vuosia sitten toin mukanani Madeiralta luvallisesti muutamia sipulikukkien juurakoita.
Kolme kolibrinkukkaa, kolme sinisarjaa ja yhden Madeiranliljan juurakon.
Sinisarja on hyvissä voimissa, tosin se on valkosarja. Kolibrinkukka tai ainakin sille sanottiin tällainen nimi on ystävälläni vielä elosssa ja kukkii, siis Hildalla.
Madeiranlilja ja niitä sai ostaa vain yhden koska se oli niin kaunis ja harvinainen.
Vuosia kului ja lilja kasvoi kesällä vihreät kauniit lehdet ja talveksi ne aina lakastuivat, eli kasvi oli kaunis vihreine lehtineen kesällä ja talvella täysin kalju ja ruma.
Sitten muutamana vuonna kasvi teki uusia varsia ja lopulta sen sitten jaoin. Ystäväni Hilda sai yhden alun ja nyt vuosia myöhemmin se tänä syksynä innostui kukkimaan ja teki ainakin viisi kukkavanaa ja kussakin oli useanpia kukkia.
Nämä kuvat on otettu kännykkäkameralla ja valoa oli tuskin nimeksi.
Marraskuun hämärän valaistuksessa kukkien väri oli hienon vaalean punainen, en tiedä minkälainen on ihan paikanpäällä kasvavan Madeiran liljan.
Tämä yksilö siis kukkii Hildalla ja minun on tuolla huoneen nurkassa ihan lehdetön raakku.
Hilda oli tänä kesänä tuon liljan istuttanut isoon saaviin ja hyvään kukka-kompostimultaan. Nuo kukkavanat nousevat kukan juurelta kun taas lehdet tulevat ikäänkuin kasvin varren sisältä.
Jospa saisin ensi vuonna myös oman liljani kukkimaan.
Istun tässä toipilaana, kaatua mukasutin ja satutin pääni. Se tiesi matkaa ensiapuun ja pään kuvaukseen. Onneksi kuvassa ei näkynyt mitään eli ihan tyhjäpäinen tässä olen ja evästykseksi annettiin lepoa ja rauhaa.
Muutama haastepostaus on tässä tekeillä, mutta nyt jääköön vielä julkaisematta.
Vuosi vaihtuu ja jos en tyhjästä päästäni saa vielä valmiiksi haastevastauksia, niin toivottelen teille
blogiystäväni:
Hyvää ja onnellista tulevaa vuotta 2017
Kissat, kukat, piha ja kaikki kaunis luonnossa.......
torstai 29. joulukuuta 2016
keskiviikko 7. joulukuuta 2016
Neljä kuvaa
Sain mukavan haasteen Suvikummun Marjalta kas tällaisen:
Haaste on lähtenyt eteenpäin Kivipellon Sailan blogista ja nyt Marja lähetti yhden haasteen minulle.
Kiitos Marja!
Nyt haluan laittaa maailmalle uuden haasteen 💕
Postaukseen toivoisin neljä kuvaa, jotka on otettu eri vuodenaikoina.
Mukana voi olla uusia ja vanhoja sekä jo julkaistuja kuvia.
Mukaan voisi haastaa neljä blogiystävää.
Haasteeseen voi vastata, jos haaste tuntuu hyvältä.
Mietin tovin mitä kuvia tänne laittaisin ja päädyin
Sielunmaisemani esittelyyn.
Mietin tovin mitä kuvia tänne laittaisin ja päädyin
Sielunmaisemani esittelyyn.
Olen aina ihaillut hoidettua peltomaisemaa ja sen eri vaiheita vuodenaikojen mukaan. Kuvat ovat siis kesäkodin
pihapiirin ympäristöstä.Kuvat
ovat kaikki melkein samalta paikalta kuvattuja, meidän kesäkodin
pihalta pohjoiseen päin.
