Kesän ihmeet!

Tulevaa kevättä odotellessa näin joulujen välipäivinä tuli tällaisia ajatuksia mieleeni

Katsellesani  kesän kuvia minulle tulee tunne, että onko nämä kuvat ollenkaan meidän kesäkodin pihasta.
Kyllä, valokuva saattaa valehdella ja tässä tapauksessa tulee ihan epätodellinen tunne, tunne siitä, että kuva näyttää paljon paremmalta/ näyttävämmältä kuin kohde todellisuudessa onkaan.

Kuvauskulma ratkaisee paljon ja jos oikein osaat kuvakulman valita niin kuvasta tulee jotenkin parenpi tai olisiko sana näyttävänpi tässä kohdin osuvin ilmaisu.

Tässä muutamia kuvia jotka mielestäni eivät kerro totuutta vaan parannettua totuutta.

 Tässä kuvassa tuntuu siltä, että täältä katsottuna sauna, Havina ja kallio ovat täydellisessä sopusoinnussa ja kuva on rehevän kaunis.

 Samoi tässä kuvassa kokonaisuus on rehevää ja vihreätä ja kasvusto näyttää tosi tiiviiltä ja rehevältä.

                                              Lupiinit ovat kuin rehevässä taulussa
.

 Vanhan tammen alusta näyttää tosi rehevältä ja takana näyttäisi olevan tosi rehevä puistopuutarha

 Samoin täällä kuva valehtelee, takana näkyy lähimetsä ja välissä on viljeltyä peltoa

                                            Tämäkin kuva hieman valehtelee

                                           Tässäkin kuvassa on liikaa rehevyyttä

                                 Tässä on tunne kuin satupuutarha jatkuisi ja jatkuisi kauas taustaan..

                                         Entäs täällä...joutomaan rehevä heinikko ja ajetut polut

                                                  Näyttää melkein totuudenmukaiselta,

                                                 mutta silmänlumetta tässäkin mukana

                                     Ihanasti Maija asettuu heiluvien heinien joukkoon.

                                               Harakankellot kivijalan koristeena

                                              Lupiini peittää kivasti sammaleisen kallion kylkeä

 

                                                                               Tässä

todellisuudessa tämä pihapöytä ei ole näin idyllisessä paikassa, vaan taustan kasvillisuus tulee
 kuvassa hienosti esille ja tuo tälle kuvalle hyvää ilmettä.

Tervetuloa Ruusunmekko blogini lukijaksi

Tällainen päivä tänään 23.12

Tulimme tänne maalle maanantaina ja tupa odotti meitä hiljaisena ja pihapiiri oli lumeton eli melkein kuin kesään olisimme tulleet.

Pienet jouluvalmistelut ovat jo melkein kaikki tehty ja nyt on aika hetkeksi istua alas ja kertoa vaikkapa Maija-kissan kuulumiset juuri tältä päivältä.

Maija on ollut ahkerasti mukana kaikessa touhussa niin sisällä kuin ulkona ja valoisaan aikaan Maija on viihtynyt mukanani pihan kaikissa askareissa. Navetan ikkunan eteen rakensimme kynttiläpukille ikioman tähystyspaikan.

Sisällä Maija seurasi tarkkaan mitä kaikkea kuuluu tämän vuoden joulukoristeluun.

Joulukuusi ei ollut ollenkaan Maijan mieleen ja siinä sitten kävikin tällä lailla:

Eli tätä mieltä Maija oli tästä muovikuusesta ja kyllähän se aikamoinen rämähdys olikin kun Maija kuusen noin vain huitaisi nurin. Siinä se nurkkaan ahdettu kuusi makaa lattialla ja on aikamoisen alennuksen tilassa. Olisiko sittenkin pitänyt hankkia oikea metsäkuusi?
No kuusi nostettiin pystyyn ja seinäpaneliin iskettiin kaksi naulaa ja niiden varaan kuusi sidottiin kiinni. Maija meni häpeissään kamariin ja pysytteli siellä muutaman tovin kunnes tuli takaisin seuraamaan miten kuusi uudelleen puettiin joulun punaiseen asuun.

