keskiviikko 26. kesäkuuta 2019

Kesäisiä kuvia

 Kesäkuu 2019 on edennyt vauhdilla ja pian siirrymme kohti keskikesää.
 Alkukesä oli myös Maija-kissan juhlaa, näyttelyuran päätös ja Maijan synttärit.
 

Maija valmistui kastraattinaaraana korkeinpaan luokkaan 24.5 ja nyt kisun näyttelyura on tullut päätökseen eli Maijan näyttelytittelititteli on nyt SP/SC
Maija on näyttelykissaksi jo aika iäkäs eli kissa täytti 10 votta 22.6
Sertikilpailut ovat ohi, toki Maija voisi käydä näyttelyissä hakemassa kunniamainintaa ja osallistua parhaitten valintaan ja kilpailla veteraaniluokassa.
Maija voisi ehkä menestyäkin ja puhtiakin varmasti löytyy, mutta tämän kissamamman näyttelyfiilis taitaa olla lopullisesti sammunut.

Kesäkuun kuvat ovat kaikki rivarin pihalta ja kissatarhan sisältä.
Sanonta, että puutarha ei ole koskaan valmis on kyllä totisinta totta.Viime kesänä aloittamani kissatarhan piha on vieläkin melkein samassa pisteessä mihin se viime syksynä jäi.

Ajatukset luonnon monimuotoisuudesta ovat mielessäni lisääntyneet ja olen toisaaltaan antanut itseni olla armollinen monessa puutarhaani koskevassa asiassa.
Yksi ehkä näkyvin muutos ajatuksissani ja myöskin puutarhan käytännön toteutuksessa on hyväksyminen. Olen oppinut hyväksymään pitkän ruohikon, monet luonnon kukat joita rikkaruohoksi nimetään ja hallitun kokonaisuuden puuttumisen.

 Pihan nurmikolla kasvaa poimulehteä ja kukkii muutama voikukka...

 Kissatarhan aidan takana kukkii monta voikukkaa...

 Puolipitkä pihanurmi tai olisiko puolipitkä heinänurmi parenpi sana...

  Kissat saivat keväällä uuden pihapenkin, pihalla kukkii myös runsaasti lemmikki...

Punaherukan juurella kasvaa ja kukkii leinikkiä...

 Poimilehteä koristaa lemmikki



Poimulehti on minun kukkani.,,
.


Maija viihtyy tarhan työnurkkauksessa...



 Tämä maustevihannes on nimeltään perilla...


 Tässä muutama kuva minun ihastuksestani, runkosyreeni...


Näissä kuvissa näkyy pieniä aitoja ja esteitä, varsinkin Pena on kissa, joka kaivaa kuin kaivinkone,
jälkeä syntyy ja jos hyvin käy on juuri istutettu kasvi kohtapian ylösalaisin...






                      Muraattisyklaami jaksaa kukkia ja tehdä lehtiä, viehättävä kasvi...


                    Ihastuttava karhunlaukka...



Tänä vuonna vuorenkilvet kukkivat hyvin näyttävästi ja ei hassummalta näytä myöskään jo lakastuneet kukkavarret...


                    Karu on tämän kasvin koti.....



                    Pillnäsin ruusu....


                    Tumma pikarililja, ostettu Vakka Taimesta


   Molemmat maanpeittokasvit ovat villejä, maahumala ja ketunleipä...



    Tämän ihastuttavan iiriksen nimeä en tiedä.....


    Orvokit lakastuivat ja tilalle istutin mause- ja koristeyrtin parillan ja kas vain, ruukun reunassa  kasvaa piharatamoa. Ruukussa on myös mustien muurahaisten pesä...


 Tämä iiris tuli puutarhaani tästä omasta taloyhtiöstä. Iäkkäät asukkaat myivät asuntonsa ja uusi omistaja kaivoi kaikki pihan kasvit pois, onneksi kuitenkin asiallisesti ja laittoi juurakot varjoon kera lapun, jossa kehoitettiin ottamaan kasvit jos vain ketä kiinnostaa.Minä ehdin jaolle vasta kun melkein kaikki kasvit olivat löytäneet uudet omistajat. Sain tämän iirispuskan ja pari isoa sinivuokko- juurakkoa...



Tässä kuva runkosyreenin Palibin kauniista kukinnosta...

perjantai 21. kesäkuuta 2019

torstai 23. toukokuuta 2019

Joko meillä on nyt kesä?

Kyllä tähän voin vastata, että nyt on kesä tai ainakin oli. Nyt kyllä on luvattu sadetta ja viileää mutta sekin kuuluu kesään.
Kesä oli tullut myös viime viikolla kesäkotiin ja sekös oli mitä ihanin asia.
Tässä muutamia kuvia sieltä, tosin niitä ei kaikkinensa ole edes räpsitty paljon. Työntäyteinen vajaa viikko on takana ja sinne jäivät aurinkoon työt, tehdyt ja tekemättömät.

