sunnuntai 26. toukokuuta 2013

Aamulla varhain,

eli unirytmi vielä hakusessa, tai oikeastaan voisihan se olla näinkin. Kauniina kesäaamuna on oikeastaan onni herätä varhain, ainakin tällaisen aamu-unisen.
Kissat lähtivät heti kohti tarhaa ja siellä sitten kukin viihtyi oman aikansa. Nyt kuitenkin kaikki ovat tällä hetkellä sisällä ja kuka mitenkin omaa kroppaansa hoitelee, Pena kuuluu tekevän kynsihoitoa ja nyt kellahti selälleen ihan tähän jalkojeni viereen.
Otin muutamia kuvia varhaisesta aamusta tuolla kissatarhan puolella, mitään loisto-otoksia ne eivät ole. Kissatarhaan ei voi perustaa mitään kovin arkaa kukkaistutusta, lähinnä vain pensaita ja puita on sinne istutettu.
Tässä muutamis kuvia varhaisesta aamusta:

Maija-kissa mökkinsä vieressä

Istuintuolit vielä ilman pehmusteita

Rautatienpuu kukassa
Kukkapenkki ikkunan alla on katettu puukarikkeella ja siinä kasvaa matalaa angervoa ja ihan vaivaksi asti peurankelloa.

Tässä näkyy Malla-kissan turkin täbbykuviointi ja rodulle ominaiset leveä rinta ja vahvat tassut

 

Peruna on jo taimella, muutama peruna oli unohtunut kylmäkaapin hyllylle ja kun niissä oli jo itujen alkuja istutin ne vanhaan pohjasta haljenneseen ämpäriin. Nyt ne ovat taimella ja katsotaan mitä niistä tulee. Harmi vain, että ämpäri on punainen ja se loistaa häiritsevästi tuolla tarhassa

lauantai 25. toukokuuta 2013

Kotona jälleen, kissat ovat onnellisia ja samoin minä.

Miten ihanaa onkaan olla kotona ja taas kaikki yhdessä.
Matka tietysti oli mukava ja sanoisinko, että kaikki oli niin valtaisaa, ihan kaikki. Sulattelen kaikkea kokemaani ja näkemääni. Äsken vein kaikki matkan kuvat kamerasta tietokoneelleni ja en oikein tiedä olinko onnistunut kuvaamaan kaikkea sitä mitä olin halunnut kuviini sisältyvän.

Kesä on tullut tänne meille ja piha näyttää aivan erilaiselta kuin lähtiessä. En uskalla edes ajatella sitä voikukkaloistoa joka meitä kesäkodissa odottaa. Sinne lähdemme ensi viikon alkupuolella.
Saahan sitten nähdä mitä kaikkea siellä pihalla rönsyää voikukkien lisäksi.

Täällä Tampereella on tänään ja huomenna kansainvälinen kissanäyttely, kerrankin olin "viisas"kun en tohtinut Maija-kissaa sinne ilmoittaa. Ajattelin ihan oikein, että olen matkasta väsynyt ja myös Maija on juuri vasta tullut hoitopaikasta, eli miksi aiheuttaa kissalle lisää huolia kun juuri on päässyt kotiin.
Kaikesta täällä on näkynyt, että kissat ovat onnellisia ollessaan kotona tutuissa ympyröissään.





Tulopiha on aivan uudessa ilmeessä, kasvu on ollut valtaisaa ja se pieni nurmikon lämpäre pitää leikata ennen maalle lähtöä. Tuossa pienessä nurmenalassa kasvaa kyllä poimulehteä ja erästä pientä sinisin kukin kukkivaa luonnonvaraista kasvia, niitä en henno leikata pois. Täytynee käsisaksin tuota ruohoa leikata.


