perjantai 7. joulukuuta 2018

Salainen joulukissa kävi meillä!

Postikissa toi meille paketin ja sekös vasta oli tosi mukava tapahtuma.

Meillä kissat olivat ihan ihmeissään, että meillekö tuli tällainen ihan oikea postipaketti.
Aluksi ei tapahtunut mitään ja vasta pienen ajan päästä Maija rohkeni tutkia päällisin puolin pakettia.
Pitihän Molley-mamman auttaa ja avata paketti ja siitähän sitten alkoi tutkimusretki paketin sisältöön.

Mamma vielä tarttui paketin kulmaan ja varovaisesti rapisteli paketin sisällön lattialle. Ja mitä sieltä paketin sisältä oikein tulikaan olohuoneen matolle, kas tässä:

Oi kuinka kaunista joulupaperia  ja kauniisti kaikki lahjat kääritty papereihin, ei voi kuin ihastella.




 Pena istui osan lahjapakettien päällä ja ihmetteli, mitä tämä oikein on ja postikorttikin tuossa ja niin kivan näköinen.

 Maija sai pinkin hiiren esille ja Molley-mamma auttoi ison litteän paketin lopullisesti auki ja sekös
sai Maijan innostumaan.


 Mitähän terveisiä täällä on ja tässä on monta kivaa sulkaa ja mukavia leluja.


Pena sai ihan hepulin kun näki Maijalla pinkin hiiren ja ei siinä mamma ehtinyt kuvaamaan kuin
viuhuvaa lelua Penan rintamusta vastaan ja Penan pyörivää pöllön päätä...

                                                                  Pöllöpää Pena
                                   
                          
                       

ja katsos mamma tässä se pinkki hiiri  nyt on ihan tainnoksissa.....


 Ja tässä kaksi ihanaa jouluhiirtä, Maija saa tuon vihreätakkisen ja minä otan tuon punanutun...
.

 Kiitos Mimmi ja Alfred, minä olen hyvin tyytyväinen näihin ihaniin lahjoihin ja nämä joulu-hiiret
saavat odottaa joulua ja vasta silloin minä niillä leikin tai siis punanutulla...
Mihin se Maija tästä hävisi ?
 höh ei kai vaan syönyt namipötköjä? Ei syönyt, ne syötiin vasta yhdessä itsenäisyyspäivänä. Kiitos oli hyvää ja me molemmat niistä tykättiin.


                                            Molley-mamma sai kissakorvakorut, kas tässä:


ovat tosi makeet, näin tuumi Pena ja samaa aatteli myös mamma.  Oli siellä toinenkin paketti osoitettu mammalle, mutta se kuulema avataan vasta aattoiltana, kiitos Mimmi ja Alfred ja teidän hoitaja.

Eilen oli itsenäisyyspäivä ja mamma teki sen kunniaksi kynttiläasetelman, kas tässä ja huomatkaa tuo
upea sininen kissalelu, se oli meidän paketissa ja eikös se sovikin hyvin tähän asetelmaan.


Tällainen oli tämä meidän joulukissan tarina. Kiitos teille Mimmi ja Alfred oli tosi mukava saada  juuri teiltä tämä salainen joulukissapaketti. Isosti kiitos!

sunnuntai 2. joulukuuta 2018

Vihdoinkin,

löysin ihanalle kukalleni nimen.
Tosin en tiennyt moneen moneen vuoteen millainen kukka tähän Madeiran liljana myytyyn juurakkoon tulisi. Ostin juurakon Madeiralta, muistaakseni vuosi oli 2003.
Vihdoin tämä ihmeellinen "lilja"viime syksynä teki kaksi kukkavanaa ja todella kukat olivat ihanat.
Ja nyt tänä syksynä löysin kukalle oikean nimen: Crinum longifolium Funchal.

Koko prosessi nupusta kukkivaan kukkaan oli ihmeellinen seikkailu:

                                         Kesällä crinum näytti tällaiselta, rehevä ja vihreä...


                                                    Nuppu puhkesi kasvin varresta...


 Tätä nuppua jouduin jo hieman avittamaan, nupun nokka oli muutaman päivän kuin pinteessä varren sisällä...
       

