maanantai 24. syyskuuta 2012

Sittenkin Tallinnaan

Niin tuli muutos suunnitelmiin eli sittenkin vielä tänä syksynä marraskuussa käymme Maija-kissan kanssa Tallinnan näyttelyssä ja jos kaikki siellä menee hyvin eli sertit molempina päivinä niin Maija valmistuu Supreme Championiksi.
Tämä on korkein luokka leikkaamattomalle kissalle eli jos sanoisin näin, Maija on siis valmis.
Toki edelleen näyttelyissä kissa voi käydä ja osallistuu silloin luokkaan 1 ja saa arvostelutuloksen KM eli kunniamaininnan. Tässä luokassa kissa ei enää kilpaile sertistä, vaan jos luokassa on useampia KM kissoja kaikki saavat saman arvosanan.
Se on sitten toinen asia meneekö kissa vielä jatkoon eli onko esim tuomarin paras naaras.

Kyllähän tässä hässäkkkä tulee, mutta tulkoon sitten.
En vielä tiedä miten Maijan mahdolliset pennut esim ensi vuoteen sijoittuvat tai jos ei pentuja edes tule. Minä en enään omaan kasvattajanimiini teetä pentuja, vaan Maijan kasvattaja ne sitten saa omaan kissalansa nimiin. Toki kissa meillä silti on ja olen luvannut koko ruljanssin hoitaa, siis Maijan odotuksen ja 3kk mahdollisia pentuja.
Kaikki tosin on vielä avointa ja suurin juttu tässä onkin oikean uroksen löytyminen ja Maijan ikääntyminen.
Nyt alkaisi olla melkein viimeiset hetket näille pentu-unelmille.
Katsellaan ja kuullostellaan......                
                                                               
Kuvassa ylhäällä vas. Sylvi kantaemo ja siitä alas oik. Maija, joka on viides sukupolvi Sylvin jälkeen.

sunnuntai 23. syyskuuta 2012

Taivaan kansi,

se tänään itkee ja kaikkialla on vain märkää ja märkää.
Täällä sisällä on ihan mukavaakin katsella ulos ja todeta, että eipä päivä voisi hassummaksi tulla.
Sunnuntai on perinteisesti lepopäivä ja tänään se sitä juuri on. Tosin tietysti ruokaa laitoin ja siinä samoilla tulilla keitin puolukkahilloa. Täällä maalla meillä on puuhella ja sitä käytän melkein joka päivä. Nyt kun ulkona on niin kosteata ja koleata on täällä sisällä lämmintä kun tuossa puuhellassa oli valkea pari tuntia.
Kun katson ikkunasta ulos niin sadevesi valuu pitkin ikkunaruutua ja puiden latvat huojuvat melko kovassa tuulessa. Koivuissa on jo kellertävää ja vaahteran lehdet ovat keltasia ja punertavia.
Syksyä, syksyä luonto näyttää ja jos en ennen ole oikein uskonut syksyn tuloon niin tänään se on todeksi näytetty.
Tässä vielä tovin sisällä oleilen ja sitten lähden pienelle ulkolenkille. Sadetakki ja saappaat niin sinne sateen joukkoon kyllä sovin ja pienen lenkin tuolla maantiellä patseeraan ja sitten siirtelen kukkaruukut katokseen pois sateesta kun ilmeisesti vielä ensi yönäkin sataa.
Kissat kaikki muut paitsi vanha Fanny ovat käyneet pienen lenkin ulkona. Maija-kissa oli hetken tarhansa kopissa, mutta tuli sitten ihan mielellään sisälle.
Tällaista täällä, nyt sateessa mutta paistaa se aurinko vielä taas ensi viikolla, ainakin uskon juuri niin.

maanantai 17. syyskuuta 2012

Kukat kukkivat

Vielä ei ole halla käynyt kukkiani hätyyttämässä.
Kesäkodissa ovat veljeni ja hänen vaimonsa olleet muutamia päiviä ja he ovat kukkiani hoidelleet ja pääasiassa sienestäneet ja käyneet puolukassa.
Me lähdemme ajelemaan sinne suunnalle torstaina. Ainakin vielä runsaan viikon siellä tällä erää viivymme tai ehkä pidenpäänkin, sen sitten aikanaan näkee miten meillä siellä syyshommia riittää ja millaiset ovat syyssäät.
Poutapäiviä ainakin muutamia toivon, olisihan se mukavaa katsella kaunista syysruskaa auringon paistaessa.
Tällaisin terveisin nyt.