Tämä araliaa muistuttava kasvi on kuvattu Kiinan matkalla ja kasvi on papaija.

maanantai 13. toukokuuta 2013

Vielä tänään ehdin pihapuuhiin

Ulkona näyttää siltä, että jospa tekisi pienen sateen. ja se olisi hyvä ainakin minun pikku pihalleni.
Vielä tänään ehätin tuonne ulos ja lähinnä pientä siivousta siellä puuhastelin.
Etupihan kukkapenkki on nyt siinä mallissa, että se saa tällä erää kelvata juuri näin. Matkan jälkeen ehkä istutan siihen vielä jotain maanpeittokasvia, nythän siinä on kolme grönlannin hanhikkia ja pari patjarikkoa ja entisiä kalliokasveja.
Olen laittanut kamerani matkakuntoon, ladannut akut ja äsken ajoin sieltä kaikki kuvat tänne tietokoneelle. Kuvat ovat lähinnä tulopihan puolelta .


Ansikkaa ja pikkutalviota

Tällaiselta nyt näyttää tulopihan kukkapenkki, jalokiurunkannus peittää koko orvokkiruukun.

Vanha haljennut kukkaruukku ja vanha salavan kanto

Pientä tuunaustakin olen tehnyt, etupihalla aivan ulko-oven vieressä kasvaa pieni matala pöytäkuusi ja se ei oikein voi hyvin. Toivon kuitenkin, että se siitä vielä virkistyy. Jotta tuo kuusi ei olisi niin kovasti vaivaisen näköinen tein siihen pientä fiksausta. Laitoin lisää muutaman siperianpihdan oksan ja keskelle pystyyn punaisia ja keltaisia kanukkapensaan oksia. Oksat on taloyhtiön pensasaidasta, sitä kun on juuri tänään nuorennusleikattu. Tällainen siitä tuunauksesta tuli:


sunnuntai 12. toukokuuta 2013

Kissat viikoksi kissahotelliin......

niin meidän kissat viedään Orivedelle viikoksi kissahotelliin.
Ovathan kissat siellä olleet ennenkin, vasta maaliskuussa, mutta aina minulla on pieni suru kun kissat joutuvat pois tutuista ympyröistä.
Tiedän, että kissoista pidetään hyvää huolta ja niitä myös hoidetaan hyvin. Kissat kyllä tuntevat tuon hoitopaikan ja ovat olleet siellä jo monesti ja yleensä ne saavat aina saman osaston. Eli kaksi kissaloosia yhistetään yhdeksi. Näin kesäaikaan niillä on myös mahdollisuus käydä tarhassa ja varsinkin Maija ja Pena ovat sitä mahdollisuuttaa kovastikin hyväkseen käyttäneet.
Me lähdemme viikon matkalle Kiinaan ja siksi tämä järjestely. Eipä sitä taas viime kesänä matkaa varatessa muistanut miten paljon olisi tuota ulkopuuhaa täällä kotona kaupungissa ja myös tuolla maalla kesäkodissa.
Minusta tämä matkan järjestelyt eli kissojen hoitoasia ja pakkaaminen ovat asiota jotka minua rassaavat, sitten kun kaikki on kunnossa ja lentokone nousee ilmojen teille, se on menoa..... Toivottavasti kaikki menee hyvin ja matkalaisen mielessä ja kamerassa on kuvia yllin kyllin.

Tällaisia kuulumisia nyt täältä, onneksi tuo tulopihan kukkapenkki on joten kuten valmis ja muutenkin pihatyöt täällä ovat tehtynä. Toista se on maalla, varmaan pitkä vihreä nurmi siellä meitä  odottaa.......

Viime vuonna tasan kuukauden kuluttua näytti tällaiselta.
Olisiko tänä vuonna kesä 12.6 jo näin pitkällä?



