                                           Nuppu sai vihreän värin ja kasvoi nopeasti pituutta...


                                           Tässä ensimmäiset avautuvat nuput...


Kukka on väriltään hyvin hempeän vaalean punainen, kaikki nämä kuvat ovat epätarkkoja ja
värisävyt mitä sattuu. Lokakuun valo sisällä ei ole riittävää ja lisävalolla kukkaa oli hyvin vaikeata kuvata ja vaalea seinä taustalla ei ollut paras mahdollinen...








                     
Tänä syksynä ei kukkani kukkinut ja nyt se on jo vetäytynyt täysin kuihtuneena lepoon
odottaen ensi kevättä.


                          Tämä kuva on googlen avulla haettu: Crinum longifolium Funchal

tiistai 6. marraskuuta 2018

Kuvia menneeltä lokakuulta

Ajatuksissani palaan vielä menneeseen, en toki kauas lokakuulle kuitenkin.
Loistavasta syksystä olemme saaneet täällä eteläisessä Suomessa nauttia ja nyt  kun tuo aika ei  ole vielä painunut unohduksiin laitan muutamia kuvia muistini virkistämisekseni.
Hiljaista täällä minun blogissani on ollut ja monesti olen jo ajatellut sen lopettamista tai ainakin sen jättämistä tauolle. Katsotaan nyt mitä aika tuo tullessaan?

Lokakuun alkupuolella vielä moni kukka hehkui täydessä loistossaan ja niin tämäkin samettiruusu.


ja myöskin tämä tumma maksaruoho, nimi on tallessa mutta eipä ole muistissa!!


Jotain kummaa täällä meidän taloyhtiössä touhuttiin koko syyskuun ja menihän tämä urakka osittain myös lokakuulle: Me saatiin uudet peltikatot ja kestihän se urakka ehkä hieman yli arvioidun ajan.


 Meidän talo oli viimeksi paketissa ja saihan siitä osansa myös muutama kukkapenkkikin. Ei kuitenkaan syntynyt mitään suurta vahinkoa.


Maijan ja Penan mökki alkaa olla melko kehnossa kunnossa ja sen toi kyllä Maija tässä eräänä päivänä hyvin selvästi myös esille eli näin: Murjotan täällä, mökki on tosi kehnossa kunnossa


 ja jos ette usko, minä nyt pahasti irvistän.


 ja käännän itseni pois ja katson ihan muuanne!


 ja pahinta vielä, menen ja teen asiani kukkamaahan. Siitäs saitte...! Oi ja voi voi.


Onneksi kaunis lokakuun ruska meitä täällä helli monena päivänä  ja uskon Maija-kissan siitä myös nauttineen. Kuva on otettu meidän parvekkeelta.



Täällä sisätiloissa innostui kukkimaan kiinanruusu ja sehän täällä vielä nytkin on kukassa.


Lokakuun loppupuolella teimme pienen pyrähdyksen kesäkotiin ja se oli ilmeisesti nyt tämän vuoden viimeinen käynti, voi miten paljon sinne jäikään jälkeemme tekemätöntä työtä!

Tässä kuvasarja eräästä kesäkodin sumuisesta päivästä:
Alakuloinen maisema, kuitenkin se on yksi kuva minun mielimaisemastani, kynnetty pelto ja syystalveen hiljentyvä sumuinen maisema. ♥



                                   Ruusuangervo jaksoi sinnitellä ja piti vielä  kauniit lehtensä.


              Palsakuusi on kasvanut niin pituutta, että eipä näytä latvus mahtuneen kuvaan.


 Pikkumetsikkö alkaa tästä ja jos oikein katsoo niin tuolla salavan takana on aluillaan yksi lehtikomposti.


 Saunan pihakoivu oli vielä täydessä keltaisessa loistossa, nyt nuo lehdet värittävät saunan edustaa ja polkua. Nähdään kesäkoti taas ensi keväänä, sitä täällä toivomme ja odotamme: ♥♥



tiistai 11. syyskuuta 2018

Kuvia tältä kesältä....

