Voiko olla yhtäaikaa iloinen sekä surullinen!

Suren omenapuun kohtaloa, iloitsen ihka uudesta lasiterrassista.
Omenapuu on poissa, vain kanto ja pieni kasa sahajauhoa töröttää meidän olopihalla.
Melkein koko olopiha on myllerretty terassia varten.
Nykyinen näkymä on lohduton ja tässä vaiheessa en edes osaa kuvitella tai ajatella mitä tähän uudenlaiseen pihaan istuttaisin.
Tietysti uusi terassikin pitää sisustaa ja suunnitella mitä kaikkea siellä voisin ilokseni kasvattaa, kukkia, yrttejä, ym.
Helmikuun suojasäällä näytti tällaiselta:
Vielä omenapuuni on paikallaan, oleskelupaikan laudat ovat osittain purettu

 Kukkapenkin kasvit siirsin jo aikaisemmin muualle ja nyt vain toivon niiden säilyneen

 Myös aidanvieruskasvit joutuivat muuttamaan...

 Sitten tuli omenapuun vuoro, eipä tässä voi kuin surra ja pyytää vanhalta puulta anteeksi...

Nyt  lumi peittää kannon ja sahanpurukasan...

 Tässä on paikka melkein  valmiina uudelle terassille.....

 Näistä tarvikkeista se sitten syntyy...

Terassin paksut pohjalaudat ovat kasalla hieman toisaalla........

Meille on luvattu, että terassi on valmis kolmessa päivässä. Onkohan näin??
Maanantaina 7.3 se sitten alkaa ja ehkä viikon päästä olen jo ehtinyt sopeutua  tähän uuteen tilanteeseen.