Maija-kissa omassa ulkoilupöntössään

perjantai 10. toukokuuta 2013

Vanhan kasvin uusi tuleminen

Nyt kun olen ehtinyt hääriä tuon tulopihan kukkapenkin kimpussa on mieleeni noussut moniakin ajatuksia kasveista joita tuohon penkkiin aikoinani istutin. Kukkapenkin rakensin joskus melkein parikymmentä vuotta sitten. Osan kasveista ostimme ja osan toin lapsuuteni kodista maalta.
Eräs tuolta maalta tänne tuomani kasvi on Lehtosinilatva ja sen alkujuuret ovat hyvinkin kaukaa menneisyydestä.
Isäni suku on kotoisin Länsi-Uudeltamaalta, hänen äitinsä suku myös. Isäni perhe asusti talossa jota kutsuttiin Rantatuvaksi ja tuo talonpaikka näkyy kesäkotini ikkunasta. Tupa on ajat sitten purettu, mutta vielä voi löytää maastosta jotain entisen asumuksen jälkiä.
Joskus kauna sitten isoäitini kuoltua me sisareni kanssa taas kerran kävimme Rantatuvan rauniopihalla ja löysimme ihanan kauniin sinisin kukin kukkivan kasvin. Toimme kasvin meidän kodin pihaan ja siellä se kasvoi ja kukoisti monet vuodet. Kuitenkin vuosien saatossa tuo ihana kasvi alkoi voida pahoin ja oli jo melkein kuolla kun sen kaivoin maasta ylös.
Ystävälläni on kesäpaikka täällä Näsijärven saaressa ja maasto siellä on hyvin tuoretta lehtomaista.
Tuon pienen mitättömän kasvin toin siis tänne Pirkanmaalle hoitoon.
Ystäväni istutti kasvin maahan ja voi sitä riemua kun tuo vaivainen kasvi lähti kukoistukseen, kului pari vuotta ja Lehtosinilatva oli ottanut uuden kasvupaikan kodikseen ja uusia alkuja tuikki siellä täällä.
Nyt kesäkodissani kasvaa jälleen kaunis Lehtosinilatva ja samoin täällä kaupunkikodin kukkapenkissä.
Kasvi siis teki terveysmatkan tänne Näsijärven saareen ja on nyt meillä ystävälläni ja minulla loistavassa kukoistuksessa.
Luulen, että kesäkotini piha ei ollut paras mahdollinen kasvupaikka ja siksi kasvi ei siellä ajan saatossa viihtynyt. Nyt olen sille järjestänyt parasta mahdollista kasvupaikkaa, mutta ei se kuitenkaan viihdy niin hyvin, että tekisi uusia alkuja sinne tänne. Ystäväni saaritontti on tosiaan lehto ja siellä se
kasvi todella kukoistaa.
Länsi-Uudellamaalla kasvista käytetään myös nimeä Hautamyrtti tai Hautamirtti.
Isoäiti muutti nuorikkona Rantatupaan vuonna 1907 ja jos hän tuon kasvin istutti piankin kotinsa pihaan voisin ajatella, että tämä Lahtosinilatvan kanta on yli satavuotias ja edelleen se on sukumme pihalla kukkimassa, vaikka olikin välillä terveyskäynnillä täällä Näsijärven saaressa.

Meidän Lehtosinilatva, kukoistaa ja tuo terveiset kaukaa.....

keskiviikko 8. toukokuuta 2013

Jotain uutta ilmettä....

ajattelin saada tuohon tulopihan kukkapenkkiin.
Monet keväät olen sitä jo ajatuksissani kehitellyt mutta sitten on taas ollut se tilanne edessä, että "väärässä paikassa väärään aikaan".
Nyt minulla olisi pieni aika kunnostaa tuota kukkapenkkiä, ensin siitä pitäisi kaivaa pois kaikki syysasterin juurakot. Silloin kun ne siihen istutin en osannut arvata miten kovasti se leviää ja myöskin toisaaltaan tuo matala pöytäkuusi vie maasta paljon voimaa.
Jotain muutakin kasvia kuten päivänliljaa olen siihen aikoinani istuttanut, sekin oli silloin aivan vikatikki.
Jalopähkämö on ainoa kasvi joka tuossa penkissä on viihtynyt hyvin, tosin sekin on kovasti leviävää sorttia.
Eipä tässä auta kuin ottaa lapio kauniiseen käteen ja aloittaa työt. Jalopähkämön jätän paikoilleen mutta kaikki muu vapaa tila onkin sitten ajateltava täyttää harkiten ja siihen paikkaan sopivilla kasveilla. Eräs ajatus on istuttaa siihen jotain hyvin matalaa maanpeittokasvia.
Mutta mitä?
Kuvassa ruukuissa olevat mätäsrikot istutan penkkiin tai vien maalle, sinne kyllä sopii mitä vain.......eikä tule tilanahtautta.