Lämmin, minulle liiankin lämmin kesä on nyt toivottavasti takana. Uskallan sen näin sanoa ja odotan syksyä, en kuitenkaan ihan viime syksyn kaltaista sadesyksyä.
Olen oikeastaan hämmästynyt miten sitä voikaan olla täällä suloisessa Suomen suvessa koskaan liian lämmin, onneksi tämä tunne on vain ihan omani ja toivottavasti kaikki te muut olette nauttineet menneestä kesästä.

Liiallinen kuumuus tekee ainakin minut saamattomaksi tarttumaan oikeastaan juuri mihinkään käytännön työhön ja siitäkös minä olen kärmeissäni itselleni.

Kameran kanssa olen jaksanut täällä kotopihalla kulkea ja jotain on jäänyt muistoksi tältäkin kesältä.

 Tässä hyötypuutarhan satoa ja juuri muuta en tänä kesänä kasvattanut, kesäkodissa kasvatin myös perunaa ja yrttejä...




Kukkapuolella valikoima on hieman runsaanpi: Juurakosta kasvatettu jättiverbena ja nimi hukassa kesäiseltä leimukukalta...



Harjaneilikka on saanut kasvaa ihan omin päin jos useamman vuoden ja sehän jaksaa kukoistaa vuosi vuodelta...


 Tämä komistus löytyy myös kukkapenkistä ja nimi siltäkin on hukassa, sipulin ostin Pirkkahallin kevätmessuilta muutama vuosi sitten. Kaunis lilja on joutunut ihan väärään paikkaan, taustalla on melkein saman värinen ruma lauta-aita...


 Kelloköynnös ja se on ihan oman kasvatuskokeilun tulos. Noin kymmenkunta kukkaa köynnös sai aikaiseksi ja ehkä niitä olisi enenpi jos kastelu kesällä olisi ollut säännöllistä ja riittävää.
Toinen ihana sininen kello kukkii vieläkin ja tämä on sen kolmas kesä. Ihana jalokello....




Krassi kasvaa kissatarhan aidassa ja sen kaverina on myös hajuhernettä, tosin krassi näyttää vievän kasvussa voiton...


 Samettiruusu on nimeltään " vieremäläinen"ja siemenet ovat kotoisin Vieremän Haajaisten kyläkoululta ja siksi tällainen nimi. Näitä olen kasvattanut jo vuodesta 2014. Kiitos Eevalle!...


 Väriminttu on  kaunis kukkiessaan ja myöskin sen siementötterö on aika erikoinen.....


 Tämä komistus lähentelee taivaita ja jospa se nyt tänä syksynä ehtisi kukkia.
Aika veijari tämä kimikki!...


Terassin rappupielen kukka-asetelma on väriltään vihreä, minä olen siihen tykästynyt...


 Sumu viipyilee terassin ikkunan takana ja pelakuu Apple Blossom on vasta nyt kauniissa kukassa.Hankin näitä palakuita kaksin kappalein, mutta vain tämä kukkii...


 Melkein sokerina pohjalla on minun sydänkäpyni ihana runkoruusu, ruusu joka nyt keväällä oli kuolla ja monet konstit sille tein ja nyt vasta se on päässyt vauhtiin kasvuun ja kukoistukseen...


 Tässä se nyt on: siis minun suuri ihastukseni Pikkusyreeni Palibin ja toivotaan sille kasvua ja menestystä...



Jos vielä jaksat muutaman kuvan verran, niin tässä:
Kännyräpsyt tarhan pihalta ja tarhan takaa...


 Lumikärhö tulee vierailulle ja se on tosi mukava asia...


 Siperian nata seisoo vartiossa, siellä on oravan pesä ja sekös meidän kissoja harmittaa...



Kelloköynnös on saanut kauniin punaisen syysvärin....



 Sain tekstiviestin kesäkodista, valkosarja on innostunut loistavaan kukintaan. Toin Madeiralta tämän valkosarjan vuonna 2003 jos ihan oikein vielä muistan!...

                                                   Kuva Leena Vepsä

Toivotaan sopivan lämminta ja kaunista syksyä ja kiitos jos jaksoit ihan tänne asti!...