torstai 14. helmikuuta 2019

Hyvää ystävänpäivää ! ❤️

Hyvää ystävänpäivän iltaa teille blogiystävät!
Tämä on myös minulle itselleni haaste eli onnistunko
kokeilussani kirjoittaa blogikirjoitus puhelimella.
Yhtään enempi en kirjoita, onhan tämä tekstin syöttö näin
älylaitteella kovasti hankalaa, pienet näppäimet ja virheitä
tuppaa tulemaan.


keskiviikko 2. tammikuuta 2019

Vielä kerran muutama otos menneestä vuodesta...


Vuosi 2018 muutamin kuvin:

Toukokuun kuvat tulevat kesäkodin maisemista, omenapuiden ja sireenien aikaa...




            Kesäkuun kuvat:                       Oravainen oksallain...

                         
                                       Sointu ruusu...


                                Syötävän hyvä orvokki...


                                            Tavallinen poimulehti...


Henäkuun kuvat:

                                 Ihana sotku...


                               Sinitähtönen...


                               Hortenssia, punainen...


Elokuun kuvat:

                              Kelloköynnös kukkii...

                         

                             Onnellinen Maija-kissa...


Syyskuun kuvat:
                                            Syyshortenssia...

                                    
                                           Punapäivänhattu...


                               Rusokin loistava hehku...


                               Kesäkodin syksyä...


      Lokakuun kuva:

                               Sinnittelijä, hortenssia syysvärissä...





sunnuntai 23. joulukuuta 2018

Hyvää Joulua !

Hyvän ja riemullisen joulunajan toivotukseni teille!
Monesti joulun tuojana koteihin on joulukuusi ja sen mukanaan tuoma kuusen tuoksu on se joka meissä antaa luvan joulun tulla....
Sakari Topelius on kirjoittanut vuonna 1898 runon Joulukuusi ja sen on suomentanut Immi Hellen vuonna 1930.




Tämä kuusi loistaa sähkökynttilöin ja on tätä päivää, mutta itse kuusi on kaunis suomalaisen metsän kasvatti. Kuvaan olen liittänyt runon yhden säkeistön, koko runo löytyy netistä googlettamalla sanoin
Joulukuusi Topelius




perjantai 7. joulukuuta 2018

Salainen joulukissa kävi meillä!

Postikissa toi meille paketin ja sekös vasta oli tosi mukava tapahtuma.

Meillä kissat olivat ihan ihmeissään, että meillekö tuli tällainen ihan oikea postipaketti.
Aluksi ei tapahtunut mitään ja vasta pienen ajan päästä Maija rohkeni tutkia päällisin puolin pakettia.
Pitihän Molley-mamman auttaa ja avata paketti ja siitähän sitten alkoi tutkimusretki paketin sisältöön.

Mamma vielä tarttui paketin kulmaan ja varovaisesti rapisteli paketin sisällön lattialle. Ja mitä sieltä paketin sisältä oikein tulikaan olohuoneen matolle, kas tässä:

Oi kuinka kaunista joulupaperia  ja kauniisti kaikki lahjat kääritty papereihin, ei voi kuin ihastella.




 Pena istui osan lahjapakettien päällä ja ihmetteli, mitä tämä oikein on ja postikorttikin tuossa ja niin kivan näköinen.

 Maija sai pinkin hiiren esille ja Molley-mamma auttoi ison litteän paketin lopullisesti auki ja sekös
sai Maijan innostumaan.


 Mitähän terveisiä täällä on ja tässä on monta kivaa sulkaa ja mukavia leluja.


Pena sai ihan hepulin kun näki Maijalla pinkin hiiren ja ei siinä mamma ehtinyt kuvaamaan kuin
viuhuvaa lelua Penan rintamusta vastaan ja Penan pyörivää pöllön päätä...

                                                                  Pöllöpää Pena
                                   
                          
                       

ja katsos mamma tässä se pinkki hiiri  nyt on ihan tainnoksissa.....


 Ja tässä kaksi ihanaa jouluhiirtä, Maija saa tuon vihreätakkisen ja minä otan tuon punanutun...
.

 Kiitos Mimmi ja Alfred, minä olen hyvin tyytyväinen näihin ihaniin lahjoihin ja nämä joulu-hiiret
saavat odottaa joulua ja vasta silloin minä niillä leikin tai siis punanutulla...
Mihin se Maija tästä hävisi ?
 höh ei kai vaan syönyt namipötköjä? Ei syönyt, ne syötiin vasta yhdessä itsenäisyyspäivänä. Kiitos oli hyvää ja me molemmat niistä tykättiin.


                                            Molley-mamma sai kissakorvakorut, kas tässä:


ovat tosi makeet, näin tuumi Pena ja samaa aatteli myös mamma.  Oli siellä toinenkin paketti osoitettu mammalle, mutta se kuulema avataan vasta aattoiltana, kiitos Mimmi ja Alfred ja teidän hoitaja.

Eilen oli itsenäisyyspäivä ja mamma teki sen kunniaksi kynttiläasetelman, kas tässä ja huomatkaa tuo
upea sininen kissalelu, se oli meidän paketissa ja eikös se sovikin hyvin tähän asetelmaan.