Valkoisten daalioiden kera


 
Valkoista


Lillehammer



Kaktusdaalia

sunnuntai 16. syyskuuta 2012

Näyttelyviikonloppu

Niin nyt ovat kissanäyttelyt taas tällä kertaa ohitse ja hyvä näin.
Me molemmat Maija-kissa ja minä olemme väsyneitä viikonlopun touhuista. Näyttelypäivät ovat pitkiä, aamulla ensin eläinlääkärin tarkistukseen ja sitten odottelua, aikaa milloin kissa menee arvosteluun.
Toki näyttelyssä tapaa päivän aikana ystäviä ja samalla voi seurata kissojen arvosteluja, mutta se oman kissan arvostelutilanne on tietysti se tärkein. Päivään mahtuu myös käynti kahvilla ja ruokailu tai joskus on omat eväät mukana.

Oman kissan arvostelun jälkeen ei toki näyttelypäivä ole ohitse. Kissa palaa omaan häkkiinsä, joka yleensä on kolmelta sivulta verhoiltu, tai kissalla voi olla ihan oma koottava häkki ikäänkuin pieni teltta.
Kissa viettää päivänsä siis tässä häkissä ja käy arvostelussa ja kun oma tuomari on kaikki saman kategorian kissat arvostellut kissa voidaan kutsua mukaan tuomarin parhaan valintaan. Tämä valinta on aina oma jännittävä tapahtuma ja ne kissat jotka tuomari valitsee parhaiksi pääsevät sitten näyttelyn loppuhuipentumaan eli paneeliin.

Paneelissa siis kohtaavat ne kissat jotka ovat tuomarien parhaita, ei toki kaikki näyttelyn tuomarien parhaat kissat kisaa keskenään vaan se tapahtuu kategorioittain.  Tuomarit valitsevat arvostelemistaan kissoista parhaan aikuisen uroksen, aikuisen naaraan, nuoren ja pennun sekä kastraattiuroksen ja kastraattinaaraan. Maija-kissa oli yksi kuudesta tuomarien parhaista ja osallistui kolmoskategorian paneeliin, siellä ei kuitenkaan tullut menestystä ja paneelivoitto jäi vain siis haaveeksi.
Mutta hyvä, Maija oli kuitenkin arvostelevan tuomarin paras aikuinen naaras ja tämäkin menestys on tosi hyvä ja arvostettu saavutus.
Maija-kissa näyttelyhäkissä
kuva: Erkki Meriläinen
   

torstai 6. syyskuuta 2012

Kaupunkipäivä

Tänään sitten vihdoin sain itseni ns kaupunkikuntoon tai niin kuin isäni aikoinaan sanoi näin, vedin itseni ylös.
Kävin passikuvassa ja olin kuvaani ihan tyytyväinen edellinen olikin kaamea otos, siis varmaan ihan näköinen. Nyt oli hyvä kuvaaja ja kuvasta tuli ihan kelvollinen tai sanoisinko, että hän sai huonosta mallista ihan kelvollisen. Tämä on ihan totta, minä en ole ollenkaan ihminen josta saa hyviä kuvia, aina ilme on jotenkin hassusti, suu mutrussa, silmät kiinni, koko naama suuntaan tai toiseen vintteellään ja edelleen.
Mutta nyt olen tyytyväinen eli kehtaan passia näyttää marraskuussa Pietarin tullissa.
Edellinen kuva oli siis kelvoton omakuva ja sen edellinen oli kuva mustasilmäisestä mimmistä.
Juttu oli näin, minun piti saada äkkiä passi uusittua, olin nopealla aikataululla lähdössä Tallinaan kissanäyttelyyn ja toinen silmänalustani oli mustana. No mikäs siinä auttoi, silloin vielä sai passikuva olla hieman alaviistoon katsova ja näin minulla oli sellainen
nöyrän mustasilmäisen ihmisen ilme. Sitä kuvaa sitten aikanani viisi vuotta tarjoilin eri maiden tullissa ja se kelpasi, tosin joskus joku passintarkastaja katsoi minuun aika tarkasti. Mitähän lienee ajatellut!!
Toinen kohde oli käynti silmälasiliikeessä, minulla on ihka uudet lasit ja niitä hieman fiksailtiin ja nyt ne sitten istuvat hyvin kuin "nenä päähän."Tämä on tärkeätä kun on kaksiteholasit niin niiden pitää olla kohdillaan just' eikä melkein. Näen tosiaan nyt paremmin kun tuo lukuosio on ihan oikealla kohdalla. Hyvä!
Kolmas kode oli Sonera kauppa ja sieltä sain apua minun lumiaani, siis älypuhelimeeni. Ostin kesällä sellaisen vehkeen jota sanotaan älypuhelimeksi, sitä olen nyt opetellut käyttämään ja sujuuhan se mielestäni aika hyvin. Tosin en niitä kaikkia hienouksia käytä, en tosiaan niitä tarvitse.
Sitten olikin vuoro käydä ruokakaupassa ja kävin keskustan Sokoksen herkkuosastolla.Minusta on aina joskus kiva käydä katsomassa mitä kaikkea herkkua meillä on mahdollisuus ostaa. Ja runsaat oli nuo tiskit, missähän se lama vaikuttaa, ei ainakaan täällä herkkuosastolla.
Ostin grillatun broilerin, ranskalaista monuviljaleipää, pari vaaleata sämpylää, voimakasta Koskenlaskija juustoa ja soijamaitoa. Siinä ne, ei siis mitään ihan erikoista.
Tällainen kaupunkipäivä tämä, täällä Tampereella.

