torstai 19. heinäkuuta 2018

Rivitalopihan muutoksia

Toukokuussa meidän rivitalopiha koki suuren muutoksen.
Meidän oleskelupiha on toiminut jo yli parikymmentä vuotta myös kissojen pihana eli se on kissatarha. Koko pihasta aidattua osuutta on yli sata neliötä ja tarha on koottu koiratarhan valmiista elementeistä.
Tarhan etelä-länsi nurkkauksessa kasvoi japanin marjakuusi ja se oli siinä jo silloin kun kissatarha pihalle rakennettiin. Kuusi oli silloin vielä niin pieni, että sen yli voitiin laittaa verkkokatto, tarhassa on ollut vain reunoilla katto-osuutta.
Aikaa myöten kuusi kasvoi läpi verkon ja muutenkaan se ei ollut kovinkaan kaunis. Minä en silloin aikanaan ymmärtänyt, että marjakuusta olisi voinut rohkeasti leikata ja muotoilla sopivaksi.
Nyt siis toukokuussa marjakuusi kaadettiin ja tilalle tuli suuri tyhjä aukkopaikka.

Tässä muutama kuva pian marjakuusen kaadon jälkeen. Tarhan aidan takana on naapurin puoli ja siinä rajalla kasvaa virpiangervoaita, aidan me naapurin Eilan kanssa leikattiin alas ja se saa kesän aikana kasvaa uudeksi ja myöskin sitä voi nyt helpommin hoitaa kun marjakuusi on poissa varjostamasta.

 Siistitty tyhjä tila ja jotain jo olen tilantäytteeksi paikalle siirtänyt. Kellopöynnös tuossa kahden väliaikaisen ruukun välissä on jo kasvupaikoillaan ja suureksi ilokseni siinä nyt tänä päivänä on useita nuppuja.


Toukokuun viimeisen viikon olimme kesäkodissa ja  pihan rakennus jäi sikseen... Marjakuusen alusta oli rajattu muurikivillä ja nyt ne olivat käyttöä vailla ja mietin miten ne voisin tässä uudessa tilassa hyödyntää. Monenmoista kaarta ja koukeroa suunnittelin ja tässä yksi versio.


tai olihan näitä useita...


 Tarhan rajalle kulmaukseen istutin särkyneen sydämen ja keijunkukan, jokin iirislajike tuli takaseinälle ja matalaa leimua myös. Nämä kivet eivät suinkaan jää näin ylös maanpintaan vaan ne kaivan syvemmälle kunhan joskus sataisi ja maa tuli pehmeämmäksi, nyt se on kovaa kuin kivi.


 Kannon päälle kokosin kummelin ja siinä se saa myös olla...

 Kaikki istutukset pitää suojata, suojata näiltä kahdelta ihanalta tarhan asukilta. Olihan marjakuusen alusta kissoilleni mieleinen paikka, siellä voi piilotella ja tehdä myös pahojaan kaapia ja kuopia. Joka kevät keräsin kuusen alta kuorikatteet ja vaihdoin uusiin. Tuonne mullan joukkoon on vuosien saatossa painunut ja maatunut kuorikatetta ja varmasti myös kissan pissaa ym.

 Tässä kuvassa näkyy myös minun silmäteräni runkoruusu, se kävi jo melkein tuonelan portilla, mutta kaikkeni tein sen elvyttämiseksi ja nyt siinä on jo muutamia kukkia. Tässä kuvassa se tuossa ruukussa on vielä kovasti onneton pieni suti.


 Laakakataja on jo paikoillaa....ja kuvan takaosassa näkyy erilaisia suojaverkkoja veijareita vastaan...


 Samoin tässä kuvassa on suoja paikoillaan, taimi on jättiverbenan ja sikäli mielenkiintoinen, että kevättalvella kokeilin kylvää omista viime vuoden verbenan siemenistä uutta kasvua. No mitään ei noussut mullan pinnalle ja viimein kaadoin koko kylvölaatikon sisällön multaämpäriin ja siitä se sitten joutui olivipuun juurelle ja sitten ajan kanssa ruukun pintaa nousi mitä rehevänpiä verbenan taimia. Suojaus on tässä tapauksessa tuiki tärkeätä.


 Meillä täällä kasvaa maahumalaa ja se on nyt ottanut osansa runsain mitoin ja hyvä näin.
Olen suunnitellut nyt tämän kesän aikana istuttaa tyhjiöön jonkin pienen matalan havun ehkä kääpiömustakuusen ja tuohon ihan keskelle pikku syreenin. Olisin jo tehnyt istutukset, mutta odottelen tämän helteen väistymistä.