Tämä kuva aloittaa vuoden aikojen kuvasarjan, kuva on tältä keväältä ja lähipelto on kylvetty eli rakennettu kuten meillä päin kylvetystä pellosta sanotaan. Lähipellolle on kylvetty vehnää.
Kesäkuvaan laitan kuitenkin kaksi kuvaa, ne ovat kesältä 2014
Vielä lisään muutaman kesäkuvan, yläkuvassa vuonna 2015 juhannuspäivän iltana nousi valtava usva peittäen tienoon. Kesällä nousi myös valtaisa ukkosen ilma ja painui peltojen ja järven taa.
Syksyn satoa, yläkuvassa valmis kaura odottaa korjuuta vuonna 2014. Toinen kuva on tältä syksyltä, lokakuu oli niin satumaisen kaunis.
Talvipäivä muutaman vuoden takaa. Kuva on otettu 22.12. 2011.
Olen tänne luvatta laittanut kuvia enenpi kuin neljä, mutta en osannut valita tästä kuvasarjasta neljä parasta ja minulle niin rakkaista kuvista muistuttamassa menneistä vuosista kesäkodin maisemissa.
Tämä maisema tuo mieleen isäni, hän syntyi kasvoi ja asui täällä kesäkotini maisemissa.
Peltojen takana on järvenlahti ja hänen syntymäkotinsa oli lahden pohjukassa. Rantatupa oli rakennettu joskus viime vuosituhannella siinä 1900 luvulla tai hieman aikaisemmin ja tupa oli alunperin ollut jonkilainen pieni meijeri. Siellä oli maidosta kummattu kermat ja viety yli järvenlahden seuraavaan pitäjään. Tupa kuului isoon maalaistaloon ja oli myöhemmin talon työväen asunikäytössä. Muistan hyvin rantatuvan ja monesti kuljin sen ohitse kun menin onkeni kasaa kalalle lahdenpohjukkaan.
Rantatupa on jo aikoja sitten purettu, mutta kivijalka siellä vielä on näkyvissä. Isäni sitten aikanaan rakensi perheelleen kodin, josta nyt käytän nimeä Kesäkoti.
Lopuksi laitan pienen kuvakoosteen samasta peltonäkymästä.
Vielä jäi laittamatta haasteet: eli lähetä haasteen edelleen Ritvalle
ja Pirkolle
jätän haasteen tähän kahteen, en ole niin tarkkaan seurannut, mutta tämä mukava haaste on jo ehtinyt kiertää monessakin blogissa
Tämä kuva aloittaa vuoden aikojen kuvasarjan, kuva on tältä keväältä ja lähipelto on kylvetty eli rakennettu kuten meillä päin kylvetystä pellosta sanotaan. Lähipellolle on kylvetty vehnää.
Kesäkuvaan laitan kuitenkin kaksi kuvaa, ne ovat kesältä 2014
Vielä lisään muutaman kesäkuvan, yläkuvassa vuonna 2015 juhannuspäivän iltana nousi valtava usva peittäen tienoon. Kesällä nousi myös valtaisa ukkosen ilma ja painui peltojen ja järven taa.
Syksyn satoa, yläkuvassa valmis kaura odottaa korjuuta vuonna 2014. Toinen kuva on tältä syksyltä, lokakuu oli niin satumaisen kaunis.
Olen tänne luvatta laittanut kuvia enenpi kuin neljä, mutta en osannut valita tästä kuvasarjasta neljä parasta ja minulle niin rakkaista kuvista muistuttamassa menneistä vuosista kesäkodin maisemissa.
Tämä maisema tuo mieleen isäni, hän syntyi kasvoi ja asui täällä kesäkotini maisemissa.
Peltojen takana on järvenlahti ja hänen syntymäkotinsa oli lahden pohjukassa. Rantatupa oli rakennettu joskus viime vuosituhannella siinä 1900 luvulla tai hieman aikaisemmin ja tupa oli alunperin ollut jonkilainen pieni meijeri. Siellä oli maidosta kummattu kermat ja viety yli järvenlahden seuraavaan pitäjään. Tupa kuului isoon maalaistaloon ja oli myöhemmin talon työväen asunikäytössä. Muistan hyvin rantatuvan ja monesti kuljin sen ohitse kun menin onkeni kasaa kalalle lahdenpohjukkaan.
