lauantai 23. kesäkuuta 2018

Juhannuspäivän terveiset...

täältä.
 Aika menee kuin siivillä ja tänään on jo juhannuspäivä. Nimipäivää viettävät Aatto ja Aatu ja päivä on myös Suomen lipun päivä.

Juhannustervehdykseen valitsin muutaman kuvan.
Suomen suveen ja juhannukseen kuuluu ehdottomasti koivu ja päivän kunniaksi liitän mukaan hieman erilaisen koivun. Olin 12-14 kesäkuuta pienellä retkellä Turussa ja keskiviikkopäivänä retkeilimme Turun seutuliikenteen bussilla Fölillä Ruissalossa.
Kuvassa on koivu joka on väriltään hyvin tumman punainen, ihan tarkkaa oikeata nimeä en tiedä.
Olisiko se punakoivu, verikoivu vai mikä!


Sisällä kasvitieteellisessä puutarhassa oli runsaasti erilaisia kasveja ja yhden kauniin kukan/kasvin liitän mukaan. Pyörö kapris Capparis spinosa



Juhannustervehdykseen valitsin minulle tunnearvoltaan merkityksellisen ruusun.
Muutama vuosi sitten kävin Fiskarsissa ja Billnäsissä. Kesäkodista sinne ei ole kovinkaan pitkää matkaa ja varsinkin ennen Fiskarsissa saatettiin käydä jopa polkupyörillä.
Billnäsin taimistosta ostin hyvin pienen ruusun taimen, oikeastaan sitä ei ensin haluttu minulle edes myydä, mutta onneksi sitten kuitenkin sain taimen ostettua. ( taimi oli liian pieni ja hento)
Suuri yllätys olikin kun Turun matkan jälkeen taas kerran tutkin ruusuani ja kas kummaa siinä oli yksi ainoa auennut kukka.
Billnäsin taimisto on Suomen vanhin ja ikävä kyllä se on nyt suljettu.

Tässä on ruusu nimeltään Billnäsin ruusu.



Teille lukijani toivotan oikein hyvää juhannuspäivää ja keskikesän kukkaloistoa nyt kun ilmeisesti olemme saaneet puutarhaamme runsaasti virvoittavaa vettä.

Lämpimän ja kauniin juhannussään menetimme mutta luonto varmasti nauttii kun vihdoin pilvet satoivat alas kauan kaivattua kasteluvettä.

torstai 7. kesäkuuta 2018

Kesän ryöpsähdys jatkuu...

Poissa hyvä mutta kotona paras, sananparsi kertoo näin.
Kesäkodin kesäryöpsähdys vaihtui rivikodin pihan samaan pöritykseen. Runsaassa viikossa kesä oli tullut myös tänne ja voimallisesti olivat niin toivotut kukat ja pensaat aloittaneet kasvun kuin tietysti kaikki rikkaruohot.
Toisaaltaan sanonta "antaa kaikkien kukkien kukkia"on varsin oikeaan osuva sanonta ja niin meillä kukkivat sekä lemmikit ja voikukat rinta rinnan ja siellä joukossa vielä jalo kiurunkannus. Kiurunkannus kasvaa täällä melkein haitaksi asti, mutta se kuitenkin on hyvin hallittavissa ja katoaa ihan itsestään pois jos vain jaksaa odottaa.
Käenrieska on meillä ensimmäinen kevätkukkija ja se on levinnyt tänne pihalle yhdessä lemmikkien kanssa.


Lemmikki on meillä alkukesän sininen kukkija ja meillä se saa myös melko rauhassa kasvaa ja kukkia.
Viime keväänä meidän virpiangervoaita leikattiin alas ja nyt tänä keväänä se kukki näin kauniisti ja lemmikit siinä juurella toivat kauniisti lisäväriä, meillä oli todella kaunis sinivalkoinen pensasaita.
Lemmikit kukkivat edelleen mutta virpiangervaita kuumassa ja kuivassa kevään huumassa ei jaksanut kukkia kuin vajaan viikon.


Sireeni kuuluu naapurin omakotitalolle ja tässä välissä kulkee kapea polku ja se on rajana meidän rivitaloalueen ja omakotitalon välillä. Virpiangervoaita oli kukkiessaan todella kaunis.


Tulopiha oli viikossa innostunut rehevään kasvuun ja kaikki oli vihreän kasvun peitossa. Maanpeittokasvina on etupihalla keltapeippiä, ansikkaa ja minun lempikukkaani poimulehteä.


Viime kesänä istutin muutaman hopeatäpläpeipin taimen ja nyt se on jo innostunut valtavaan kasvuun.


 Lemmikit valtaavat myös täällä alaa ja  ne tuovat mukaan sinistä kauneutta mutta myös yleisilmeeseen sekasotkuisuutta.


                                           Lemmikkiä on myös runsaasti valkoisena.



                                                 Hempeän sinistä pikkuorvokkia



                                         
                                         Tämä apila talvehti  havuilla peitettynä.



