Pakka sekaisin,

toivottavasti "nokkamies" on löytynyt ja kurkilauma on jo turvallisesti kohti etelän maita.
Kuva on otettu 23.9.

Eikä tässä ole vielä koko sakki

Syksyn merkit näkyvät monella tapaa, mutta vielä on paljon jäljellä kesästä.

Tämä orvokki on kukkinut koko kesän, ostin sen aikaisin toukokuussa.

Maljaköynnös kesäkodissa on kuulema vielä aivan entisensä ja samoin tämä verenpisara

Tässä jo mukana jotain syksystä, missähän tämänkin ruukun talvettaisin.

 

Nyt täällä paistaa aurinko ja kaikki syysvärit korostuvat, lämmintä ulkona on 9,6 astetta. Varmaan jotain puutarhahommaakin tuolla pihalla olisi, mutta pienelle lenkille nyt tekee mieleni.
Aamupäivällä leivoin pullaa ja kun lenkiltä palaan maistuu varmasti tuore pulla kahvikupillisen kera.

Meidän autokatoksen takana näyttää tältä,
Naapurin Eilan kärhöt tässä komeilee, kuva 23.9

Pakka tässä on minullakin sekaisin, en tiedä milloin joudan käymään kesäkodissa, siellähän ovat vielä kaikki daaliani maassa ja paljon muuta puuhaa. Daalian mukulat ovat tietysti vielä mullan sisässä turvassa, mutta jos kovin kylmäksi tämä lokakuun alku muodostuu olisi tietysti hyvä saada mukulat maasta ja turvallisesti kellariin. Tänä aamuna kylläkin luvattiin suht lämmintä lokakuuta ja jos se pitää paikkansa niin ehdin vielä hoivaamaan daalioitani.
Ruukkukukat ovat kaikki nostettu suojaan ja hyvä niin ja tuskin se vielä niin kylmäksi käy, että daalioilleni käy huonosti.
Mutta nyt ulos tuonne syysaurinkoon.....

Pisarat

 Tämän 296 valokuvatorstain haaste on pisarat




Palsakuusen pisarat

 



   Täältä lisää kuvia

En uskonut syksyn näin pian alkavan,

eli syksy tulla tupsahti yht'äkkiä kuin tämän vuoden kevät kesäksi.

Kesäkodin lyhtypisara tuli mukanamme tänne.

Onneksi veljeni ja hänen vaimonsa ovat nyt tuolla maalla kesäkodissa ja huolehtivat niistä kukistani joita ajattelin talvettaa. Se on aina sellaista touhua, ollako vai eikö olla. Kun lähdimme nyt viimeksi kesäkodista ei vielä ollut merkkejä näin nopeasta syksyn tulosta ja siksi jätin kaikki ulko/ruukkukukkani sinne kukoistamaan. Siirtelin niitä kyllä suojaisenpiin paikkoihin, lähinnä ajattelin tuulien tuiverrusta, en uhkaavan hallan varalta.
No nyt kuitenkin kaikki kukkani ovat suojassa ja tuntien pikkuveljeni on hän varmaan muutamankin  vahvan sanan sanonut eli ..... kukkaset. No ei tämä vakaava ole ja onhan hän aina ollut mitä kiltein ja huomaavaisin veli minulle ja muille sisaruksilleni.

Minulla on kaksoisveljet ja ovathan he aika paljon samanlaisia mutta myös monissa asioissa erilaiset.
Toisella on koiria toisella ei ja samoin on jako puutarhan suhteen, koiraihmisellä on puutarhaa ja daaliota toisella ei. Näin on, mutta yhtäkaikki he ovat  minulle rakkaita veljiä ja aina ajatuksissani he ovat minun pikkuveljiäni joita silloin kauan sitten äitini apuna hoitelin.

Aronian kaunis syysväri

Olen näinä päivinä ilokseni huomannut syksyn värien kauneuden. Ihan tässä omassa rivitalopihassa on paljon kaunista syksyn väritystä, joskus ei vain löydä sitä kauneutta tästä läheltä vaan hamuaa kauas pohjoiseen todellista ruskaa ihailemaan. Täällähän ei ole paljoakaan maaruskaa vaan lähinnä ruskan värit löytyvät puista ja pensaista.

