Eilisen päivän ulkopuuhat

Eilen oli oikeastaan ihan hyvä kesäpäivä, sellainen meille tyypillinen alkukesän päivä. Pienin askelin nämä minun keväthommani ovat edenneet ja vielä kun muutaman päivän jatkan samaan tahtiin voisin sanoa, että se on sitten siinä.

Kasvimaani on tänä vuonna hyvin vaatimaton ja katson miten sitten syksymmällä kun satoa alkaisi valmistua olen omaan saamattomuuteni tyytyväinen. Muutama rivi perunaa, sipulia, tilliä ja persiljaa, ne olen kasvimaalleni saanut aikaiseksi. Paikan olen varannut kolmelle kesäkurpitsalle ja ne kylvän suoraan kasvupaikalle, kylvön teen ensi viikolla ja sillä aikaa kun olemme taas kerran kaupungissa toivon siementen itävän. Laitan "pienoiskasvihuoneen" kylvöksen suojaksi eli muovisen hedelmärasian kanneksi ja pienen kiven päälle ettei tuuli vie pienoishuonetta. Näin olen kesäkurpitsat kylvänyt jo monet vuodet ja satoa on myöskin heti heinäkuussa kesäkurpitsat tuottaneet.

Osan samettiruusuistani kylvin suoraan kasvupaikalle jo toukokuun alkupuolella ja ne ovat jo hyvällä taimella, näyttää tulevan tanakoita taimia.

Täältä on kadonneet kaikki viimevuotiset sormustinkukkien kasvutaimet, muutaman pienen taimen olen löytänyt mutta tuskin nekään jaksavat kukkia. Viime talvi ei siis ollut ollenkaan otollinen sormustinkukille, ehkäpä nyt kesän aikana niitä pieniä taimia ilmaantuu ja ensi vuonna voi taas ihailla sormustinkukkien loistoa.

Vielä en ole laittanut maahan yhtään daalian juurakkoa, ne kaikki odottavat vielä pääsyä lämpimään ja kosteaan multaan. Nyt tulevalla viikolla tämäkin työ on saatava päätökseen ja sitten alkaakin se jokavuotinen funtsaus, peitänkö istutukset harsolla vai ei.

Daalian juurakot odottavat pääsyä muhevaan multaan.

Eilen Maija-kissa innostui olemaan kanssamme pihakierroksella ja monet lenkit kissa kiltisti kulki kanssamme. Tässä tällainen kooste Maijan päivälenkistä:

Maija lehtikuusen alla, mikähän puussa rapisee.....

Kuka tietää minkä pensaan/ puun kukinto tässä on?

Tämä kuva on nyt tietokoneeni aloitusnäytössä, mielestäni ihastuttava.....

Vielä ehtinee....

tämän viikon värikollaasi 180
Eipä oikein tämä väriyhdistelmä sytyttänyt ja tällainen tuli:

Täältä löydät muut tämän viikon värikollaasit

Omenapuiden kukkiessa,

nyt varmasti tiedän kesän alkaneen.
Kesäkodin pihapiirissä on alkuvuoden rehevä kesä ja kaikki on tuoreen vihreätä.
Täma viikko alkoi vielä kauniina ja aurinkoisena, tosin hieman on ilma viilentynyt ja huomiseksi onkin luvattu tämän viikon viileintä säätä. Ehkä hyvä näin, puutarhassa odottaa moni työ ja lapion varteen on mukavampi tarttua kun ei ole uuvuttava helle. Voikukat ovat saaneet kyytiä ja nurmikko on jo kertaalleen leikattu niistä kohdin missä kasvu on ollut rehevää. Tällä viikolla pitää koko nurmikkoalue kertaalleen leikata ja tätähän aluetta täällä meillä on ihan liiankin kanssa.

Kukka odottaa pörriäisiä, tervetuloa.

Marjaomenapuun herkät kukat

Vanha omenapuu heräsi loistavaan kukoistukseen

Virpiangervon herkkä kukinto

Tässä samalla kerron viikon takaiset terveiset  Englanin maaseudulta. Viikko sitten olin pienellä matkalla Yorkin kreivikunnassa ja siellä oli kesä. Saapuessamme Manchesterin lentokentälle oppaamme sanoi meidän tuoneen kesän ja lämpimän tullessamme. Uskon opastamme ja luulen nähneeni todella vihreän ja hyvin kauniin kuvan englantilaisesta maaseudusta.