 Keväällä aikaisin meidän köynnöshortensia leikattiin totaalisesti alas, se oli minulle suuri surun aihe.
Tulppaanit peltikissan edessä ehtivät viikon aikana kukkia niin, että en tiedä olivatko ne kaikki hempeän vaalean punaisia.


Tämä ei ole lintulauta tai linnunpönttö vaan tavallaan kukka-amppeli ja sitten talvella valosarjan ripustus paikka. Ostin sen torilta, mutta nyt kun sitä katselen en oikein osaa sanoa miksi sen ostin!?


 Tämän kevään/ kesän yllätys, kukkiva daalia. Juurakko talvehti paperipussissa olohuoneen ikkunaverhon takana ja nyt se jo kukkii 4.6. Monesti laitan juurakot vasta maahan näin kesäkuun alkupäivinä.



                 Maija-kissa näyttää itsestään sen parhaan puolen eli kauniin turkin värin ja kiillon.



                                                     Tumma pikarililja ja yllätys kärpänen.





                                             Maanpeittokasvit rönsytiarella  ja käenkaali


 Minun lemmikkini yleinen poimulehti, se on meidän pihn suosikki maanpeittokasvi.

 
 Tarhan piha on kärsinyt kuivuudesta, mutta onneksi maanpeittokasvit jaksavat vielä sinnitellä.


                                Kesäkodista tuotu kevätesikko, se ihan tavallinen lajike.


perjantai 1. kesäkuuta 2018

Kevät/kesä todellinen ryöpsähdys

Olimme runsaan viikon kesäkodissa ja nyt taas jo kotona.
Kesä oli tullut täydellä vauhdilla kesäkotiin ja viikon aikana myös tänne ja täällä se myös näkyi todella muutoksena, kaikkialla rehevää kasvua, sekä tietysti myös rikkaruohojen juhlaa.

Rikkaruohojen juhlaa oli myös kesäkodissa ja vasta kun viikko oli melkein lopuillaan oli pihapiiri juuri ja juuri melkein kaikinpuolin siistitty.

Tässä muuta kuva kesäkodin kevään ryöpsähdyksestä.
Pena-kissa on onnellinen, kesä on tullut ja muusta ei niin väliä. Vasemmalla jänisten syömä morsiusangervo, mutta onneksi kevätesikko on saanut rauhassa levitä ja voikukat kukkia.


Se ensimmäinen työ kesäkodin askareissa oli Penan ja Maijan kesätarhan kokoaminen. Ruohokin ehdittiin leikata  tarhasta vasta parin päivän kuluttua, mutta ei se kissoja haitannut. Kissoilla oli niskaan laitettu punkisuojaliuos ja näin torjuttiin pitkän heinikon punkkivaara. Vielä nykin kissat saavat aamuraksut tarhaan, se on todellinen joka aamuinen tapahtuma ja vasta sitten alkaa päivän seikkailut. Tarhan ovi on päivisin auki ja kissat saavat kulkea pihapiirissä oman tahtonsa jälkeen, ihan siinä lähistöllä molemmat kisut  oleskelevat ja välillä mennään nukkumaan myös tuvan ulkovintille. Kissojen kesä on onnea ja vapautta täynnä.


Kesäkodin rautatienpuu kukkii taas kerran niin ihanasti ja tuski edes näkyy miten nurmi on pitkänhuiskea.


Ihana vanha syksyn herkku kukkii taas tänä vuonna niin valloittavan viehättävästi. Puu on aikoinaan ostettu Lavian syysomenana, mutta se ei ole se.


Vanhan puun runko on vuosien saatossa paljon nähnyt ja kokenut, kauneus on vain jäänyt jäljelle.


Harvoin on meidän pihasta kuvakulma tällainen, vanha väärä pihlaja, sen alapuolella kriikunapensaita ja vasemmassa nurkassa vanha väärä kyönä eli visakoivu. Leikkimökki odottaa uutta polevea leikkimään, ehkä tytöt Elsi ja Viola sen nyt ottavat omakseen, toivottavasti.


 Navettarakennus seisoo uhkeana ja sen katto on melko uusi peltinen, vanhat tiilet ovat uusiokäyttöä vailla. Ihana marjaomenapuu on kasvanut vuosien varrella isoksi ja jaksaa joka kevät kukkia hyvin kauniisti ja runsaasti. Puu muistuttaa meitä  Lyylistä jo manan majoille mennyttä ihanaa naapuriamme. Hän osti koristeomenapuun minun miehelleni ja se istutettiin  paikkaan joka näkyi myös tien toiselle puolelle hänen pihaansa.



Joutomaan reunalla kasvaa pieni sireenipensas ja siinä aivan pensaa alla on kissamme Fannyn hauta, viime syksynä istutin Fannyn muistoksi kolme punaista tulppaania ja kas niitä eivät perurat syöneet, onneksi. Vanha sademittarin runko on merkkinä, ehkä sille joka ajaa nurmen, älä aja kumoon Fannyn muistokukkia!



Joutomaa illan auringossa


 ja nuoren sireenipensaan kukkia.


Meitä täällä kotona odotti runsas ja rehevä etupihan kasvusto ja täsätä jatkan eli tästä tulikin jatkokertomus........