Rantatupa on jo aikoja sitten purettu, mutta kivijalka siellä vielä on näkyvissä. Isäni sitten aikanaan rakensi perheelleen kodin, josta nyt käytän nimeä Kesäkoti.
Lopuksi laitan pienen kuvakoosteen samasta peltonäkymästä.
Vielä jäi laittamatta haasteet: eli lähetä haasteen edelleen Ritvalle
ja Pirkolle
jätän haasteen tähän kahteen, en ole niin tarkkaan seurannut, mutta tämä mukava haaste on jo ehtinyt kiertää monessakin blogissa
lauantai 12. marraskuuta 2016
Joulun läheisyys
Ihan vielä ei ole joulu tai edes joulukuu.
Ulkona on lunta ja illatkaan eivät ole täysin pimeitä, lumi valaisee muuten niin yhtä äkkiä tulleen marraskuun talven.
Paljon näkee pihoilla ja kodeissa valoja, ovatko ne jouluvaloja vai valoja marraskuun pimeyttä valaisemaan.
Minä olen tapoihini hyvinkin piintynyt ja vasta joulukuun alkuun olen viritellyt valoja, siis jouluvaloja.
Kynttilöitä sytyttelen jo aiemmin ja varsinkin viikonloppuisin palaa jo nyt kynttilälyhdyt.
Valopuun asettelin terassin nurkkaukseen ja siihen valitsin pattereilla toimivan led-valoketjun.
Puu on pieni kuiva koivu, koivu joka joutui väistymään teraasin tieltä. Surin pienen koivun kohtaloa ja siksi sen säilytin juuri puuksi jonka oksille voin ripustaa joulukoristeita ja muutakin ajankohtaista koristetta.
Tämä on esimakua tulevaan jouluun, oksilla on valoketju jonka ajastin syttymään iltapäivällä klo 16.20 ja sitten valosarja valaiseen hieman yli puolen yön syttyäkseen taas uudelleen iltapäivällä klo neljän jälkeen.
Oksilla on myös neljä kangassydäntä ja ne on olen hankkinut seurakunnan lähetysmyyjäisistä, ne ovat "Mamupajan"tuotetta. Täällä muutama vuosi sitten toimi tällainen paja , paja jossa maahanmuuttajanaiset saivat opiskella erilaisia kädentaitoja ja myös opetella puhumaan Suomen kieltä ja lukemaan ja kirjoittamaan. Monet näistä pajan naisista ei kotimaissaan osannut lukea eikä kirjoittaa. Miten he oppivat puhumaan meidän kieltämme, siitä ei minulla ole tietoa.
Joululle olen antanut yhden myönnytyksen, pieni partainen tonttu istuu ruukussa patterikotelon päällä ja näin peittää valotekniikan.
Terassilasin takana näkyy luminen piha ja ikkunan takana kylmässä on paleltunut sulkahirssi, sehän ei ainakaan täällä meidän leneysasteilla ilman apuja talvehdi, kauniisti se vieläkin tuulessa huojuu.
Tule Joulu kultainen, mutta ei ihan vielä.
Ulkona on lunta ja illatkaan eivät ole täysin pimeitä, lumi valaisee muuten niin yhtä äkkiä tulleen marraskuun talven.
Paljon näkee pihoilla ja kodeissa valoja, ovatko ne jouluvaloja vai valoja marraskuun pimeyttä valaisemaan.
Minä olen tapoihini hyvinkin piintynyt ja vasta joulukuun alkuun olen viritellyt valoja, siis jouluvaloja.
Kynttilöitä sytyttelen jo aiemmin ja varsinkin viikonloppuisin palaa jo nyt kynttilälyhdyt.
