä ja tuskin antaa sadesuojaa...

Varjoliljan nuput kuin esirippu, pöydälle sataa jo...

Voi hitsi, tulihan se sade liian nopeasti..

onneksi ehdittiin Havinan suojiin.....

kylläpä sade kovasti ropisee...

Kissankellon kaima Kurjenkello jäi sateeseen

ja tämä

ja tämä.

Taas on kuivaushommia....

Tähän sitten jään ja otan päikkärit....

minäkin sain vettä terälehdilleni.......toivottavasti kesä kastelemansa kuivaa.

Ja toivottavasti minä muista uuden salasanan......

Läheltä löytyy

Perinnepiha

 Tässä aivan lähellä sijaitsee Perinnepiha

Perinnepihan portti

 Perinnepiha löytyy Ahlmanin ammattiopiston pihapiiristä,

täältä saat tietoa mitä kaikkea voi Ahlmanin linkin alta löytyä
Ahlmanin koulun säätiö

Viime sunnuntai oli kaunis kesäpäivä ja iltapäivän retkikohteeksi me naapurin Eilan kanssa valittiin käynti Ahlmanin pihapiiriin ja erityisesti Perinnepihaan.

Täältä löytyy lähemmin tietoa   ja täältä

 Perinnepihaan on vapaa pääsy ja portin pylväässä on pieni opasvihkonen. Siis portista sisään ja kokemaan nautinnollisia hetkiä kaikesta mitä kesäinen perinnepiha voi tarjota.

Heti portinpielessä pieni elävä pallonen toivotti tervetuloa!

Tarhadaalia, tämä oli mielenkiintoinen tuttavuus, minusta ne eivät ole ihan tavallisen daalia näköisiä.

Ilmasipulia ja takana sikuria

Tällaiset opaskartat oli näytelohkojen edessä.

Aivan uusi hyönteishotelli

Tässä lohkossa ei vielä paljoa kukkia näkynyt, taustalla kukkii sininen ukonkello.

Unikot kukkivat samoin ängelmät

Oranssi keltano, tästä oli kommentti facessa

Eilaa kiinnosti siperianmaksaruoho, etualalla kukkii helminukkajäkkärä. ( Pieniä siementaimia sain Cheriltä blogitapaamisessa 13.6 )

Mooseksen palava pensas.

Aaprotti (aaprottimaruna )

Tämän vuoden maatiaisperenna varjolilja, vieressä isotähtiputkea.

Kirahvinkukka tavoittelee korkeuksiin......

Harmi, kuva on epätarkka ja kasvin nimeä en löytänyt tai enkö osannut hakea.

Tämä ihastuttava kellokasvi kukoisti perinneniityllä, mutta nimeä ei sille löytynyt.

Taustalla oleva rakennus toimi aikoinaan emäntäkoulun kutomona ja yläkerrassa oli yksi oppilasasunto Tupala.

Keskellä iso kirahvinkukka ja taustalla näkyy muutama korkea ukontulikukka.

Näin voi vaihtaa kukkien siemeniä.

 Perinnepiha on myös facessa, sinne pääsee ainakin täältä

Perinnepiha on keskellä Ahlmanin pihapiiriä ja tässä kuvassa en ole kuvannut ensisijaisesti perinnepihaa vann tuonne kauemmas näkyvää vehreätä maisemaa ja erityisesti erään rakennuksen kattoa.

Tässä kuvassa emme enää ole perinnepihalla vaan vanhan perinteikkään emäntäkoulurakennuksen "rauniokivillä", täältä löytyy koulun kivikkopuutarha ja myöskin se rakennus jonka kattoa tuossa kuvasin. Minulle hyvinkin tuttu paikka, keltainen rapattu rakennus, rakennus jossa kotini oli lähes kaksikymmentä vuotta.

Tässä kuvassa etualalla vuonna 1972 valmistunut emäntäkoulurakennus.

Tällainen maitolaituri seisoo ammattiopistoon johtavan tien varrella ja sehän on merkki, että talossa on lehmikarjaa.

Poislähtiessä osuimme juuri hetkeen kun karja iltalypsyn jälkeen laskettiin takaisin laitumelle.

Navetan "vanhat rouvat" tulivat ensin ja ne ohjattiin omalle laitumelle, jotta matka ei olisi liian pitkä ja rasittava.

Täältä tullaan ja laitumelle mennään.......nuoremmat kirmasivat puolta pidemmän matkan.

Meillä oli tosi mukava sunnuntai-iltapäivä.

Vielä muutama minuutti kesäkuuta

ja sitten tämän lehden voikin jo kääntää heinäkuun puolelle.
Ainakin tämä kesäkuu on ollut hyvin kostea ja kolea, mutta muutama kesäinenkin päivä on mukaan mahtunut.
Kesäkodissa puutarha ja piha ovat melkein villiintyneet vihreään kasvuun, kaikki kasvaa kohinalla paitsi minun keväällä kylvämäni kukkien ja vihannesten siementaimet. Pariin kertaan olen joutunut kylvämään pavut ja voi olla, että niitä ei nyt vain tänä kesänä kasva. Papun siemenet ovat hyvin herkkiä kylmälle maalle ja vaikka ne kylvin harson alle näyttää tulos ainakin vielä aika harvalle, muutama taimi siellä täällä. Harmitti niin, että en viitsinyt edes kuvata. Papu on oikeastaan minun mielivihannekseni ja nyt kävi näin.
Olemme taas koko porukka täällä kaupunkikodissa ja sinne harsojen alle jäi kaikki kylvökseni ja jo taimelle nousseet vihannesten alut. Punajuuri ja mangoldi olivat jo hyvässä kasvussa, samoin tilli ja persilja.
Tänään on ollut ns lepopäivä ja ihan  sitä se on ollutkin, tässä Maija lepää kaikesta eilisen matkanteon rasituksista.

Maijan päikkärit

 Jos on kasvu ollut rehevää kesäkodin pihpiirissä niin sitä se on ollut täälläkin. Tulopiha on kasvanut melkein umpeen ja heti huomenna on edessä sen siistiminen.

Keltapeippi ainakin koettaa kasvaa kaiken peitoksi

Tämä oli iloinen yllätys, lähetyssaarnaajan kukka  Incarvillea on komeassa kukassa, ostin juurakot tänä keväänä ja yhden pitäisi olla valkoinen.

Keltapeipin joukossa kukkii rönsyleinikki ja pieni sininen tädyke.

 Virpiangervo kukki tänä keväänä hyvin runsaasti ja vielä laitan siitä kuvan, vaikka sen kukinta onkin jo ohitse.

Virpiangervo on hyvin kaunis kukkiessaan ja sen syysväritys on kaunis vaikkakin kestää aika lyhyen aikaa. Itse pensas on kovasti juurivesoja kasvattava ja siksi työläs hoitaa kauniina pensasaitana.

Kesäkuun jo vaihduttua heinäkuuksi laitan vielä kuvan juhannusaaton yön tunnelmasta. Juhannusyön kuvan nimi on Pikkusaari ja se on monen lapsuutemme uintiretken kohde, siellä myös kävimme soutuveneellä ja saaren kaislikosta sai ongella pieniä särkiä ja ahvenia.

Pikkusaari juhannusyön valossa.

Tässähän kävi niin, että tulikin jo heinäkuu kun ehdin postaukseni tallettaa.