Naapurin Eila teki minulle ruusuja vaahteran värilehdistä

Meidän etupiha ja etualalla näkyy tuo onneton rönsyleinikki viidakko

Etupihaa vähän toiselta kulmalta

Virpiangervon värejä



Rautatienomenapuun omenasatoa

Tässä kotikadun ruskaa

Etupihan virpiangervon väriloistoa

 

Valokuvatorstain Kaipaus

 

                                               Tämän syksyisen viikon haasteena on kaipaus.
                                                Koska taas tänne palaamme, koska!
Kaipaus

Keltapeippi valtaa liiaksi alaa

Maanpeittokasvi keltapeippi on vallannut liiaksi alaa ja kuitenkin siellä missä sen pitäisi kasvaa se on joutunut väistymään rönsyleinikin tieltä.
Tänään sain jo kipinän ottaa lapio ihan oikeasti kauniiseen käteen ja kääntää koko etupihan se osa jonne tuo rönsyleinikki on tehnyt pesänsä. En vielä kuitenkaan tähän työhön ryhtynyt ja mietin olisiko sittenkin vasta keväällä oikea aika tälle työlle.
Pitkään katselin tuota onnetonta rönsyleinikin valtakuntaa ja mietin. Jos nyt käännän maan ja perkaan sen rikkaruohoista ja tilalle istutan keltapeipin latvaversoja, ne ehkä ehtisivät ennen maan jäätymistä juurtua ja jatkaisivat sitten keväällä kasvua.
Keväällä jos tuon kääntö- ja perkaushomman teen, se ehkä on helpompaa mutta silloin pitää taimistosta löytää näitä keltapeipin taimia. Eihän siihen montaa tainta mene, nehän kasvun alkuun päästyään leviävät nopeasti.
Tänään löysin uuden mielestäni mielenkiintoisen maanpeittokasvin Rönsytriatellan, sitä en ennen ole tavannut. Tämä kuva on kopioitu netistä Rengon taimitarhasta

Rönsytriatella



Tulopihalla meillä on pikkutalviota, rönsyansikkaa, keltapeippiä ja jos vielä lisään rönsytriatellaa ja ehkä peittokurjenpolvea. Olisiko tulos aivan sekava.
Jonnekin joukkoon tekisi mieli istuttaa myös tulppaanin ja narsissin sipuleita.
Tänään innostukseni tehdä etupihalle muutoksia tuntui kivalta ja varmaan jotain muutosta sinne kyllä teenkin. Muutoksen  pitäisi kuitenkin olla sellainen, että se ei kesällä vaatisi kovasti hoitotyötä, varsinkaan kastelua.
Tarhanpiha on sitten luku sinäänsä, siellä pitää ehdottomasti rautatienomenapuuta leikata ja samoin aika ronskilla kädellä morsiusangervoja, ehkä jopa ainakin yksi pensas joutaa kokonaan pois. Kurttulehtiruusu on kovasti levinnyt, se pitää keväällä leikata aivan alas ja osa harhaan joutuneista juurivesoista kokonaan poistaa.
Tarhanpihan kunnostus jää kevääseen ja silloin vapun tietämiin meillä taloyhtiö tuo roskalavan kaikelle pihojen risuille ja roskille.

Vielä ruusu tekee nuppuja

MAKROTEX nro 113

Makroviikoilla on tarkoitus kuvata joka viikko jokin kohde LÄHELTÄ!

VIIKON AIHE:

Takana

                     Rivitalopihan aidan takana  kasvaa ja kukkii Clematis,

                     tai karanneen kukan takana on aita.

 

 

 

 

 Lisää kuvia löydät täältä

 

 

Viikko aherrusta ja vielä muutama päivä lisää..

