Kaunis syksyinen sää,

toi tullessaan myös mieleeni apeutta.
Niin tänään oli kaunis syksyinen sää ja pihalla odotti syksyiset työt. Etupihalla ei niin kummoista työtä haravoinnin lisäksi ole, tosin sieltä olen kaivanut pois yhden suuren virpiangervopensaan, pensaan jota koskaan ei olisikaan pitänyt sinne istuttaa. Nyt se on poissa ja mennyt peräkärryn kyydissä uuteen pihaan Hämeenkyröön ja voin vain toivoa pensaalle hyvää kasvua ja menestystä.
Minuun on iskenyt kauhea puumi eli ruusupuumi ja sen tieltä sai angervopensas väistyä.

Takapihalla/olopihalla/ kissatarhassa on jo muutama vuosi ollut murheen paikka eli liian vanha ja suureksi kasvanut omenapuu. Puu on riippaoksainen rautatienomenapuu. Puulla on ikää jo kolmekymmentä vuotta, tosin ei mikään ikä omenapuulle mutta tänne meidän pihalle se on liian suuri.
Omenapuu on kaunis kukkiessaan ja syksyisin sen pienet punaiset omenat ovat olleet hyvinkin koristeelliset. Mitä parasta puu on ollut myös meidän monien kissojen lempipaikka, siis oksilla ja niiden alla.

Kuva on otettu puun alla eli seison kuin teltassa.

 Nyt syksyllä olen puutani usein katsellut ja miettinyt mikä on omenapuun kohtalo. Kaadetaanko se keväällä vai leikataanko se torsoksi, minä en vielä tiedä.

 Omenapuun kyhmyinen  pinta on mielestäni sekä kaunis, että ruma. Monesti sen pintaa olen silittänyt ja muistellut kissojani, heitä kaikkia joiden kynnet ovat omenapuun runkoa rapsuttaneet.

 Sylvi, Huggey, Arttu, Arrane, Fanny, Molley eli Malla, Pena ja Maija.
Jokainen kissa on omat jälkensä jättänyt puun muhkuraiseen pintaan ja viestinsä seuraaville tulijoille.

Puu on vielä melkein täydessä lehdessä ja oksien suojista kuvasin pihaa.

 Oksat taipuvat melkein maahan asti ja niiden alla voin hyvin seistä suorana.
Pihan kalusteet ovat jo kääritty pressun alle ja muutenkin piha on jo melkein valmis talveen, omenapuussa vain lehdet ovat tiukasti kiinni.

Alla olevat kuvat ovat viime vuoden  syyskuulta. Maijan näytöstä omenapuun oksilla.

Penakin on uskaltanut.............

Vielä viime syksynä Malla-kissa oli kansamme ja iloisena leikki omenapuun oksilla.

Minkä ratkaisun kevät tuo tullessaan?

Maijan aurinkopäivä

Aurinko paistaa ja sen on myös Maija-kissa ottanut vastaa ilolla, tarhassa on monta mukavaa paikkaa jossa voi näistä ensimmäisistä aurinkopäivistä nauttia.
Meillä on pieni rivitalopiha ja sen melkein kokonaan kattaa kissojen aidattu tarha. Tässä muutama kuva tätä päivää eli muutama aurinkoinen paikka jossa Maija oleskeli auringon paisteessa.
Kuvat ovat tarhan etuosasta ja sivuosaa en vielä sattuneesta syystä kuvaa.
Me asutaan päätyhuoneistossa ja rakennuksen päädyssä on tietysti sadevesikaivot ja ne molemmat jouduttiin viime syksynä aukaisemaan ja tarhan puolella pihaa on edessä nyt keväällä melkoista työsarkaa. Varsinkin tarhanpuoleinen pääty on ihan mustalla mulloksella ja tässä vaiheessa melkein vellinä. Siihen täytynee peitoksi laittaa iso pressu kunnes kaikki kunnostustyöt on saatu valmiiksi.

Puutarhakalut ovat vielä pressun alla ja pöydällä Maijan seurana on peltilyhty. Taustalla on osa viime syksyn projektia, ihan aidan vierustalla on molemmin puolin krookkuksen ja tulppaanin sipuleita, toivottavasti kukkivat. Sinne myös istutin muutaman taimen varjoyrttiä.

Tarhan näyttävin tai ehkä ränsistynein puu on rautatien omenapuu ja se on kissioille monen, monen kiipeilyn ja leikin kohde.Taustalla aidan takana on iso Siperian pihta ja aidan sisäpuolella vielä käyttämättömiä reunatiiliä.

Taustalla kissojen pesäkoppi, sen katolla on yksi kissojen lempipaikka, ainakin Maijan.

Ovinurkassa on kiipeily- ja raapimispuu ja voihan noissa koloissa leikkiä vaikkapa piilosta. Sateella saa komistus peitokseen suojahupparin.

Rodo on talvehtinut hyvin ja sen juurella on jo pienet piipat, sieltä nousee krookuksia, nuo epämääräiset kepit ovat Penalle esteenä, että poika ei ihan kaikkea rapsuttele

Meidän pihalla viihtyy ketunleipä ja olen siitä iloinen, havun alla suojassa on viime syksynä istutettu maanpeittokasvi Alaskankleitonia, toivottavasti se myös menestyy ja lisääntyy. Ruukussa on ihan tavallinen heinäkasvi, en tiedä vielä onko se selvinnyt yli talven.

Vielä paikka odottaa....

Maijan mielipaikka kun on aurinkoista, pesäkin on alla vielä kumollaan.

 Alla oleviin kuviin on vielä toki aikaa, mutta kiva on näitä taas katsella ja odotella tulevaa kesää.....

 

Miten minun onkaan ikävä Malla-kissaa, monet monet vuodet ehti Malla tässä puussa kiipeillä ja leikkiä. Kuva Mallan viimeiseltä kesältä..