 Tämän kuvan on tätä päivää....etualalla on pihan toinen jo valmis kukkapenkki ja täysin hoitamaton nurmikko, odotan todella viileinpiä ilmoja.



Sininen kissa ja sininen ruukku....


 Muistakaa juoda ja hoitaa myös omaa vesitalouttanne......Maija-kissa muistaa!



lauantai 23. kesäkuuta 2018

Juhannuspäivän terveiset...

täältä.
 Aika menee kuin siivillä ja tänään on jo juhannuspäivä. Nimipäivää viettävät Aatto ja Aatu ja päivä on myös Suomen lipun päivä.

Juhannustervehdykseen valitsin muutaman kuvan.
Suomen suveen ja juhannukseen kuuluu ehdottomasti koivu ja päivän kunniaksi liitän mukaan hieman erilaisen koivun. Olin 12-14 kesäkuuta pienellä retkellä Turussa ja keskiviikkopäivänä retkeilimme Turun seutuliikenteen bussilla Fölillä Ruissalossa.
Kuvassa on koivu joka on väriltään hyvin tumman punainen, ihan tarkkaa oikeata nimeä en tiedä.
Olisiko se punakoivu, verikoivu vai mikä!


Sisällä kasvitieteellisessä puutarhassa oli runsaasti erilaisia kasveja ja yhden kauniin kukan/kasvin liitän mukaan. Pyörö kapris Capparis spinosa



Juhannustervehdykseen valitsin minulle tunnearvoltaan merkityksellisen ruusun.
Muutama vuosi sitten kävin Fiskarsissa ja Billnäsissä. Kesäkodista sinne ei ole kovinkaan pitkää matkaa ja varsinkin ennen Fiskarsissa saatettiin käydä jopa polkupyörillä.
Billnäsin taimistosta ostin hyvin pienen ruusun taimen, oikeastaan sitä ei ensin haluttu minulle edes myydä, mutta onneksi sitten kuitenkin sain taimen ostettua. ( taimi oli liian pieni ja hento)
Suuri yllätys olikin kun Turun matkan jälkeen taas kerran tutkin ruusuani ja kas kummaa siinä oli yksi ainoa auennut kukka.
Billnäsin taimisto on Suomen vanhin ja ikävä kyllä se on nyt suljettu.

Tässä on ruusu nimeltään Billnäsin ruusu.



Teille lukijani toivotan oikein hyvää juhannuspäivää ja keskikesän kukkaloistoa nyt kun ilmeisesti olemme saaneet puutarhaamme runsaasti virvoittavaa vettä.

Lämpimän ja kauniin juhannussään menetimme mutta luonto varmasti nauttii kun vihdoin pilvet satoivat alas kauan kaivattua kasteluvettä.

torstai 7. kesäkuuta 2018

Kesän ryöpsähdys jatkuu...

Poissa hyvä mutta kotona paras, sananparsi kertoo näin.
Kesäkodin kesäryöpsähdys vaihtui rivikodin pihan samaan pöritykseen. Runsaassa viikossa kesä oli tullut myös tänne ja voimallisesti olivat niin toivotut kukat ja pensaat aloittaneet kasvun kuin tietysti kaikki rikkaruohot.
Toisaaltaan sanonta "antaa kaikkien kukkien kukkia"on varsin oikeaan osuva sanonta ja niin meillä kukkivat sekä lemmikit ja voikukat rinta rinnan ja siellä joukossa vielä jalo kiurunkannus. Kiurunkannus kasvaa täällä melkein haitaksi asti, mutta se kuitenkin on hyvin hallittavissa ja katoaa ihan itsestään pois jos vain jaksaa odottaa.
Käenrieska on meillä ensimmäinen kevätkukkija ja se on levinnyt tänne pihalle yhdessä lemmikkien kanssa.


Lemmikki on meillä alkukesän sininen kukkija ja meillä se saa myös melko rauhassa kasvaa ja kukkia.
Viime keväänä meidän virpiangervoaita leikattiin alas ja nyt tänä keväänä se kukki näin kauniisti ja lemmikit siinä juurella toivat kauniisti lisäväriä, meillä oli todella kaunis sinivalkoinen pensasaita.
Lemmikit kukkivat edelleen mutta virpiangervaita kuumassa ja kuivassa kevään huumassa ei jaksanut kukkia kuin vajaan viikon.


Sireeni kuuluu naapurin omakotitalolle ja tässä välissä kulkee kapea polku ja se on rajana meidän rivitaloalueen ja omakotitalon välillä. Virpiangervoaita oli kukkiessaan todella kaunis.


