torstai 29. joulukuuta 2016

Madeiran matkan tuliainen...

vuosia sitten toin mukanani Madeiralta luvallisesti muutamia sipulikukkien juurakoita.
Kolme kolibrinkukkaa, kolme sinisarjaa ja yhden Madeiranliljan juurakon.

Sinisarja on hyvissä voimissa, tosin se on valkosarja. Kolibrinkukka tai ainakin sille sanottiin tällainen nimi on ystävälläni vielä elosssa ja kukkii, siis Hildalla.

Madeiranlilja ja niitä sai ostaa vain yhden koska se oli niin kaunis ja harvinainen.
Vuosia kului ja lilja kasvoi kesällä vihreät kauniit lehdet ja talveksi ne aina lakastuivat, eli kasvi oli kaunis vihreine lehtineen kesällä ja talvella täysin kalju ja ruma.
Sitten muutamana vuonna kasvi teki uusia varsia ja lopulta sen sitten jaoin. Ystäväni Hilda sai yhden alun ja nyt vuosia myöhemmin se tänä syksynä innostui kukkimaan ja teki ainakin viisi kukkavanaa ja kussakin oli useanpia kukkia.

Nämä kuvat on otettu kännykkäkameralla ja valoa oli tuskin nimeksi.
Marraskuun hämärän valaistuksessa kukkien väri oli hienon vaalean punainen, en tiedä minkälainen on ihan paikanpäällä kasvavan Madeiran liljan.
Tämä yksilö siis kukkii Hildalla ja minun on tuolla huoneen nurkassa ihan lehdetön raakku.
Hilda oli tänä kesänä tuon liljan istuttanut isoon saaviin ja hyvään kukka-kompostimultaan. Nuo kukkavanat nousevat kukan juurelta kun taas lehdet tulevat ikäänkuin kasvin varren sisältä.

Jospa saisin ensi vuonna myös oman liljani kukkimaan.

Istun tässä toipilaana, kaatua mukasutin ja satutin pääni. Se tiesi matkaa ensiapuun ja pään kuvaukseen. Onneksi kuvassa ei näkynyt mitään eli ihan tyhjäpäinen tässä olen ja evästykseksi annettiin lepoa ja rauhaa.
Muutama haastepostaus on tässä tekeillä, mutta nyt jääköön vielä julkaisematta.

Vuosi vaihtuu ja jos en tyhjästä päästäni saa vielä valmiiksi haastevastauksia, niin toivottelen teille
blogiystäväni:

                      Hyvää ja onnellista tulevaa vuotta 2017

 

keskiviikko 7. joulukuuta 2016

Neljä kuvaa


Sain mukavan haasteen Suvikummun Marjalta kas tällaisen:
Haaste on lähtenyt eteenpäin Kivipellon Sailan blogista ja nyt Marja lähetti yhden haasteen minulle.
Kiitos Marja!
 Nyt haluan laittaa maailmalle uuden haasteen 💕
Postaukseen toivoisin neljä kuvaa, jotka on otettu eri vuodenaikoina.
Mukana voi olla uusia ja vanhoja sekä jo julkaistuja kuvia.
Mukaan voisi haastaa neljä blogiystävää.
                                          Haasteeseen voi vastata, jos haaste tuntuu hyvältä.    

                                    Mietin tovin mitä kuvia tänne laittaisin ja päädyin 

                                              Sielunmaisemani esittelyyn.

Olen aina ihaillut hoidettua peltomaisemaa ja sen eri vaiheita vuodenaikojen mukaan. Kuvat ovat siis kesäkodin pihapiirin ympäristöstä.Kuvat ovat kaikki melkein samalta paikalta kuvattuja, meidän kesäkodin pihalta pohjoiseen päin.  

   Tämä kuva aloittaa vuoden aikojen kuvasarjan, kuva on tältä keväältä ja lähipelto on kylvetty eli rakennettu kuten meillä päin kylvetystä pellosta sanotaan. Lähipellolle on kylvetty vehnää.


 Kesäkuvaan laitan kuitenkin kaksi kuvaa, ne ovat kesältä 2014


 Vielä lisään muutaman kesäkuvan, yläkuvassa vuonna 2015 juhannuspäivän iltana nousi valtava usva peittäen tienoon. Kesällä nousi myös valtaisa ukkosen ilma ja painui peltojen ja järven taa.


 Syksyn satoa, yläkuvassa valmis kaura odottaa korjuuta vuonna 2014. Toinen kuva on tältä syksyltä, lokakuu oli niin satumaisen kaunis.


 

Talvipäivä muutaman vuoden takaa. Kuva on otettu 22.12. 2011.

Olen tänne luvatta laittanut kuvia enenpi kuin neljä, mutta en osannut valita tästä kuvasarjasta neljä parasta ja minulle niin rakkaista kuvista muistuttamassa menneistä vuosista kesäkodin maisemissa.

Tämä maisema tuo mieleen isäni, hän syntyi kasvoi ja asui täällä kesäkotini maisemissa. 
Peltojen takana on järvenlahti ja hänen syntymäkotinsa oli lahden pohjukassa. Rantatupa oli rakennettu joskus viime vuosituhannella siinä 1900 luvulla tai hieman aikaisemmin ja tupa oli alunperin ollut jonkilainen pieni meijeri. Siellä oli maidosta kummattu kermat ja viety yli järvenlahden seuraavaan pitäjään. Tupa kuului isoon maalaistaloon ja oli myöhemmin talon työväen asunikäytössä. Muistan hyvin rantatuvan ja monesti kuljin sen ohitse kun menin onkeni kasaa kalalle lahdenpohjukkaan.
Rantatupa on jo aikoja sitten purettu, mutta kivijalka siellä vielä on näkyvissä. Isäni sitten aikanaan rakensi perheelleen kodin, josta nyt käytän nimeä Kesäkoti. 

Lopuksi laitan pienen kuvakoosteen samasta peltonäkymästä.


 
  Vielä jäi laittamatta haasteet: eli lähetä haasteen edelleen Ritvalle
                                                                                          ja Pirkolle                                                                  
  jätän haasteen tähän kahteen, en ole niin tarkkaan seurannut, mutta tämä mukava haaste on jo ehtinyt kiertää monessakin blogissa