keskiviikko 15. marraskuuta 2017

Minun puuni on kuusi

Sain mukavan haasteen Suvikummusta.
Haaste on lähtenyt Puun päivän merkeissä Parasta aikaa Tarjalta.

Marja oli kirjoittanut mukavin kuvin ja tekstein myös kissojen rakkaista puista Suvikummun pihapiirissä.

Minulla on monta puusuosikkia, mutta yksi on ylitse muiden. Voisin ihan runollisesti sanoa näin:
Metsän poika tahdon olla, sankar jylhän kuusiston ja niin edelleen.....

Kuusi on kaunis, vihreä, turvallinen, suojaisa ja tietysti tuttu ja joulumieltä tuova kuusi jouluna,
joulukuusi. Lapsena parasta oli joulukuusen haku metsästä ja ihan mitä vain närettä ei meidän lapsuuden tupaan kannettu. Monet lenkit tein jo varhain syksyllä metsään ja katselin mistä löytyisi se kaunein kuusi juuri täksi jouluksi. Jos joulunaikaan oli paljon lunta voi kuitenkin käydä niin, että se kaunein jäi metsään ja kuusi kaadettiin lähimetsän reunasta.

Vielä ennen joulua tehdään kierros täällä rivarin pihalla ja kesäkodin pihalla.

Kuusi on ihanan vihreä ja tuo ryhtiä pihapiiriin ja on hyvä tausta monelle kukalle.
                      Tapion pöytä on oiva tausta näinkin pienelle akileijan kukkavanalle.


                               Tapionpöytä on ottanut paikkansa kaiken vihreän keskellä...

                                                           ja samoin  Maija-kissa...


                Siperian pihta on turvallisesti kissatarhan aidan takana....


               mutta antaa turvaa ja suojaa Pena-kissa päiväunille....


                           Japanin marjakuusen oksilla kiemurtelee humalaa...



                                  Kesäkodin pihapiirissä kasvaa muutamia kuusilajikkeita:

        Usvaisen kesäillan hämyssä serbian kuusi antaa hyvän taustan unikon herkälle kukalle...


Palsakuusen herkät kävyt...




                                                 Palsakuusen oksia kiertelee kelloköynnös...

                                 
        Rinnakkain metsän kuusi ja taimiston kuusi...


                        Synkeä sadepilvi luo kauniin konstrastin sinisen ja vihreän välille.....



Pellon ojan kuusi, minun voimakuuseni...



Monien joulukorttieni innoittajakuusi... 

Haasteen mukana tuli myös toive jakaa tätä haastetta eteenpäin kolmelle henkilölle.
Lähetän haasteen Cherille Autuas olo

Toivottavasti otatte kopin ja ehditte kirjoitella!

lauantai 28. lokakuuta 2017

Vielä ennen kesäajan päättymistä.

Huomenna alkaa talviaika.
Talviselta täällä näyttääkin, ei tosin enää näin talviselta kuin torstaina.

                              Siperian pihta oli tosi kaunis valkoisen lumen peittämänä...

  Terassilla edelleen on kukassa pelakuu ja se näyttää kuin kukkisi lumien keskellä...


Tänään on sataa tihuttanut vettä ja ainakin puut ovat vapautuneet lumitaakastaan, maassa meillä on vielä lunta ja voi olla , että se yön  aikana katoaa. Säätidotus on kuitenkin luvannut kylmenemistä ja ehkä huomenna on lumesta ainakin rippeet jäljellä?

Lokakuun puolivälin paikkeilla ahersimme viikon verran kesäkodin syystöiden parissa. Viikko vierähti ahkeran työn merkeissä mutta toki oli sitä luppoaikaakin ihan riittävästi ja ihan pakostakin iltojen pimetessä.
Viikkoon mahtui myös hyvinkin kauniita syyspäiviä ja oikeastaan vai yksi päivä oli sään puolesta pihatöihin sopimaton.








 Lähimetsä tien toisella puolella oli kokenut kovia ja harvennushakkuun tulos näyttää tältä.




Kaikki talvetettavat kukat ovat kellarissa, daaliat ovat laatikoissa ja valko-ja sinisarjat sekä isot pelakuuruukut ja verenpisarat vein ruukkuineen kellarin suojiin. Toivottavasti talvetus onnistuu tänäkin talvena.


 Ruosteinen peltilintu oli niin yksinäisen ja hylätyn tuntuinen, otin se pois oksaltaan ja toin sen tänne  kaupunkikotiin. Vielä en tiedä mikä sen paikka tulee täällä olemaan...


Yöpakkaset eivät ole vielä lannistaneet lasiterassin kukkia, tässä 22.10 otetut kuvat ja edelleen kukat ovat yhtälailla kukassa...