Vihreyttä ja lampaita

Maanantain laiskotus,

 

tämä raukeus tai laiskotus johtunee kissanäyttelypäivistä. Me siis Maija-kissan kanssa olimme viikonloppuna täällä Pirkkahallissa kansainvälisessä kissanäyttelyssä.
Molempina päivinä Maija osallistui arvosteluun ja hyvinhän se meni, todella hyvin ja ehkäpä yli oman odotukseni. Lauantaipäivälle olin ajatellut kissallani olevan ehkä mahdollisuuden tulla valituksi arvostelevan tuomarin parhaaksi ja näin myös kävi eli tuomari nominoi Maijan. Tätä hyvää jatkui myös sunnuntaille ja silloinkin Maija oli arvostelevan tuomarin paras kastraatti naaras eli tulos TP-NOM molemmilta päiviltä.
Tämän pidemmälle ei Maijan näyttelytulos noussut vaan molempinä päivinä kastraattinaaraiden paneelin voitti ihastuttava korat rotuinen kissa.
Maijan saavutukseen olen todella tyytyväinen. Lauantaina Maijan arvosteli sveitsiläinen tuomari ja sunnuntaina norjalainen. Anne Veland tämä sunnuntain tuomari häntä olin pitänyt hyvin kriittisenä tuomarina ja varsinkin manx-rodulle mutta kaikki sanat arvostelusetelissä oli vain hyvää....
kissan tyyppi ja pää:  She is so beautiful. In every way.
Yleisvaikutelma: Super presentation.

Tänään kissani nukkuu ja varmaan tietää, ettei näyttelyitä enää tälle kesälle tule, ehkä  syksyllä, katsotaan sitten......

Tässä Maijan valmistumisruusuke, kuvausta varten kiinnitin sen rintapieleeni.

Täällä kotopihan kissatarhassa olen aloittanut projektin  "Kissatarhan uudet tuulet" näin vapaamuotoinen nimi. Tällainen siksi, että tulos sitten kun se valmistuu voi olla mikä vain.
Olen raja-aidan läheisyydestä leikannut pois kurttulehtiruusun ja ison osan saniaisista olen siirtänyt muualle. Istutin tilalle kaksi lamoavaa katajaa ja yhden alppiruusun. Vielä pitäisi kaivaa pois ainakin yksi ihan ränsistynyt morsiusangervo. Projekti jatkuu ja jos tämä suunnitelma pitää on syksyllä tarhanpihassa erilaisia kiviä isoja ja pieniä ja niiden lomassa ruukuissa kukkia ja koristeheiniä.

Puolivalmis raja-aidan uusi kukkapenkki, oikealle jää jo istutettu kotimainen alppiruusu

Tällä hetkellä ison omenapuun alla aloittaa kukinnan Jalokiurunkannus ja onhan se levinnyt myös suureen osaan koko kissatarhaa.

 Ylinnä kuvassa vanhan omenapuun alustaa ja tässä toisessa kuvassa näkyy miten vanha ja muhkurainen puun runko on. Maija istuu usein tuolla puun rungolla ja siksi laitoin kissa alustaksi ja omaksi ilokseni vanhan pitsiliinan paksun rungon ympärille. Oksahangassa on myös peltikissa, pikkukissa  ja orvokkiruukku. Lehtien puhjettua täyteen mittaan jää tänne mukava puolipiilo kissoille.

Värikollaasi

Tämän viikon värikollaasi oli minule tosi vaikea.
Kevään värit tässä ja tällainen vaivoin kokoon saatu kollaasi 117

Täältä löydät muut tämän viikon kollaasit

Vanha nimi ja erään ammoin eläneen rakuunan mökin paikka.