Valopuun asettelin terassin nurkkaukseen ja siihen valitsin pattereilla toimivan led-valoketjun.
Puu on pieni kuiva koivu, koivu joka joutui väistymään teraasin tieltä. Surin pienen koivun kohtaloa ja siksi sen säilytin juuri puuksi jonka oksille voin ripustaa joulukoristeita ja muutakin ajankohtaista koristetta.
Tämä on esimakua tulevaan jouluun, oksilla on valoketju jonka ajastin syttymään iltapäivällä klo 16.20 ja sitten valosarja valaiseen hieman yli puolen yön syttyäkseen taas uudelleen iltapäivällä klo neljän jälkeen.
Oksilla on myös neljä kangassydäntä ja ne on olen hankkinut seurakunnan lähetysmyyjäisistä, ne ovat "Mamupajan"tuotetta. Täällä muutama vuosi sitten toimi tällainen paja , paja jossa maahanmuuttajanaiset saivat opiskella erilaisia kädentaitoja ja myös opetella puhumaan Suomen kieltä ja lukemaan ja kirjoittamaan. Monet näistä pajan naisista ei kotimaissaan osannut lukea eikä kirjoittaa. Miten he oppivat puhumaan meidän kieltämme, siitä ei minulla ole tietoa.
Joululle olen antanut yhden myönnytyksen, pieni partainen tonttu istuu ruukussa patterikotelon päällä ja näin peittää valotekniikan.
Terassilasin takana näkyy luminen piha ja ikkunan takana kylmässä on paleltunut sulkahirssi, sehän ei ainakaan täällä meidän leneysasteilla ilman apuja talvehdi, kauniisti se vieläkin tuulessa huojuu.
Tule Joulu kultainen, mutta ei ihan vielä.
torstai 3. marraskuuta 2016
Mennyt lokakuu
Lokakuu oli ihmeellisen kaunis ja sitä on vielä ihan mukava muistella.
Osan aikaa lokakuusta olimme kesäkodissa ja aika siellä kului kuin siivillä, jotain jäi ehkä tekemättä mutta tuskin ne työt sieltä pois karkaavat vaan odottavat, viimeistään ensi keväänä meillä on siellä treffit, näin uskoisin.
Kesäkodin pihapiiriin pysyvästi jäi myös kissavanhuksen Fannyn viimeinen leposija ja sitä vielä niin ikävissäni muistelen.
Toki paljon kaunista ja mukavaakin jäi lokakuulta muistoksi tulevan talven varalle.
Tärkein työ oli saada kaikki daalian juurakot kellarin suojiin ja tänä syksynä se oli hyvin helppoa, tosin monet daaliat olivat vielä hyvässä kasvussa kun ne jouduin nostamaan maasta ylös. Kuivan syksyn ansiosta juurakot olivat helppo nostaa suoraan säilytyslaatikoihin ja kellariin vein ne kaikki vielä samana päivänä.
Tässä muutama kuva tämän syksyn kukkijoista, joukosta puuttuu ainakin kaunis valkoinen ja hyvin tumma punainen. Ihmeen vähän olen daalioita tänä vuonna kuvannut, vaikka alkujaan tämän blogin piti kertoa juuri daalioistani.
Tänä kesänä kasvatin jättiverbeenaa ja tykästyin niihin, kylvän uudelleen ensi keväänä.
Loistava syysväritys oli syyshortensiassa....
Kukko yksinäisenä jäi oksalleen....
Tässäkö on tämä lokakuun kuva....
Vielä oli syksyn värit puissa ja pensaissa....
Tänne pieneen kasvilavaan peittelin runkoruusun, talvehtiiko....?
nyt olen lisännyt jo kerroksen havuja ruusuni suojaksi....
Tämä kuva on tätä päivää, euron maksanut melkein kuihtunut krysanteemi sinnittelee terassilla
ja pimeyttä vastaan taistelee myrskylyhty, led valoilla.
Tervetuloa marraskuu...!