Köynnöshortenssia on pudottanut lehtiään ja nyt lumi on vienyt loputkin ja siitäkös lyhdyn possu on iloinen, nyt se näkyy ja nähdään...


Tässä tämä minun ihana runkoruusuni on taas tänäkin syksynä odottamassa pääsyä talvilepoon.
Mielenkiinnolla odotan kevättä ja sitä päivää kun voin ruusuni kaivaa ylös multapedistään....
Tuoko se päivä ilon vai pettymyksen!.....


sunnuntai 1. lokakuuta 2017

Tänään lokakuun ensimmäinen päivä ja sunnuntai

Lokakuun ensimmäinen päivä, harmaa  pilvinen päivä.
Aurinko on ollut kateissa melkein koko tämän viikon ja tänään täällä oli ulkolämpötila alle kymmenen astetta.

Muutamia kuvia tältä päivältä, eli kuvia syksyyn valmistuvalta pihaltamme.

Keltainen pieni orvokki on jaksanut kukkia koko kesän, huhtikuun puolivälistä tähän päivään.


  Riippakierto on myöskin kukkinut uutena tuttavuutena aika pitkään ja vielä ruukusta löytyi muutama kukka.


 Amppelivaula on kasvattanut runsaasti versojaan ja kiipeillyt siperian pihdan oksilla,
tämä kuva ei kuitenkaan anna oikeata kuvaa koko vaulan komeudesta, mutta juuri tällaiselta se tänään näytti.


Tässä pari kuvaa minun onnettomasta kelloköynnöksestäni. Koko kesän köynnös on lehdiltään ollut lähes punainen ja kiivennyt ylös kissatarhan aidan katolle. Siellä se on kukkinut muutamin kukin kukkien osoittaessa ylös taivaisiin.


 Jättiverbeena kiertää myös kissatarhan aidalla.

Krassi on innostunut kasvattamaan runsaan lehdistön, mutta muistaa myös kukkia.


Kissatarhan sekapenkki on vielä jonkinmoisessa kuosissa, tosin tuossa etualalla kukkiva  Vuoripunatähkä on aivan loppusuoralla ja samoin pieni samettiruusu on kukkansa kukkinut. Kuvan yläosassa näkyy amppeli jossa vielä heikosti kukoistaa tuo minun unohduskukkani Rusokki.
Taustan kissojen kapea puupenkki on saanut kauniin virkatun peitteen.


Runkoruusu jaksaa kukkia, sen kukat ovat pienemmät kuin viime kesänä. Etualalla Jalokello  vielä kukkii, tosin kukat ovat melko ränsistyneitä. Elokokuussa kun runsaat nuput aukenivat oli kukka kaunis sininen komistus. Toivottavasti se menestyy taas talven yli.


Tässä kuvassa näkyy keväällä ostamani Jouluruusu, joka on kukkinut muutamin kukin koko kesän.
Monta uusittavaa paikkaa löytyy tästäkin alueesta, tuo alue  runkoruusun ja Norjananervon väli on kokonaan uusittava. Tänä kesänä se yllättäin peittyi mansikan rönsytaimilla. Alue näkyy molemmissa kuvissa. Näitä kuvia katsoessa näkee myös nurmikon kehnon kunnon, sen aika on ensi keväänä.


Vasta nyt aloitti kukintansa tämä viehättävä vaaleanpunainen Iso tähtiputki.


 Sointu yllätti ja teki runsaasti uusia nuppuja ja tietysi myös kukkii.


Tulopihan syksyn kunto on tällainen.


 Virgiiniantädyke on kukkinut jo kauan.


 Tulopihalla on myös hyvin sekalainen kukkapenkki.


 Tulopihan kukkapenkki tältäkin kulmalta, köynnöshortensia on vielä melko vihreänä.



Syksyn kosteus näkyy pihan sammaloitumisena  ja kotilon nakerrukset vuorenkilpien lehdillä.



maanantai 4. syyskuuta 2017

Jättisipulin paino on ratkennut ja arvonta suoritettu

Kiitos teille mielenkiinnosta jättiä kohtaan ja osallistumisesta tähän pieneen arvausarvontaan.
Tässä oikea vastaus:

   
                                                         C on siis oikea arvaus
 Oikein arvasivat Tanja, Maria ja Kati ja heidän kesken me tässä aamutuimaan isännän kanssa arvoimme kirjan voittajan.

Tällainen kirja:
 Kuvassa Betonin kansikuva ja betonista valettu kukkaruukku, taustana jalokelloja.


                                                               Ja tässä voittaja: Kati
 
                                                           
                                                                  Onnea voittajalle !

tiistai 29. elokuuta 2017

Jättisipuli ja arvaus

Heinäkuussa tämä minun pieni blogini täytti viisi vuotta ja näissä merkeissä ajattelin pitää pienen arvausarvonnan ja sitten myöhemmin syksyllä tulee varsinainen arvonta.