Tulopiha oli viikossa innostunut rehevään kasvuun ja kaikki oli vihreän kasvun peitossa. Maanpeittokasvina on etupihalla keltapeippiä, ansikkaa ja minun lempikukkaani poimulehteä.


Viime kesänä istutin muutaman hopeatäpläpeipin taimen ja nyt se on jo innostunut valtavaan kasvuun.


 Lemmikit valtaavat myös täällä alaa ja  ne tuovat mukaan sinistä kauneutta mutta myös yleisilmeeseen sekasotkuisuutta.


                                           Lemmikkiä on myös runsaasti valkoisena.



                                                 Hempeän sinistä pikkuorvokkia



                                         
                                         Tämä apila talvehti  havuilla peitettynä.



 Keväällä aikaisin meidän köynnöshortensia leikattiin totaalisesti alas, se oli minulle suuri surun aihe.
Tulppaanit peltikissan edessä ehtivät viikon aikana kukkia niin, että en tiedä olivatko ne kaikki hempeän vaalean punaisia.


Tämä ei ole lintulauta tai linnunpönttö vaan tavallaan kukka-amppeli ja sitten talvella valosarjan ripustus paikka. Ostin sen torilta, mutta nyt kun sitä katselen en oikein osaa sanoa miksi sen ostin!?


 Tämän kevään/ kesän yllätys, kukkiva daalia. Juurakko talvehti paperipussissa olohuoneen ikkunaverhon takana ja nyt se jo kukkii 4.6. Monesti laitan juurakot vasta maahan näin kesäkuun alkupäivinä.



                 Maija-kissa näyttää itsestään sen parhaan puolen eli kauniin turkin värin ja kiillon.



                                                     Tumma pikarililja ja yllätys kärpänen.





                                             Maanpeittokasvit rönsytiarella  ja käenkaali


 Minun lemmikkini yleinen poimulehti, se on meidän pihn suosikki maanpeittokasvi.

 
 Tarhan piha on kärsinyt kuivuudesta, mutta onneksi maanpeittokasvit jaksavat vielä sinnitellä.


                                Kesäkodista tuotu kevätesikko, se ihan tavallinen lajike.


perjantai 1. kesäkuuta 2018

Kevät/kesä todellinen ryöpsähdys

Olimme runsaan viikon kesäkodissa ja nyt taas jo kotona.
Kesä oli tullut täydellä vauhdilla kesäkotiin ja viikon aikana myös tänne ja täällä se myös näkyi todella muutoksena, kaikkialla rehevää kasvua, sekä tietysti myös rikkaruohojen juhlaa.

Rikkaruohojen juhlaa oli myös kesäkodissa ja vasta kun viikko oli melkein lopuillaan oli pihapiiri juuri ja juuri melkein kaikinpuolin siistitty.

Tässä muuta kuva kesäkodin kevään ryöpsähdyksestä.
Pena-kissa on onnellinen, kesä on tullut ja muusta ei niin väliä. Vasemmalla jänisten syömä morsiusangervo, mutta onneksi kevätesikko on saanut rauhassa levitä ja voikukat kukkia.


Se ensimmäinen työ kesäkodin askareissa oli Penan ja Maijan kesätarhan kokoaminen. Ruohokin ehdittiin leikata  tarhasta vasta parin päivän kuluttua, mutta ei se kissoja haitannut. Kissoilla oli niskaan laitettu punkisuojaliuos ja näin torjuttiin pitkän heinikon punkkivaara. Vielä nykin kissat saavat aamuraksut tarhaan, se on todellinen joka aamuinen tapahtuma ja vasta sitten alkaa päivän seikkailut. Tarhan ovi on päivisin auki ja kissat saavat kulkea pihapiirissä oman tahtonsa jälkeen, ihan siinä lähistöllä molemmat kisut  oleskelevat ja välillä mennään nukkumaan myös tuvan ulkovintille. Kissojen kesä on onnea ja vapautta täynnä.


Kesäkodin rautatienpuu kukkii taas kerran niin ihanasti ja tuski edes näkyy miten nurmi on pitkänhuiskea.


Ihana vanha syksyn herkku kukkii taas tänä vuonna niin valloittavan viehättävästi. Puu on aikoinaan ostettu Lavian syysomenana, mutta se ei ole se.


Vanhan puun runko on vuosien saatossa paljon nähnyt ja kokenut, kauneus on vain jäänyt jäljelle.


Harvoin on meidän pihasta kuvakulma tällainen, vanha väärä pihlaja, sen alapuolella kriikunapensaita ja vasemmassa nurkassa vanha väärä kyönä eli visakoivu. Leikkimökki odottaa uutta polevea leikkimään, ehkä tytöt Elsi ja Viola sen nyt ottavat omakseen, toivottavasti.