Ihanat kauniit ja lämpimät syyspäivät jatkuvat. Ihmeellistä!
Monena aamuna on ollut sumua ja vasta puolelta päivin se on haihtunut. Iltapäivisin on ollut melkein liiankin lämmintä, kuin keskikesällä konsaan. Eilen kuitenkin iltapäivällä satoi ja se tuli ihan tarpeeseen.
Olen kovasti koettanut kukkapenkkejäni kunnostaa, kaikki jäi keväällä tekemättä ja sen kyllä nyt huomaa sekä rikkaruohojen määrässä ja oman selkäni kestävyydessä. Miten voikaan yhdessä kesässä kaikki kasvaa ihan liian kanssa.
Toki jo viime syksynä oli pieni ajatus muuttaa muutamia kasveja paikasta toiseen, mutta ajattelun asteelle se silloin jäi. Nyt olen tuon urakkani saanut melkein valmiiksi ja vielä jos syksy jatkuu näin lämpimänä voin muutamia kasveja siirtää tai sitten se jää kevääksi.

Tässä oli oikea rikkaruohopesä, istutin ja jaoin matalat iirikset uudelleen

 

Täältä rautatienomenapuun alta siirsin kaikki perennat pois ja tilalle istutin matalaa iiristä
 ja  pikkutalviota.

Kasvimaata meillä ei tänä kesänä juuri ollut, vain muutama rivi perunaa ja muutama pavun taimi ja kolme kesäkurpitsaa. Papuja tuli oikein hyvin, perunaa ihan kiitettävästi ja kesäkurpitsoitakin jokaiseen taimeen ainakin pari kappaletta.



Kesäkurpitsa kukkii vielä

Varsinainen kasvimaa jätettiin kesannolle ja vaikka se keväällä muokattiin ja kesähelteillä sen pariin kertaan harasin niin nyt kun täällä elokuussa vihdoin satoi innostui kesantomaa villiin kasvuun. En ikinä olisi uskonut miten paljon tuo maa voisi kasvaa rikkaruohoa. Nyt tuo maa on lapiohommana käännetty ja sehän oli varsinainen työmaa, onneksi isäntä tänään tuli apuun ja käänsi loput.
Mitähän tuo maa ensi vuonna kasvaa! Toivottavasti kuitenkin kaikkea sitä mitä minä sinne kylvän ja vähemmin rikkakasveja. Siis kitkemistä tiedossa......

Daaliat kukoistavat, toivottavasti yöhallat vielä viipyvät poissa.

Vanha vaaleanpunainen

Syyskuu tänä vuonna,

alkoi hienoisella sateella.
Tuonne kesäkotiin sitä tarvitaan, vaikka siellä elokuussa satoikin ihan kiitettävästi. Emme olleet siellä silloin mutta vesimittari kertoi kuulumiset eli mittari oli aivan täynnä.
Ennen sateita nurmikko oli jo melkein kauttaaltaan ruskeana. Piha on osittain luonnonnurmea ja kylvetty nurmikko on jo hyvin vanhaa.
Viimeksi kun kesäkodin pihaan ajoimme oli kuin pihan koko ilme olisi kirkastunut vihreän ruohikon myötä, toki tähän ilmeeseen edesauttoi hyvinkin se seikka, että veljeni  vaimonsa kansssa oli kovasti häärinyt pihan siisteyden eteen.
Kiitos siitä heille.
Syksyyn luonto kallistuu mutta vielä on paljon kesän kauneutta jäljellä. Jos vain ei hallaöitä tule niin daaliat kukkivat vielä pitkään ja samoin kaikki pihan kukkaruukut.

Tämä Arabian yö on minun lemmikkini

Vanhan tammen ympäri kiertyy humalaa

Tässä jo nurmikko vihertää..

Malla-kissa ja valkosarja

Jostain syystä en kuviin saa sitä tummaa punaista väriä joka on oikea väri

 

Täällä kotipihassa pitäisi tehdä joitakin uudistuksia, tulopihan ilmettä ajattelin hieman piristää muutamalla kukkivalla kasvilla tai sitten isoilla kukkaruukkuistutuksilla. Tämä kaikki jää ensi kevääseen, tosin jotain esityötä voisin jo nyt syksyllä tehdä. Maanpeittokasvi keltapeippi rehoittaa ihan väärässä paikassa ja tietysti koska rönsyleinikki on vallannut luvattoman paljon tilaa peipin oikealta kasvupaikalta.

Jotain uutta ilmettä tänne......