sunnuntai 9. heinäkuuta 2017

Viileän kesäkuun iloisia asioita.

Alkukesä oli hyvinkin omanlaisensa viileä, kolea, sateinen, ei paljon aurinnkopäiviä, mutta kesä kuitenkin.
Vilu viljan kasvattaa ja myöskin kaiken muun vihreän ja kasvit joilla on juuret vahvasti maassa, hennot kylvökset olivat kuitenkin heikoilla ja kasvua ei oikein kehittynyt tai ainakaan vauhdilla.

Kesäkodin hoitoviikot ovat taas takana ja nyt täällä kotona on viikon päivät tehty sitä samaa kuin kesäkodissa eli kunnostettu pihaa.
Ei ne pari viikkoa ihan pelkästään pihatöitä ollut, mahtui siihen rupeamaan myös itse juhannus ja sisarusten yhdessä oloa. Näin ajatellen ihan kiva rupeama tuo runsas pariviikkonen.

Kesäkodissa on liiankin paljon nurmikkoa, se on syntynyt monien vuosien aikana ja kukin aikakausi on tuonut omat lisänsä. Piti tehdä kenttä pallopeleille, enää ei jaksettu viljellä kaikkea sitä hyötytarhaa, joka joskus oli niin tärkeätä ja tarpeellista. Tehtiin taas nurmikkoa ja vähitellen niiltä osin myös vanhat omenapuut yksi toisensa jälkeen kuolivat, marjapensaita vielä riittää ja se onkin uudenpaa puutarhan osaa ja sekin kaikki on nurmikolla.
Joutomaa on minun keksintö eli pieni osa viljelypeltoa tuli istutettua puille ja pensaille ja taas nurmikkoa.

 Nämä kuvat ovat 28.6 ilta-auringon paistaessa noin klo 21

 Tässä kuvassa osa marjatarhaa ja pieni pala pallokenttää...

 Tuvan nurkalta...

 Havina ja taustana viljapelto...

 Ilta-aurinko tanssii keltaluumun lehdistössä...


 Ilta-aurinko paistaa joutomaan puihin, etualalla syyshortensia...

Tällainen sekasotku löytyy Havinan ja viljapellon välistä...

 Miljoonakello istuu tukevasti kivellä, taustalla marjapensaita ja peltoa...


 Minä niin pidän valkoapilasta ja osan jätimme ajamatta seuraavaan kertaan..


Peura hakeutuu apajilleen ja aurinko paistaa taustan puille.


 Kesäkodin pioneista vasta muutama ehti aukaista kukkansa, tässä hyvin vanha lajike ja nimeä ei sille ole löytynyt...

Tämä pioni kukkii aina silloin tällöin kun muistaa ja vanhahan tämäkin yksilö on...

Tästä ihanuudesta kerron myöhemmin lisää, runkoruusu on talvehtinut meillä täällä kotona kasvilavan mullassa ja se on mielestäni aikamoinen ihme....


tiistai 20. kesäkuuta 2017

Kesä kerkiää,

mutta minä en ole pysynyt perässä.
Kaikenlaista sattumaa ja tapahtumaa on tämä kylmä kevät ja alkukesä tuonut tullessaan. Toki mitään ihan vakavaa ei kuitenkaan, jos kuumeinen flunssa ei sitä ole. No siitä nyt kuitenkin olemme me molemmat isäntä ja minä selvinneet......toivottavasti?
Kissamaailmaan kuuluu hyvää jos jotain huvittavaakin. Maija kävi toukokuussa parina päivänä näyttelyssä ja hyvinhän se meni, vaikka sunnuntain puolalainen tuomari sanoa pamautti, että kissalla ei ole leukaa, siis onko Maija leuaton kissa?


Maija on hyvin pahoillaan jos näin on sanottu!
Onhan minulla leuka, vai mitä mieltä olette!

No, ei asia kylläkään ole ihan näin totaalisesti hassusti.
Monesti kuulee tuomarin sanovan tai kirjoittavan arvosteluseteliin näin: hieman heikko leuka. Tämän on Maijakin joskus saanut, joko seteliin kirjoitettuna tai sitten tuomari on sen sanonut kun on kertonut mitä mieltä on kissasta.
Kyseinen nuori puolalaistuomari on läksynsä lukenut ja ehkä on ollut myös oppilaana tuomarilla, joka on niin sanotusti leukafriikki. Minä en kylläkään ollenkaan moisesta arvostelusta mieltäni pahentanut ja tuo noin jyrkkä sanonta voi johtua myös siitä, että tuomari puhui englantia ja se ehkä ei ihan kaikilta osin ollut vielä hallinnassa, eli hän tarkoitti juuri tuota ilmaisua: hieman heikko leuka.