Illan tullen kuvasin kuistin ikkunan takaa ja tällaiselta sisällä näytti:

                                                  Rauha maassa, sisällä ja ulkona

                           Toivottelen teille blogiystävät hyvää ja rauhaisaa joulunaikaa!

Joulukuun ensimmäinen päivä

ja nyt ihme ja kumma ulkona taitaa paistaa aurinko tai ollaan realistisia ja sanon , että aurinko pilkistää pilvien lomasta.
Meillä on meneillään saunaremontti tai sellainen saunan uudelleen sisustus, paneelit, lauteet, valaistus ja kiuas. Ehkä jo viikonloppuna voimme saunoa uudessa saunassa tai sitten ensiviikon alkupuolella.
Kissat eivät tykkää ollenkaan tilanteesta ja muutaman päivän ne nyt joutuvat sietämään vierasta remonttimiestä ja ei puhettakaan mistään "työnvalvojasta".
Olen muutamana päivänä harjoitellut iPad:lla kaikenlaista, ostin tämän miehelleni syntymäpäivälahjaksi ja nyt harjoittelen tämän käyttöä ja samalla voin kokeilla miten tällä laitteella lisätään kuvia esim. juuri tähän blogiini.

Eli nyt koetan kuvalisäystä.
No sepä ei ollutkaan mikään helppo juttu eli lisää harjoitusta vain.

Nämä kuvat ovat kyllä otettu iPad:lla mutta siirsin ne tietokoneelle koska en saanut sieltä suoraan niitä tänne lisättyä ja tulin myöskin tänne tietokoneelleni jatkamaan tätä kirjoitustani.

Kuvia kissatarhan talviasetelmistani ja ne eivät suinkaan ole valmiita vaan kyllä niitä pitää vielä kunnostaa

Tämä viimeinen härpäke on koottu iPadin ilmaisella kuvaohjelmalla, helppo tehdä mutta sitä en osaa pienentää ja se on tiedostokooltaan niin iso, että ei täällä alkuperäisenä aukea.
Harjoitusta, harjoitusta......

Kaikenlaiset buumit iskevät, nyt on meneillään ensi kesäksi terassikuume ja huomenna tulee tänne meille sen tiimoilta eka esittelijä.

Ilman otsikkoa

Aika menee siivillä ja marraskuu hupenee ihan käsistä. Nyt kaikki ulkona on marraskuun harmaata mutta vielä on hyvässä muistissa lokakuun aurinko ja melko lempeä myöhäissyksy.

Maija-kissa käy kerran päivässä valjaslenkillä ja sitten makoilee tyytyväisenä omalla ihan Maijaa varten tehdyllä nukkumapaikallaan olohuoneen ikkunan ja sohvan välissä.

Tällaista rentoa meno meillä:
Maija nauttii patterin lämmöstä ja välillä nostaa päätään milloin katsoo huoneeseen ja sitten ulos ikkunasta ja sieltä voi hyvällä onnella bongata vaikkapa oravan tai tintin.

Minä olen tänä syksynä ihastunut korallikanukkapensaan upean punaisiin lehdettömiin varsiin. Meidän taloyhtiön keskipihalla kasvaa kanukkapensaita ja niitä oli ihme kyllä joku leikellyt ja vienyt oksat kompostin viereen. Minä keräsin oksat itselleni ja asettelin havujen kanssa talvikoristeiksi.

Asetelmat eivät vielä ole valmiit, punaisille oksille ajattelin laittaa jotain jouluista sitten kun sen aika tulee.
Oikeastaan nyt jo voisi pian tulla pienet pakkaset ja pienet lumet.

Syysviikko kesäkodissa

Täällä kesäkodissa olemme olleet kohta viikon ja yhden ja saman puuhan kimpussa olemme häärineet eli pihan ja" minipienen" puutarhan kunnostusta.
Vielä on lehtiä paljon puissa ja etenkin kahdessa isossa tammessa niitä riittää ja joskus tammi pudottaa lehtensä vasta ihan talvella. Vanhat omenapuut ovat vielä täysin lehdessä ja samoin sireenit ja monet muut. Koivut ovat jo melkein lehdettömiä ja iso haapa on pudottanut kaikki ruman ruskeat lehtensä eli ei ollenkaan kauniin keltaisena.
Haravointia siis vielä runsain mitoin ja muuta pientä askaretta, onneksi kaikki daaliani ovat tuolla kellarin hyllyilllä odottamassa uutta kevättä ja kasvua.