Tänä vuonna en viljellyt varsinaisesti mitään keittiöpuutarhassani, vain joitain yrttejä ja ruohosipulia.
Tavallinen sipuli on ollut aina listoillani ja sitäkään en nyt viljellyt ja siksi sipulikin on kaupan hyllytavaraa. Jättisipuli on niin herkullista ja niin ihana kaunis pyöreä vihannes ja sitä pitää ostaa aina kun vain niitä marketin hyllyltä löytyy.

Ja näin ihanan kauniin ja ison onnistuin marketin vihannesosastolta ostamaan.
Mehupullot ovat kuvassa mukana siksikin, että on jotain mihin tuota sipulia voi verrata kun ei voi käsissään puntaroida.

                                Siis:


                              arvaatko mitä jättisipulini painaa ?

         A 950 grammaa, B 1100 grammaa, C 1240 grammaa,
                   D 1180 grammaa

          Arvontaan voi osallistua  yhdellä arvauksella ja arvonta päättyy sunnuntaina 3.9.
Palkinto on vielä minullakin arvauksen asteella, mutta jokin kirja se varmasti on.
Päivitän nyt tätä voittopalkintoa eli se on  Betoni
                                                                   33 inspiroivaa ideaa
Kirjan on suomentanut Päivi Kivelä ja se on painettu jo vuonna 2010, mutta ihan kivoja ideoita siinä on esitelty.








keskiviikko 9. elokuuta 2017

Tieto totaalisesti hukassa?!

Kesä näyttää kallistuvan syksyyn tai ei ihan vielä, tosin illat pimenevät ja samoin yöt ovat keskiyöllä pimeitä.

Kuvasin tarhan pihaa ja edelleen yksi kukka on minulle on täysin mysteeri. Kukka on amppelissa ja minä sen ilmeisesti olen ruukkuun istuttanut, mutta mitään muistikuvaa minulla ei siitä tapahtumasta ole ja kukka on minulle täysin tuntematon.
Tässä kuva tuntemattomasta amppelikukasta, tuon pelakuun olen joskus siihen tökännyt.
Kuva ei ole kovinkaan häävi, lähinnä vanha amppeli on pääaiheena...



Tarhan  piha näytti tänään tällaiselta.
Vanha punaherukka on riehaantunut kasvuun se on saanut valoa kun virpiangervo aita on ollut matalana, tosin aita on jo kasvanut yli puolimetriseksi...


 Pihan kukkapenkki on saanut jonkinmoisen muodon ja siellä kasvaa kaikki perennat sulassa sovussa, mitään väriyhdistelmiä en ole suunnitellut. Luulen, että penkkini elää sen mukaan mikä on alkukesästä kulloinkin fiilis.
Ehkä jo huomenna punatähkä aukaisee kukkansa, kissankopin edessä näkyy ruusuni Sointu ja vasemmalla on runkoruusu. Runkoruusu piti pientä taukoa mutta nyt on ruusu kehittänyt runsaasti uusia nuppuja...


Oliivipuun juurella kasvaa uhkea thai-basilika ja vielä tänään ajattelin osan basilikasta leikata ja kuivattaa.


 Siperian nata on kissatarhan aidan ulkopuolella ja sisäpuolella tarhassa on kasvamassa vaula, muutama kukka on jo kukkinut, mutta nuppuja on vielä paljon. Toivottavasti kaikki nuput ehtii aueta enne syksyä...

 
Tässä  tällainen kuvakulma, pihdan alla on säkki täynnä pieniä valkoisia kiviä ja ne odottavat pääsyä terassin vesirännin alle tai oikeastaan ajatus on tehdä jonkilainen kivipuro veden juoksua varten.
Toinen odottava työ on hankkia tuon vanhan saunarahin tilalle jotain sievenpää, rahi on mieluisa kissojen unipaikka ja näkeehän siitä myös ulos tarhan taakse...

 Tässä tämä ihana runkoruusuni...


 ja tässä uusia nuppuja...

 Pikku samettiruusut vihreää vasten ovat niin ihania...


 Onneksi kuvasin myös Sointu ruusun uudet kukkanuput ja mitä löytyikään, kirvat saivat ansaittua kyytiä ja toivon häädön onnistuneen. Huomenna on tarkoitus mennä kesäkodin pihapiirin tilannetta katsomaan, nurmikko ainakin vaatii leikkausta ja mitä muuta?....


Tässä vielä tällainen kooste tuntemattomasta amppelikukasta, kukasta jonka minä olen keväällä ilmeisesti hankkinut ja ruukkuun istuttanut!!...


Tänä kesänä blogini täytti viisi vuotta, mutta siihen asiaan palaan hieman myöhemmin...