sunnuntai 9. heinäkuuta 2017

Viileän kesäkuun iloisia asioita.

Alkukesä oli hyvinkin omanlaisensa viileä, kolea, sateinen, ei paljon aurinnkopäiviä, mutta kesä kuitenkin.
Vilu viljan kasvattaa ja myöskin kaiken muun vihreän ja kasvit joilla on juuret vahvasti maassa, hennot kylvökset olivat kuitenkin heikoilla ja kasvua ei oikein kehittynyt tai ainakaan vauhdilla.

Kesäkodin hoitoviikot ovat taas takana ja nyt täällä kotona on viikon päivät tehty sitä samaa kuin kesäkodissa eli kunnostettu pihaa.
Ei ne pari viikkoa ihan pelkästään pihatöitä ollut, mahtui siihen rupeamaan myös itse juhannus ja sisarusten yhdessä oloa. Näin ajatellen ihan kiva rupeama tuo runsas pariviikkonen.

Kesäkodissa on liiankin paljon nurmikkoa, se on syntynyt monien vuosien aikana ja kukin aikakausi on tuonut omat lisänsä. Piti tehdä kenttä pallopeleille, enää ei jaksettu viljellä kaikkea sitä hyötytarhaa, joka joskus oli niin tärkeätä ja tarpeellista. Tehtiin taas nurmikkoa ja vähitellen niiltä osin myös vanhat omenapuut yksi toisensa jälkeen kuolivat, marjapensaita vielä riittää ja se onkin uudenpaa puutarhan osaa ja sekin kaikki on nurmikolla.
Joutomaa on minun keksintö eli pieni osa viljelypeltoa tuli istutettua puille ja pensaille ja taas nurmikkoa.

 Nämä kuvat ovat 28.6 ilta-auringon paistaessa noin klo 21

 Tässä kuvassa osa marjatarhaa ja pieni pala pallokenttää...

 Tuvan nurkalta...

 Havina ja taustana viljapelto...

 Ilta-aurinko tanssii keltaluumun lehdistössä...


 Ilta-aurinko paistaa joutomaan puihin, etualalla syyshortensia...

Tällainen sekasotku löytyy Havinan ja viljapellon välistä...

 Miljoonakello istuu tukevasti kivellä, taustalla marjapensaita ja peltoa...


 Minä niin pidän valkoapilasta ja osan jätimme ajamatta seuraavaan kertaan..


Peura hakeutuu apajilleen ja aurinko paistaa taustan puille.


 Kesäkodin pioneista vasta muutama ehti aukaista kukkansa, tässä hyvin vanha lajike ja nimeä ei sille ole löytynyt...

Tämä pioni kukkii aina silloin tällöin kun muistaa ja vanhahan tämäkin yksilö on...

Tästä ihanuudesta kerron myöhemmin lisää, runkoruusu on talvehtinut meillä täällä kotona kasvilavan mullassa ja se on mielestäni aikamoinen ihme....