Rakuunanpelto on sen pienen maaplätin nimi jonne isäni heti sodan jälkeen rakensi perheelleen mökin, paikka on tavallaan sellainen rintamamiestontti mutta ei ihan sellainen.
Rakuunanpelto on nyt meidän sisarusten hallussa ja siellä käyvät joskus myös seuraavankin sukupolven kasvatit.
Minä olen ehkä se joka siellä käyn kissojeni kanssa eniten ja kesäkodikseni sitä myöskin nimitän.
Paikka on juuri sellainen mummon mökki, joitain mukavuuksia on mutta jotain myöskin puuttuu.
Kesäkodissa voin mielin määrin upottaa käteni multaan ja tehdä kaikkea sitä mikä tuolla omakotitalon pihalla kulloinkin on ajankohtaista. Toki en näitä hommia tee yksin vaan sisarukseni auttelevat aina tarpeen mukaan, mutta puutarha-asiat ovat lähinnä minun juttujani.

Kaurapeltoa kotimäeltä kuvattuna muutaman vuoden takaa..

Kaurapelto kissatarhan taustalla.

Vilu viljan kasvattaa:
Eilen oli taas se päivä jolloin sieltä lähdimme tänne ihka omaan kaupunkikotiin. Päivä siellä oli hyvin aurinkoinen mutta aika viileä. Kaikenlaista puuhaa siinä lähtöpäivänä aina kertyy ja yleensä pyrimme lähtemään sieltä pois iltapäivän aikana, niin eilenkin. Mökki on peltojen reunassa ja pieni osa pelloista kuuluu mummonmökin tonttiin. Jo vuosia vanhempieni eläessä ne pienet pläntit ovat olleet yhdistettynä isompaan alueeseen ja viljellään samalla kun isot peltoaukeat viljellään.
Vasta kylvetty viljapelto on hyvin mielsnkiintoinen seurattava, ensin ns pellon rakennus, kylvö, orastuminen ja sitten kasvu täyteen tähkään ja korjuu.
Eilen Yrjö-isäntä kylvi pellot kauralle ja kylvön hän aloitti juuri tuosta pienen pienestä palasta rakuunalle aikoinaan kuuluvasta pellosta.
Olin pihalla ja näin tuon kylvön ensi vedot, iso traktorihan tuon työn teki vetäen perässään ns iloisen punaista" kylvökoppaa."
Aikanaan rakuuna vakastaan heitteli jyvät peltoon ja toivoin siunausta kylvölleen, tätä siunausta toivoin nyt minäkin.

Rakuunanpellon pihasta olen kirjoittanut tässä blogini kirjoituksessa

Marjaomenapuun takana rakuunanpellon pläntti vuonna 2010

samoin tässä taustalla rakuunanpelto keväällä 2010

Aivan toiset asiat nyt tänään. Maija pitää saada näyttelykuntoon ja se ei olekaan mikään pikkujuttu, vaan tuossa kissassa on trimmausta aika lailla. Kissa on melkein kuin kulkukissa, turkki hoitamatta, kynnen kärjet leikkaamatta ja  paljon muuta. Tuomari lauantaina on sveitsiläinen ja jos kissa ei häntä miellytä voi tulla vaikka hylsy. No ei nyt sentään, toki tuomari on tarkka myöskin kissan painosta ja Maija on hieman pulskistunut ja se voi aiheuttaa ainakin pientä huomauttamista.

Tuomari voi verhota moitteensa sanomalla, tällä kissalla on kotona liian hyvä keittiö tai kissa on liian usein ruokakuppinsa äärellä. Harvoin tuomari ihan suoraan töksäyttää sanansa eli pehmennystä moitteeseen.

Myöskin pehmeyttä sanoissa voi evätä vaikkapa tuomarin parhaan valinnan, tässä taannoin Malla-kissa hävisi saatesanoin: Mutta tänään tämän kissan silmät ovat surulliset ja se ei voi olla paras. Ihan juuri niin ja toisella kerrala juuri silmät olivat ne joilla Malla voitti.

Siis ei mitään niin vakavaa, huumoria, huumoria.

Tässä Maija sylissäni muutaman vuoden takaa, meneillää on rodun/manx:ien parhaan valinta.

Kuva on otettu fasen sivuilta

Luulin sen kadonneen,

siis jouluruusun. Tänään löysin muutaman uuden verson paikasta jossa jouluruusu kukki viime joulun aikaan. Olin aivan varma, että kasvi oli kuollut mutta ei, yllätys se onneksi on elossa.