Edellisessä potsauksessa on aika kurjat kuvat, uusin niitä nyt vähäsen, kas tässä:




tiistai 7. toukokuuta 2013

Silmäniloksi muutama orvokki.

Vielä tämä keväinen piha on aika ankea ja jotain pientä piristystä kaipailin. Orvokki on siitä kiitollinen kukka, että se kestää pientä pakkastakin, toivottavasti yöpakkaset ovat kuitenkin jo väistyvä sääilmiö.
Orvokkien lisäksi istutin myös pari patjarikon tainta.


 
Maija-kissa kurkistaa ikkunasta, mitähän pihalla tapahtuu...,
köynnöshortenssiassa on jo isot silmut.

 

sunnuntai 5. toukokuuta 2013

Kotona Tampereella,

siis täällä sitä taas ollaan, kotona.
Mitään "kevään kohinaa" ei täällä ole runsaan viikon aikan tapahtunut, tulopihalla ei paljoa ole kevät edennyt, tosin jokunen jalokiurunkannus on noussut ihan mielivaltaisesti mutta kaikeksi onneksi tuohon ison kiviruukun viereen.
Olopihalla rautatieomenapuun alus on täynnä jalonkiuruskannuksen alkuja, hyvä.
Tämä kiurunkannus on tänne pihalle levinnyt, en tiedä mistä. Pidän siitä ja se on kaunis aikaisin keväällä kukkiva kukka. Sitten myöhemmin kesällä se kuihtuu pois ja antaa tilaa muiden kukkien kukkia. Erityisen iloinen olen sen kasvusta tuon vanhan omenapuun alla.






 
Kiurunkannus kukkii vanhan omenapuun alla
 
Etupihalla ei keltapeippi ole vielä aloittanut kasvuaan, vaan piha on siltä kohdin hyvin alakuloinen.
Huomenna menen taimikauppaan ja ostan jokusen orvokin tuonne etupihalle, edes pieni väriläiskä vielä alakuloiseen pihaan.
 
Ketunleipäkin on tänne jostain tullut, ehkä mullan mukana ja sekin  kukkii suloisesti tuolla kissatarhassa.
Nämä kaikki kuvat on otettu viime keväänä 21.5. 2012
 
 
 
 
 
 
 
 

 
 



 
 

 

lauantai 4. toukokuuta 2013

Oi ihana toukokuu.....

Viikko maalla on taas pian ohitse ja kaupungissa rivitalon piha odottaa. Tämä aika olisi sitä parasta aikaa puuhata täällä vanhalla rintamamiestontin pihalla, mutta nyt tänä keväänä muut asiat ovat tällä erää etusijalla. Toki olemmehan me aina olleet tasapuolisesti näin keväällä molemmissa paikoissa.

Vuosien varrelle on mottoni ollut tämä:
"Väärään aikaan väärässä paikassa"

Jotain kuitenkin on jäänyt molempiin pihoihin, ehkä tuo rivitalopiha on jäänyt vähemmälle, olisiko nyt sen aika asettaa ykköseksi.

Tämä kesäkodin piha on todella ikuisuusprojekti ja olen sen yrittänyt pitää melko luonnontilassa ja sellaisena kuin se oli vielä vanhempieni eläessä. Jotain tai paljonkin olen muuttanut mutta perusilme on luonnonmukaisuus ja mahdollisemman helppo pitää siistinä ja hoidetun näköisenä.

Ihan oma projektini on tuo Joutomaa, pieni pala pellonsyrjää. Se oli ennen osa viljelymaata, mutta noin viisi vuottta sitten otin sen omaksi pikku harrastuskentäkseni.
Eli koska se on valmis...........ei koskaan.

Eilen vein kellarista valkosarjan ulos eli vein sen vanhaan navettaan. Siellä on sopivasti valoa ja myöskin lämpöä. Ulkosalle en sitä vielä uskalla jättää.

Valkosarja