Maija sai molempina päivinä sertinsä ja oli myös lauantaina paras kastraattinaaras eli VP ja tätä me oikeastaan hieman odotettiinkin.
Maija sai myös pystin omalta rotuyhdistykseltään, ollen viime vuoden paras kastraattinaaras ja tuloksiin riitti neljä näyttelyä kun mukaan yleensä lasketaa viiden näyttelyn tulos.

Kävin toukokuussa retkellä Laukon kartanossa ja nyt ostin itselleni tai oikeastaan puutarhaani ihanan kastelukannun. Sitä jo viime vuonna himoitsin mutta silloin se jäi vielä kartanon emännän puodin hyllylle. Nyt se on meillä ja onko se vain koriste, ilmeisesti.

 Tällainen komistus, siinä on kyllä vettä sisällä mutta vain siksi, että se pysyy tukevasti kannon päällä. Kastelukannu on hollantilaista alkuperää.

Tämä ihanuus on tietysti jättiverbeenan kukka ja se on viime kesän juuripaakusta kasvanut, paakun talvetin kellarissa.

Kaupunkikodin rivitalopihan maisema on aika lailla muuttunut. Pihaa reunustanut virpiangervoaita leikattiin keväällä totaalisesti aivan alas ja siinähän on ja on vieläkin paljon työtä.
Harmi vain, että juuri silloin parahultaan olimme flunssan kourissa.

Tässä kuvaa tulopihan puolelta, aita on poissa.

Tämä kuva on tarhan pihan puolelta ja näin alakuloiselta näyttää. Nyt tietysti on jo virpiangervoaita jonkin verran kasvanut ja muutenkin piha on saanut vihreää kasvua.

Muutamia kuvia täältä kesäkodin maisemista.

Vanha rodo innostui kukkimaan....


Särkynyt sydän on aina niin ihana, vaikka nyt joutuikin kasvamaan keskellä rikkaruohoja......

 Rikkojen joukosta sinnitteli myös tämä ihastuttava leimu.......

 Pihlaja kukkii pikkumetsikössä.......

 Valkoinen sireeni.......

 ja tumma lila sireeni, tämä oli äitini lempisireeni........

 Pionissa on runsaasti nuppuja.......

Vielä jos jaksatte kahlata postauksen loppuun, tässä kuvasarja meidän kissoista, leualla tai ilman.







 Pena on innokas itsensä huoltaja.....



 ja samoin Maija, pesut käy.....ja tarhan ovi on tätänykyä aina auki......

 Penan vaaleapunainen kieli ja se ahkeraan tekee töitä.....

Valkoinen leuka ja valkoinen rinta, mutta onhan sitä leukaa nyt kuitenkin!

 Tässä on minun tuumaus ja taukotuolini, ehkä kuitenkin vielä nämä piha saadaan tänä kesänä johonkin kuosiin.....

                         Tässä ruusu juhannukselle......ja teille hyvät lukijani


keskiviikko 17. toukokuuta 2017

Illaksi kotiin......

Tänään oli ihmeellisen kaunis ja lämmin kevätpäivä.
Kesäkodissa olemme olleet muutamia päiviä, päiviä jotka kulkevat kuin siivillä. Tunne siitä, että joka kolkka pihassa ja puutarhassa kutsuu luokseen on todellista ja ilta ehtii liiankin pian, onneksi valoa on riitämiin.
Tänään illan päätteeksi tein kierroksen kameran kanssa.
                                                                   Illaksi kotiin:


Viime viikolla on lähipellot kylvetty vehnälle ja ilta-auringon valossa näkyy selvästi työn kuviot pellon pinnassa.                    Tässä jälleen kerran sielunmaisemani, kylvetty pelto.


                                             Punalehtinen ruusu aukoo lehtiään...

Kylvökone on  on jättänyt pellon pehmeään multaan kuvioita ja vaahtera on pian täydesä lehdessä...

                                                  Lehikuusen herkät neulasvauvat...


                                       Ilta-aurinko kimaltelee männyn neulasilla...


                 Ilta-aurinko paistaa muutaman vuoden tyhjillään olleen naapuritalon seinustalle...

 

Pähkinäpensas on melkein täydessä lehdessä...


                                                             Tuuliviirin vanha kukko...


                                                                  Ruostunut peltilintu...


                                                              Varjot tuvan seunustalla...


                                                                Kurki tuli ilta-aterialle...


                                                  Käki jo kukkuu ja tässä käenrieskaa...