Osan aikaa lokakuusta olimme kesäkodissa ja aika siellä kului kuin siivillä, jotain jäi ehkä tekemättä mutta tuskin ne työt sieltä pois karkaavat vaan odottavat, viimeistään ensi keväänä meillä on siellä treffit, näin uskoisin.
Kesäkodin pihapiiriin pysyvästi jäi myös kissavanhuksen Fannyn viimeinen leposija ja sitä vielä niin ikävissäni muistelen.
Toki paljon kaunista ja mukavaakin jäi lokakuulta muistoksi tulevan talven varalle.
Tärkein työ oli saada kaikki daalian juurakot kellarin suojiin ja tänä syksynä se oli hyvin helppoa, tosin monet daaliat olivat vielä hyvässä kasvussa kun ne jouduin nostamaan maasta ylös. Kuivan syksyn ansiosta juurakot olivat helppo nostaa suoraan säilytyslaatikoihin ja kellariin vein ne kaikki vielä samana päivänä.
Tässä muutama kuva tämän syksyn kukkijoista, joukosta puuttuu ainakin kaunis valkoinen ja hyvin tumma punainen. Ihmeen vähän olen daalioita tänä vuonna kuvannut, vaikka alkujaan tämän blogin piti kertoa juuri daalioistani.
Tänä kesänä kasvatin jättiverbeenaa ja tykästyin niihin, kylvän uudelleen ensi keväänä.
Kukko yksinäisenä jäi oksalleen....
Tässäkö on tämä lokakuun kuva....
Vielä oli syksyn värit puissa ja pensaissa....
Tänne pieneen kasvilavaan peittelin runkoruusun, talvehtiiko....?
nyt olen lisännyt jo kerroksen havuja ruusuni suojaksi....
Tämä kuva on tätä päivää, euron maksanut melkein kuihtunut krysanteemi sinnittelee terassilla
ja pimeyttä vastaan taistelee myrskylyhty, led valoilla.
Tervetuloa marraskuu...!
sunnuntai 23. lokakuuta 2016
Fanny-kissa
Kahdeksantoista vuotta olit meidän perheenjäsen ja nyt olet kätketty tänne kesäkodin pihapiiriin sireenipensaan alle. Nuku kultani kaunista unta, me muistamme sinua omana erikoisena kissapersoonana ja täydellisenä kilpparikissana. Kiitos Fanny kun saimme omistaa juuri sinunlaisesi kissan.
Fanny
IC/PR Ballawhane Gindys-Bahee MAN f 51
09.10.1998-22.10.2016
Fanny syntyi Ballawhane kissalaan ja tuli tänne meille isänsä Aku-kissan kotiin. Fannyllä oli vain yksi pentue ja meillä täällä oli ilonamme ihana Malla-kissa, kissa joka yllättäin sairastui vakavasti kaksi vuotta sitten. Fannyn toinen tyttöpentu Marita asustelee Sastamalassa.
Meidän Maija-kissa on Fannyn siskon jälkeläinen eli Fanny oli Maijan isotäti.
Fanny
IC/PR Ballawhane Gindys-Bahee MAN f 51
09.10.1998-22.10.2016
Fanny syntyi Ballawhane kissalaan ja tuli tänne meille isänsä Aku-kissan kotiin. Fannyllä oli vain yksi pentue ja meillä täällä oli ilonamme ihana Malla-kissa, kissa joka yllättäin sairastui vakavasti kaksi vuotta sitten. Fannyn toinen tyttöpentu Marita asustelee Sastamalassa.
Meidän Maija-kissa on Fannyn siskon jälkeläinen eli Fanny oli Maijan isotäti.
lauantai 1. lokakuuta 2016
Kuvia meiltä lokakuun alkaessa
Tuntuu ihan ihmeelliseltä miten nopeasti tuo syyskuu oikein mennä hupsahti.