Tällaista herkkua myytiin Thaimaassa, keitettyä possun päätä ja keitettä kanaa......

Yleiskuva Istanbulin basaarista ja tavaraa riitti....

tiistai 4. syyskuuta 2012

Kotona

Kotona taas me kaikki olemme, siis täällä kaupungissa. Miten pieneltä tämä rivitalopiha minusta taas näyttää ja jo muutamalla askeleella olen päin raja-aitaa.
Pitänee ottaa pieniä askeleita eikä mennä retostella niin isosti.
Mutta kivaahan se on välillä olla ihan oikea kaupunkilainen tai ainakin yrittää olla sellainen. Se tietää sitä, että kaupunkivaateet on aamulla etsittävä päälleen jos tuonne keskikaupungille asti aikoo mennä. Ja pitäähän sinne mennä, uudet silmälasit pitää passata vielä ihan pikkuisen peremmin nenälleni sopivaksi.
Tänään kun tänne tulimme oli hiljan juuri satanut, mutta sitten päivä jo paistoi ja aurinko armas näytti miten paljon taas täällä on pölyä. Ikkunatkin ovat sateisen kesän jäljiltä aivan likaisia juovia täynnä. Eli kyllä täällä taas muutamiksi päiviksi riittää ihan näitä arkisia kotoisia hommia.
Kissoillekin pitää heti huomenna hakea niiden lempiraksuja, kaikki raksut maalla ehtivät loppua ja jouduin ostamaan kaupan hyllyltä mitä siellä sattui olemaan. Onneksi ne kuitenkin kissoille kelpasi. Pena meillä kissoista on kaikkein krantuin, jos se ei jostain ruoasta tykkää niin kyllä se sen hyvin huomiota herättävästi tuo ilmi. Marmattaa ja marmattaa, käy moneen kertaan ilmoittamassa, että kupissa on jotain vääränlaista tuotetta.
Toisaaltaan Penalle tekisi dietti oikein hyvää, mutta sitä kerjäämistä en jaksa pitkälle katsella. Voi kissa parka ja emäntänsä myös!!

Kerran kesässä Pena-kissa "keritään", siksi kun kissan puolipitkä karva
on kovasti pehmeä ja se menee pahasti takkuun.
Tässä on toimenpiteestä muutama viikko. 

lauantai 1. syyskuuta 2012

Hiljainen tori

Täällä kesäkotini pitäjässä on kesäisin tori, hyvinkin vilkas kun eletään keskikesän lomakautta. No lomakausi on ohitse ja se myös näkyi torilla. Tiesin jo mennessä, että kovin montaa myyntipöytää ei siellä ole ja todella ei ollutkaan. Kolme sinnikästä myyjää ja sainhan minä tuoreen piimälimpun ja ihka pienen kuivakakun arabialaisen maustekakun.
Siinä sitten ne tämän syksyn viimeiset toriostokset. Hiljaista siis on ja seuraavat toritapahtumat onkin sitten sisällä nuorisoreuraintalolla ennen joulua. Niissä myyjäisissä on sitten taas väkeä myymässä ja ostamassa.
Jään odottelemaan, jos tulemme tänne jouluksi kuten jo niin monet joulunajat niin silloin menemme myös sinne, sisätorille.
Nyt kun katson ulos niin siellä sataa ja tuuli heiluttaa ikkunan takana olevan kaneliomenapuun oksia. Sinne ulos minäkin tästä lähden ja kerään omenat puitten alta ja ehkä vielä yhden omenaviipale-erän laitan kuivuriin. Tuo kuivaus kuivurilla kestää noin kolme tuntia jos ritilät täyttää kohtuudella ja lämmöksi asettaa +50 astetta.
Välillä on käytävä vaihtamassa ritilöiden paikkaa näin tulee tasaisen kuivaustulos. Tässä kuivurissa on neljä ritilää.
Omenoista ihan muuanne, neitoperho