keskiviikko 31. lokakuuta 2012

Paripuoli, kello/aika käy ja mukana pitäisi pysyä.

Kello käy ja kiireeksi pistää, muuten mistähän johtuu tämä ainainen kiire.

Jälleen kerran kävin kaupungilla ja käsissäni oli paripuolet hansikkaat ja se ei suinkaan ollut ensimmäinen kerta. Olen ihan mestariluokan hukkaaja ja erityisesti nahkahansikkaat ovat ne joita hyvin usein hukkaan. Usein molemmat mutta aina välillä vain toisen ja siksikä laatikosta löytyy näitä paripuolia.
Hyvin kaupunkireissu meni ja tuskin kukaan minua niin tarkkaan katsoi, että olisi huomannut käsissäni paripuolihansikkaat. Kiukuspäin pidän näitä paripuolia, ne ei kyllä koskaan ole kokeneet katoamisen karua temppua.

Kello käy ja samoin aika, mitään ei ehdi tai ainakin siltä tuntuu. Toisaaltaan nyt voisi nauttia ajan verkkaisesta kulumisesta ja vain yhden ainoan asian toimittamisesta kulloisena päivänä. Siis yksi juttu ja yksi päivä.
Tässä pikapuolin kun ensin olemme käyneet isännän kanssa Pietarissa ja sitten minä Maija-kissan kanssa Tallinassa ei mitään niin kovin ihmeellisiä asioita olekaan tiedossa. Tosi vielä Turun näyttelyssä Maija ja minä käymme marraskuun aikana. Johan tässäkin on ihan kyllin yhdelle kuukaudelle ja aivan liikaa.
Mutta näin nyt kuitenkin tuntuu olevan ja ainakaan ei voi sanoa, että eläkemuorin aika kävisi yksitoikkoiseksi ja pitkästyttäväksi.
Marraskuun alkua odotellen.........

Maija ja Mallakissa katsovat ulos illan hämärään
kuva vuodelta 2011



maanantai 22. lokakuuta 2012

Tänään, kaunis syyspäivä

Aurinko, tuo tänä syksynä harvoin itseään näyttänyt ihana taivaankappale oli tänään suopea ja paistoin täällä tänään melkein koko syksyisen päivän. Tummia pilvenmöykkyjä aina välillä purjehti auringon eteen, mutta ne onneksi eivät tuoneet tänne sadetta.
Kaikki daaliani ovat nyt nostettu maasta ja ne ovat tuolla vanhan navetan lattialla, pidän niitä siellä muutaman päivän. Välillä ravistelen niistä pois märkää multaa ja sitten kun juurakot ovat kuivahtaneet siirrän ne kellarin hyllylle.
Kaikki gladioluksen mukulat ovat myös pois maasta ja ne saavat olla muutamia päiviä  kuivahtamassa ja sitten siirrän ne kellariin. Ihan kaikkia mukuloita en ota talteen, tänä kesänä gladiolukset eivät kaikki ehtineet kukkia ja mukulat jäivät pieniksi.

Tässä vuoden 2010 syksyn kukka

 Kaunis vaalea gladiolus

sunnuntai 21. lokakuuta 2012

Jokohan talvi tekee tuloaan?

Kuuntelin säätietoja ja kävin sääsivuilla, tulin siihen tulokseen, että huomenna kaivan ylös maasta kaikki daaliat. Muutaman jo eilen leikkasin "alas" ja tänään kaivoin ylös kasvupaikaltaan. Juurakot ovat kasvaneet valtaviksi, ilmeisesti märkä leuto syksy on ne lihottanut muhkeiksi, ihan liian kanssa. Tosin tämä on havainto vain kolmesta juurakosta, huomenna näen loput.
Tulimme tänne maalle viikoksi tekemään näitä syyskauden viimeisiä puutarhan ja pihapiirin kunnostustehtäviä. Kovin hyviä ilmoja ei säätiedotus tälle viikolle luvannut ja kaikenmoista puuhaa kuitenkin olisi saatava tehdyksi, mutta katsotaan mitä ehditään ja voidaan tehdä.
Se mitä nyt ei voida tehdä, ne hommat varmaan sitten keväällä ovat odottamassa. Onneksi lehti on aika hyvin jo pudonnt puista, oikeastaan yllättävän paljaina ovat koivut ja ihme kyllä myös tammi on melkein kaikki lehtensä jo pudottanut. Ehkä tämä märkä syksy on edesauttanut lehtien varisemista.
Jälleen kerran taas luin lehdestä, että haravointi ei olisi ollenkaan niin tärkeä syyshomma, vaan lehdet voisi jättää maahan ja sitten keväällä ne lehdet jotka ovat talven jälkeen vielä näkyvillä, ne ajetaan silpuksi ruohonleikkurilla. Onhan maatuvissa lehdissä paljon juuri niitä ravinteita joita esim hyvä ja rehevä nurmikko tarvitsee. Samoin perennamaa voisi saada lisäravinteita ja talvisuojaa maatuvista lehdistä.
Me isännän kanssa varmaa aika pitkälle tätä menetelmää tänä syksynä toteutamme ja katsotaan sitten keväällä miltä näyttää. Tietysti talon tulopiha ja kaikki tiet ja käytävät haravoidaan mutta varsinainen nurmikko jätetää nyt tällä kertaa vähemmälle haravoimiselle. Nyt kun kaikki on niin märkää ei tuuli lennättele lehtiä, kuivana syksynä juuri tuulien lennättämät lehdet kasaantuvat vääriin paikkoihin ja tuntuu siltä, että haravoinnista ei ole mitään näkyvää hyötyä.