Sulaa tyhmyyttä laittaa hakoja rappupieleen, nehän peittyivät hetkessä putoaviin lehtiin.

 Tässä mielimaisemani syksyltä eli oikea vanhan ajan kynnetty pelto

  

 Nämä tammet pitävät lehtensä, ehkä jouluun tai seuraavaan vuoteen

 Havina on hiljentynyt tulevaan talveen,

mutta päivisin sen ovi on auki ja Maija pitää sitä päiväunipaikkanaan.

                                                            Kuka häiritsee untani!

                                             Punahatun kuihtunut kukinto on kaunis

 

                       Yksin, tämäkin on otos kännykamerastani ja pieleen on mennyt.

 Voimakuuseni syksyä, kuusi joka kasvaa pellon pientareella ja on monen joulutervehdykseni taustana.

Tässä punaiset ruusunkiulukat syksyn pyörteissä, joskus on mukava hieman leikitellä

Illan jo hämärtyessä, tässä muutama kuva kännykamerastani ja jotain häikkää näyttää olevan.

Kaunis syksyinen sää,

toi tullessaan myös mieleeni apeutta.
Niin tänään oli kaunis syksyinen sää ja pihalla odotti syksyiset työt. Etupihalla ei niin kummoista työtä haravoinnin lisäksi ole, tosin sieltä olen kaivanut pois yhden suuren virpiangervopensaan, pensaan jota koskaan ei olisikaan pitänyt sinne istuttaa. Nyt se on poissa ja mennyt peräkärryn kyydissä uuteen pihaan Hämeenkyröön ja voin vain toivoa pensaalle hyvää kasvua ja menestystä.
Minuun on iskenyt kauhea puumi eli ruusupuumi ja sen tieltä sai angervopensas väistyä.

Takapihalla/olopihalla/ kissatarhassa on jo muutama vuosi ollut murheen paikka eli liian vanha ja suureksi kasvanut omenapuu. Puu on riippaoksainen rautatienomenapuu. Puulla on ikää jo kolmekymmentä vuotta, tosin ei mikään ikä omenapuulle mutta tänne meidän pihalle se on liian suuri.
Omenapuu on kaunis kukkiessaan ja syksyisin sen pienet punaiset omenat ovat olleet hyvinkin koristeelliset. Mitä parasta puu on ollut myös meidän monien kissojen lempipaikka, siis oksilla ja niiden alla.

Kuva on otettu puun alla eli seison kuin teltassa.

 Nyt syksyllä olen puutani usein katsellut ja miettinyt mikä on omenapuun kohtalo. Kaadetaanko se keväällä vai leikataanko se torsoksi, minä en vielä tiedä.

 Omenapuun kyhmyinen  pinta on mielestäni sekä kaunis, että ruma. Monesti sen pintaa olen silittänyt ja muistellut kissojani, heitä kaikkia joiden kynnet ovat omenapuun runkoa rapsuttaneet.

 Sylvi, Huggey, Arttu, Arrane, Fanny, Molley eli Malla, Pena ja Maija.
Jokainen kissa on omat jälkensä jättänyt puun muhkuraiseen pintaan ja viestinsä seuraaville tulijoille.

Puu on vielä melkein täydessä lehdessä ja oksien suojista kuvasin pihaa.

 Oksat taipuvat melkein maahan asti ja niiden alla voin hyvin seistä suorana.
Pihan kalusteet ovat jo kääritty pressun alle ja muutenkin piha on jo melkein valmis talveen, omenapuussa vain lehdet ovat tiukasti kiinni.

Alla olevat kuvat ovat viime vuoden  syyskuulta. Maijan näytöstä omenapuun oksilla.

Penakin on uskaltanut.............

Vielä viime syksynä Malla-kissa oli kansamme ja iloisena leikki omenapuun oksilla.

Minkä ratkaisun kevät tuo tullessaan?