Ulos pimeästä kellarista pääsivät daaliat ja muut siellä talvensa viettäneet kasvit. Syksyllä tein harvennusta ja nyt kellarista ei enää suurta ulosryntäystä ollut.

 Nämä kaksi pörröpäätä olivat jo jonkin aikaa viettäneet aikaansa navetan ikkunalla ja nyt ne pääsivät ulos aurinkoon. Ennen poislähtöäni leikkasin pois kaikki kuihtuneet lehdet ja vein ruukut pihalle omille kasvupaikoilleen. Kuvassa ovat valkosarjat ja veljeni oli ne noin kuukausi sitten nostanut pois kellarista ja vienyt navetan valoon.

 
Ja tästähän tuskin tulee mitään, pari daalian juurakkoa ruukussa ja Maija voi toki olla oikeassa. Jos kasvua ilmestyy niin sitten vähän vanhaa multaa pois ja uutta tilalle.


Kesä ja vihreys, tämä kaikki on Pentti-kissan mieleen.







Kesäkodissa kukkivat valtoimenaan kriikunat ja luumut. Vanhan kissatarhan sisällekin oli yksi kriikunan nuori pensas itsensä löytänyt.

Tässä kuvasarja Maijasta ja vanhasta jo sammaloituneesta lipputangon jalasta.



Maija pitää omanaan paikkaa vanhassa lipputangon muuratussa jalassa. Keskellä jalkaa on syvennys, jossa aikoinaan äitini piti kesäisin kukkaruukkua. Nyt ovat sireenit kasvaneet tiheäksi puskaksi ympäri  jalan ja vain muistot ovat jäljellä. Iso-setäni oli kivimies ja hän tämän jalan valmisti ollessaan meillä, aikaa on vierähtänyt lähes 70 vuotta. Uusi lipputanko seisoo mäellä jykevästi omssa jalassaan
ja Maija voi taiteilla ja nauttia vanhan jalan reunamalla.

Nyt lauantaina me Maija-kissan kanssa menemme kansainväliseen kissanäyttelyyn ja jos tuuri käy Maija valmistuu naaraskastraattien korkeimpaan luokkaan ja tähän päättyy Maijan näyttelyura ja samalla myös koko tämä kissaharrastus näyttelyiden osalta.
Mutta parempi pyy pivossa kuin kymmenen oksalla eli toivotaan parasta tällekin näyttelypäivälle.
Näyttely on tässä naapurikaupungissa Ylöjärvellä ja matka on lyhyt eli ei tarvitse meidän Maijan kanssa herätä aikaisin kukon laulun aikaan, vaan ehdimme näyttelypaikalle ilman suurempia tohinoita. Toivotaan onnistunutta näyttelypäivää, Maijalle ja myöskin mammalle. ♥♥

keskiviikko 10. huhtikuuta 2019

Kesäkodin terveiset,

Kummityttöni on ollut muutamia päiviä pitämässä seuraa kesäkodin tyhjille huoneille ja keväiselle pihamaalle. Aurinko helli alkupäivinä mutta takatalvi sinnekin ennätti ja kylvi maat valkoiseksi.
Sain aamupäivällä tekstiviestin ja muutaman kuvan sieltä kesäkodilta. Pitkän talven jälkeen se tuntui tosi mukavalta ja lämmitti mieltäni ja lievitti hienoista ikävääni tuonne rakkaaseen paikkaan.
Tässä pieni otos kummityttöni tekstiviestistä:
         Oli mukava puuhastella Kesäkodissa vähän haravoinnin, talon ja saunan lämmityksen ja puun kannon sekä risujen keräämisen parissa. Se oli sopivaa vastapainoa toimistotyöläisen arkeen.
Viestin mukana tuli muutama kuva:









Tuvan ovi auki ja perinteisesti harja pitää auki ovea eteiseen, näin lämpöpatteri lämmittää myös eteisen. Talven aikana on kesäkodissa vain peruslämpö.
Kuvia tuli myös mannaryynilumesta nurmikolla ja siinä krookukset väripilkkuina.



Mutta miten onkaan kodikas tuo näky sisälle kesäkotiin!

En malta olla lisäämättä tähän alinmaiseen kuvaan toisen kuvan: kuva on samasta paikasta
28.4.2016 eli sama rinkula krookuksia kasvaa edelleen.


Tämän postauksen aloitin iPhonella mutta sitten jouduin siirtymään tietokoneelle, jokin siinä
iPhoonella ei oikein toiminut ja kuvat jäivät näkymättä, vaikkakin ne näkyivät esikatselussa.