Täältä pihasta löytyy muitakin yllätyksiä iloisia ja myöskin harmillisia. Ensin iloiset, siis jouluruusu on hengissä, ainakin muutama syksyllä siirtämäni salkoruusu on selvinnyt yli lumettoman talven, kaikki pionit näyttävät selvinneen ja samoin ritarinkannukset. Tosin ainakin vielä ritarinkannuksen kasvu ei ole niin rehevää kuin edellisenä keväänä. Syyleimut ovat hyvässä kasvussa, samoin kaikki päivänhattuni, tosin en vielä tiedä onko valkoinen päivänhattu selvinnyt yli talven. Aika huonosti on talvehtinut särkynyt sydän, sen kasvupaikan ympäristöä tänään kohentelin ja toivottavasti se edesauttaa uuden kasvun elvyttämiseen.

Tällaista kukintaa ei tänä kesänä meidän pihalla ole.

Huonosti on käynyt melkein kaikille sormustinkukan viime vuoden kasvutaimille, ne ovat melkein totaalisesti kadonneet, ehkä jokunen pieni ruusuke on elossa. Tänä kesänä ei sitten ole sormustinkukkien runsautta, mutta ehkä niitä pieniä kasvutaimia kesänmittaan ilmestyy ja seuraavana vuonna taas riittää sormustinkukkien runsautta.

Toisaaltaan ehkä vielä on liian aikaista sanoa onko jokin perenna selvinnyt yli talven tai ei. Täällä meillä  on maat vielä aika kylmiä ja nyt varsinkin kun on ollut yöpakkasia tai melkein mittarilukemat nollassa, on kasvuunlähtö hidastunut. Sadetta täällä odottelen, tänään  on hieman satanut mutta saisi sataa vielä lisää ja ilmat lämmetä.

Iloisesti yllätyin kun perjantaina tänne pihaan ajoimme, muutaman vuoden takaa istuttamani pienet hyasintit olivat innostuneet kukkimaan ja samoin yksi aikainen tulppaanilajike. Hyasinttia en ole ennen kasvattanut ja en oikein tiedä onko kukinta sellaista kuin pitäisi, tulppaanit ainakin ovat kärsineet varhaiskevään kuivuudesta ja kukkivat tosi lyhyeen varteen.

Hyasintti ihme kyllä kukkii...

                                    Matalaa tulppaanin kukintaa......

Kaikenmoista pihapuuhaa täällä maalla olisi kyllä tarjolla, mutta tällä erää emme ehdi olla täällä kuin muutamia päiviä. Daaliat ovat vielä kaikki kellarissa ja en ole varma jätänkö ne vielä sinne ja vasta sitten seuraavalla kerralla tuon ne lämpimään ja päivänvaloon. Tosin muutaman juurakon toin jo viime kerralla tuonne navetan ikkunalle ja miksikään ne eivät ole muuttuneet, siis uusia kasvusilmuja ei niissä vielä näy.

Maija-kissa on syy miksi menemme takaisin kaupunkikotiin, olen ilmoittanut Maijan kissanäyttelyyn 10 ja 11.5 Tampereen Pirkkahalliin. Menemme katsomaan Maijan kanssa miten kissa näyttelyssä pärjää. Kissa kilpailee luokassa kymmenen, siis kastraattien alimmassa luokassa. Jos onni on myötä ja Maija saa molempina päivinä sertit niin sitten tulos on PR/ premier eli kissa voi seuraavissa näyttelyissä hakea kolmea sertiä ja sitten aikanaan valmistua IP/international premier. Tähän arvoon tarvitaan jo yksi ulkomailla saatu serti.
Tulevaisuus näyttää miten pitkälle me viitsimme Maijan kanssa käydä näyttelyissä. Maijanhan on jo leikkaamattomien aikuisten luokassa SC eli supreme champion, korkein arvo johon kissa voi valmistua.

Maija on melko hyvä rotunsa edustaja ja voisi olla vaikka näin tyylikkäästi myös tuomarin pöydällä.....