Tänään kuvasi meillä kotona:
Olen löytänyt uudelleen vanhan kesäkukan Ageratumin eli sinitähtösen
ja siitä kovasti pidän ja varmasti myös sitä ensi keväänä kylvän. Näistä kuvista ei oikein tule esille sitä miten se esim. ruukussa kasvaa melkein pyöreäksi palloksi. Sinitähtönen on melko matala ja sopii myös kukkapenkin reunakasviksi...
Tämän kukan nimeä en tiedä, mutta jokin krysanteemin sukuinen se ilmeisesti on ja se kylväytyy omalle kasvupaikalleen ja myöski ruukussa talvehtii kellarissa...
Komea maksaruoho ei ainakaan vielä ole täydessä kukassa ja värissä...
Iso keltainen samettiruusu on vain komistunut ja siinä on paljon vielä nuppuja, tuskin ehtii kaikki kukat ennen pakkasia aueta...
Tässä tämä keltainen samettiruusu, ihana pieni samettiruusu kasvaa kesäkodissa ja se on minun lempparini. Olen siitä kerännyt siemeniä ensi kevättä varten...
Koko kesän kukkinut orvokki on vielä melko hyvässä kuosissa, ostin orvokkiruukun keväällä helatorstaina ja siitä saakka on orvokit taukoamatta kukkineet...
Tuuli haittasi kuvausta ja kuva ei ole terävä, mutta kuitenkin tämä maratonkukkija ansaitsee tulla nähdyksi...
Italian olkikukka on kaunis, tosin se ei ilmeisesti ehdi tai tahdo kukkia...
Sulkahirssi ei kestä kylmää ja ilmeisesti se on pian mennyttä ...
Oliivipuun juurella kukkii vielä verenpisara...
Tässä kuva terassin edestä, ruukussa kukkii sinitähtönen ja palakuu...
Meillä naapurin Eilan kanssa on paljon yhteistä kukkajuttua, Eilalla kasvaa lumikärhö ja minulla kanariankrassi ja ne kivasti kasvavat raja-aidan yli...
Tässä lumikärhö kurottaa kohti syystaivasta ja kaunistaa kissa-aidan verkkoa...
Terassin puolelta kuvattu tämä yhteinen raja-aita...
Pelakuu kukkii terassin puolella...
Pena oli kanssani kuvauskeikalla...
Vielä lumikärhö.....
Tänään kuvasi meillä kotona:
Olen löytänyt uudelleen vanhan kesäkukan Ageratumin eli sinitähtösen
ja siitä kovasti pidän ja varmasti myös sitä ensi keväänä kylvän. Näistä kuvista ei oikein tule esille sitä miten se esim. ruukussa kasvaa melkein pyöreäksi palloksi. Sinitähtönen on melko matala ja sopii myös kukkapenkin reunakasviksi...
Komea maksaruoho ei ainakaan vielä ole täydessä kukassa ja värissä...
Iso keltainen samettiruusu on vain komistunut ja siinä on paljon vielä nuppuja, tuskin ehtii kaikki kukat ennen pakkasia aueta...
Tässä tämä keltainen samettiruusu, ihana pieni samettiruusu kasvaa kesäkodissa ja se on minun lempparini. Olen siitä kerännyt siemeniä ensi kevättä varten...
Sulkahirssi ei kestä kylmää ja ilmeisesti se on pian mennyttä ...
Oliivipuun juurella kukkii vielä verenpisara...
Tässä kuva terassin edestä, ruukussa kukkii sinitähtönen ja palakuu...
Meillä naapurin Eilan kanssa on paljon yhteistä kukkajuttua, Eilalla kasvaa lumikärhö ja minulla kanariankrassi ja ne kivasti kasvavat raja-aidan yli...
Tässä lumikärhö kurottaa kohti syystaivasta ja kaunistaa kissa-aidan verkkoa...
Terassin puolelta kuvattu tämä yhteinen raja-aita...
Pelakuu kukkii terassin puolella...
Pena oli kanssani kuvauskeikalla...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)