Tämäkin verenpisara pitää siirtää sisätiloihin,
pois talven tulon tieltä.

lauantai 13. lokakuuta 2012

Lauantai-illan mietteet

Tänään on täällä ollut melkein sateeton päivä, siis melkein.
Tuolla olopihalla olisi kaikenlaista pientä puuhaa, kuitenkin märkyys on sellainen melkein inhottava asia, että ei oikein hommat huvita.
Puutarhakalut pöytä ja neljä tuolia onneksi paketoimme jo viime torstaina pressukankaan alle ja siellä ovat suojassa sateelta. Siinä kaluja kootessa mietimme, että monestiko mahdoimme viime kesänä nauttia ulkosalla ruoat tai kahvit. Eipä varmaa kuin muutaman kerran, tosin ehkä kauneimman kesän olimme maalla.
 
Meillähän tämä olopiha on myös kissojen iso ulkotarha, siellä siis oleskelemme me ja kissat. Tarhaosassa on tietysti maapohja eli nurmikko ja olohuoneen ikkunan edessä on terassiritilät. Puita ja pensaita myös tarhassa kasvaa, rautatienomenapuu, japaninmarjakuusi, norjanangervot ja marjapensaita yksi iso punaherukka ja kaksi karviaispensasta. Mustaherukka on tavallaan köynnöskasvina. Tällainen iso sekamelska on meidän rivitalon päätypiha.
Löytyyhän sieltä myös kurttulehtiruusua, kotkansiipisaniasiata ja matalaa ruusuangervoa.
Iso siperianpihta ja  ruusuangervo kasvavat tarhan aidan takana ja vielä jotain muuta.
Piha on jo vanha yli kolmekymmentä vuotta ja kissatarhakin on ollut rakennettuna yli kaksikymmentä vuotta.
Rautatienomenapuu on kasvanut aivan liian isoksi, samoin japaninmarjakuusi. Jotain radikaalia varmaan pitäisi tehdä, pienet oksien leikkaukset eivät tässä vaiheessa enää riitä. Kuitenkin piha antaa suojaa kissoille ja myös meille, vielä me kaikki olemme sinne oikein hyvin sopineet.
Tällaiset mietteet tänään.....                                                    

Malla-kissa  tarhan omenapuun oksalla
            
        

perjantai 5. lokakuuta 2012

Ei mitään muutosta,

siis sateen suhteen. Edelleen sataa ja aika rankasti juuri nyt. Tosin kun aamupäivällä kävin kaupungilla oli sellainen juuri ja juuri satamaton hetki. Kuitenkin oli koko ajan tunne, että sieltä se taivas taas itkee jos vaikka vain ääntään korottaisi.

Tylsää sanoisi kissani jos osaisivat sen ääneen lausua, tosin kyllä kissat tietää koska sataa vaikka eivät edes nenäänsä laita tuonne tarhan ovesta ulos. Pena-kissa oli suuri urhea ja oli kuulema saatuaan valjaat selkäänsä istunut tovin ulko-oven edusmatolla ja sitten arvokkaasti kääntynyt pois.

Täällä on aika hyvä ruska, vaikka tuota sadetta onkin tullut ihan liian kanssa. Keskiviikkona kun ajelimme tänne kaupunkikotiin oli tienvarren ruska mielestäni loistava. Paljon oli tosi keltaisia koivuja ja haavat loistivat punaisina. Otin matkan varrelta muutamia kuvia, lähinnä koivuista. Tein niistä sellaisen pienen koostekauvan,
tällaisen.
Tällainen ajotie meille urkeni, keltaista tien vierrus täynnä.

tiistai 2. lokakuuta 2012

Lokakuu

Lokakuu on alkanut ja edelleen vain sadetta on ajoittain luvassa. No säät ovat sellaiset, että niihin ei oikein voi vaikuttaa, sopeutua vain aina kunkin tilanteen mukaan.
Huomenna lähdemme taas kohti kaupunkia ja valoja. Täällä on näin iltaisin pimeätä ja vain pari valoa tuikkii tuolla peltojen takaa.
Hiljaisuus on aivan omaa luokkaansa ja se sopii minulle. Eilen illalla tunnelmoin ja sytytin pari myrskylyhtyä, toinen tuonne huvimajan ovipieleen ja toinen saunan katokseen. Ihan vain lyhtyjen tulta katselin ja nautin muuten ympärilläni olevasta pimeydestä ja rauhasta.
Mieheni ei niin koko asiasta välittänyt, olihan vain täällä sisällä ja katseli televisiota.
Nytkin hän katselee jalkapallo-ottelua, mutta eipä voi minua kiinnostaa.
Kissat kaikki ovat menneet tuonne ylös vinttikerrokseen ja minä tässä keittiön pöydän päässä tätä läppäriäni naputtelen. Eli syvällä syksyn tunnelmissa me täällä ollaan ja on oikeastaan mukavaakin tulla kaupunkiin ihmisten ilmoille.
Toki vielä on paljon syyshommia tekemättä ja tänne vielä muutaman viikon päästä palailemme ja jos lehti on silloin puusta pudonnut on ainakin haravointihommat silloin meitä odottamassa ja tietysti daaliani silloin vien talviunille kellariin.
Monet ovat siis vielä syysaskareista tekemättä, mutta nyt voisin yhden lyhdyn sytyttää.

Lyhty huvimajan ovipielessä