 Navettarakennus seisoo uhkeana ja sen katto on melko uusi peltinen, vanhat tiilet ovat uusiokäyttöä vailla. Ihana marjaomenapuu on kasvanut vuosien varrella isoksi ja jaksaa joka kevät kukkia hyvin kauniisti ja runsaasti. Puu muistuttaa meitä  Lyylistä jo manan majoille mennyttä ihanaa naapuriamme. Hän osti koristeomenapuun minun miehelleni ja se istutettiin  paikkaan joka näkyi myös tien toiselle puolelle hänen pihaansa.



Joutomaan reunalla kasvaa pieni sireenipensas ja siinä aivan pensaa alla on kissamme Fannyn hauta, viime syksynä istutin Fannyn muistoksi kolme punaista tulppaania ja kas niitä eivät perurat syöneet, onneksi. Vanha sademittarin runko on merkkinä, ehkä sille joka ajaa nurmen, älä aja kumoon Fannyn muistokukkia!



Joutomaa illan auringossa


 ja nuoren sireenipensaan kukkia.


Meitä täällä kotona odotti runsas ja rehevä etupihan kasvusto ja täsätä jatkan eli tästä tulikin jatkokertomus........


sunnuntai 29. huhtikuuta 2018

Kevät tulee keikkuen,

vai tuleeko!
Lumet täältä meidän pihalta suli loppujen lopuksi melko nopeasti. Minä pessimistinä puhuin
juhannusviikosta, mutta onneksi olin luuloineni aivan hakoteillä.
Yksi kevään odotettu hetki oli ajankohta milloin kaivaisin runkoruusuni ylös kasvilavasta ja teinkö sen innoisanni kuitenkin liian aikaisin?
Ehkä olisi kannattanut odottaa ainakin viikon päivät, en tiedä. Viime keväänä ruususeni heräsi ihan huhikuun alussa ja sen varressa näkyi pienen pieniä silmuja ja jopa yksi pieni lehtiryhmäkin oli ilmestynyt. Jotain pientä elonmerkkiä olen ruusussani näkeväni ja toivottavasti se on myös totta.

                                         Ruususen kaivoin lavasta 24.4 ja tältä se nyt näyttää


 Prisman paperikassissa on kaksi pientä daalian juurakkoa ja yöksi olen taittanut kassin suun kiinni, juurakot ovat olleet terassilla jo viikon päivät. Takana ruukussa nököttää olivipuuni ja kovasti apealta se ainakin tällä hetkellä vielä näyttää.

Pihalla ei vielä kuki krookkukset mutta sinivuokot ovat jo kukkineet muutaman päivän. Tässä muutama kuva näistä ihanista kevään sinisistä vuokoista.


                            Tämä ihana sinivuokko rypäs on kuin kesän kaunis kukkamekko.


                                     Aurinko paistaa ihanasti sinivuokon sydämeen.


Jouluruusu on tehnyt runsaasti nuppuja mutta ainakaan vielä ne eivät ole täydessä kukassa ja
muutenkaan tuo kukinto ei ole ollenkaan kuvauksellinen.


Lehdissä on ollut kirjoituksia miten pääset alkuun siivotessasi kodin ylimääräisestä tavarasta.
Minullakin on ollut jo pitkään tavoite luopua kaikesta tarpeettomasta kodin hyllyille ja nurkkiin kertyneestä tavarasta.

Viime kesiviikkona eräs aikakausi sai tavallaan päätöksen eli minä laitoin kiertoon melkein kaikki kissojeni saamat palkintopokaatit. Kiertoon lähti kaikkiaan 24 isoa ja kymmenkunta pientä pokaalia. Vuosia sitten olen jo kerran ennen tehnyt samoin.


              Maija katselee terassin ikkunan takaa, että mitähän siellä nyt oikein puuhataan...


Kiertoon lähtivät vain aivan hyvät pokaatit, tämäkin on muten hyvä pokaali mutta sen jalassa on pieni lohkeama. Kukkaruukkuna tällainen pokaali on tukeva ja käy hyvin tarkoitukseensa, tosin se ajanoloon sisäpuolelta ruostuu.

                                    Hontelo pelakuun alku on Mårbacka Drottning Ingrid

Terassilla kasvaa toinen jättiverbenan viimevuotisista juurakoista, sekin ehkä tuli ulos kellarin pimennosta liian aikaisin. Jokohan sen uskaltaisi viedä ulos omaan kasvpaikkaansa?


Vuodet eivät ole veljeksiä, ei todellakaan. Muistelen viime kevään huhtikuuta ja tässä on kuva huhtikuun krookuksista 28.4.2017


Hyvää kevättä ja vappua 2018