Tällainen oli tämä meidän joulukissan tarina. Kiitos teille Mimmi ja Alfred oli tosi mukava saada  juuri teiltä tämä salainen joulukissapaketti. Isosti kiitos!

sunnuntai 2. joulukuuta 2018

Vihdoinkin,

löysin ihanalle kukalleni nimen.
Tosin en tiennyt moneen moneen vuoteen millainen kukka tähän Madeiran liljana myytyyn juurakkoon tulisi. Ostin juurakon Madeiralta, muistaakseni vuosi oli 2003.
Vihdoin tämä ihmeellinen "lilja"viime syksynä teki kaksi kukkavanaa ja todella kukat olivat ihanat.
Ja nyt tänä syksynä löysin kukalle oikean nimen: Crinum longifolium Funchal.

Koko prosessi nupusta kukkivaan kukkaan oli ihmeellinen seikkailu:

                                         Kesällä crinum näytti tällaiselta, rehevä ja vihreä...


                                                    Nuppu puhkesi kasvin varresta...


 Tätä nuppua jouduin jo hieman avittamaan, nupun nokka oli muutaman päivän kuin pinteessä varren sisällä...
       

                                           Nuppu sai vihreän värin ja kasvoi nopeasti pituutta...


                                           Tässä ensimmäiset avautuvat nuput...


Kukka on väriltään hyvin hempeän vaalean punainen, kaikki nämä kuvat ovat epätarkkoja ja
värisävyt mitä sattuu. Lokakuun valo sisällä ei ole riittävää ja lisävalolla kukkaa oli hyvin vaikeata kuvata ja vaalea seinä taustalla ei ollut paras mahdollinen...








                     
Tänä syksynä ei kukkani kukkinut ja nyt se on jo vetäytynyt täysin kuihtuneena lepoon
odottaen ensi kevättä.


                          Tämä kuva on googlen avulla haettu: Crinum longifolium Funchal

tiistai 6. marraskuuta 2018

Kuvia menneeltä lokakuulta

Ajatuksissani palaan vielä menneeseen, en toki kauas lokakuulle kuitenkin.
Loistavasta syksystä olemme saaneet täällä eteläisessä Suomessa nauttia ja nyt  kun tuo aika ei  ole vielä painunut unohduksiin laitan muutamia kuvia muistini virkistämisekseni.
Hiljaista täällä minun blogissani on ollut ja monesti olen jo ajatellut sen lopettamista tai ainakin sen jättämistä tauolle. Katsotaan nyt mitä aika tuo tullessaan?

Lokakuun alkupuolella vielä moni kukka hehkui täydessä loistossaan ja niin tämäkin samettiruusu.


ja myöskin tämä tumma maksaruoho, nimi on tallessa mutta eipä ole muistissa!!


Jotain kummaa täällä meidän taloyhtiössä touhuttiin koko syyskuun ja menihän tämä urakka osittain myös lokakuulle: Me saatiin uudet peltikatot ja kestihän se urakka ehkä hieman yli arvioidun ajan.


 Meidän talo oli viimeksi paketissa ja saihan siitä osansa myös muutama kukkapenkkikin. Ei kuitenkaan syntynyt mitään suurta vahinkoa.


Maijan ja Penan mökki alkaa olla melko kehnossa kunnossa ja sen toi kyllä Maija tässä eräänä päivänä hyvin selvästi myös esille eli näin: Murjotan täällä, mökki on tosi kehnossa kunnossa


 ja jos ette usko, minä nyt pahasti irvistän.


 ja käännän itseni pois ja katson ihan muuanne!


 ja pahinta vielä, menen ja teen asiani kukkamaahan. Siitäs saitte...! Oi ja voi voi.


Onneksi kaunis lokakuun ruska meitä täällä helli monena päivänä  ja uskon Maija-kissan siitä myös nauttineen. Kuva on otettu meidän parvekkeelta.



Täällä sisätiloissa innostui kukkimaan kiinanruusu ja sehän täällä vielä nytkin on kukassa.


Lokakuun loppupuolella teimme pienen pyrähdyksen kesäkotiin ja se oli ilmeisesti nyt tämän vuoden viimeinen käynti, voi miten paljon sinne jäikään jälkeemme tekemätöntä työtä!

Tässä kuvasarja eräästä kesäkodin sumuisesta päivästä:
Alakuloinen maisema, kuitenkin se on yksi kuva minun mielimaisemastani, kynnetty pelto ja syystalveen hiljentyvä sumuinen maisema. ♥



                                   Ruusuangervo jaksoi sinnitellä ja piti vielä  kauniit lehtensä.


              Palsakuusi on kasvanut niin pituutta, että eipä näytä latvus mahtuneen kuvaan.


 Pikkumetsikkö alkaa tästä ja jos oikein katsoo niin tuolla salavan takana on aluillaan yksi lehtikomposti.


 Saunan pihakoivu oli vielä täydessä keltaisessa loistossa, nyt nuo lehdet värittävät saunan edustaa ja polkua. Nähdään kesäkoti taas ensi keväänä, sitä täällä toivomme ja odotamme: ♥♥