maanantai 20. maaliskuuta 2017

Yksi, kaksi ja kolme,


ihan totta, kolme piippaa löytyy meidän terassilla talven viettäneestä ruukusta. Istutin syksyllä siihen kahteen kerrokseen kukkasipuleita ja jos oikein muistan osa ainakin oli tulppuja.
Sitä luulee muistavansa kaiken, siis kaiken mitä ja minne syksyllä kätki kukkasipuleita. Eipä sitä muista ja mitään dokumenttia ei tietysti ole ja ihan varma en ole siitäkään mitä sipuleita ne ruukkuun laittamani sipulit olivat. No toivottavasti ruukussa muhii iloinen yllätys ja sitten siitä otan kuvan.
Aika rientää ihan siivillä ja tänään on kevätpäiväntasaus ja vielä oikein mukava asia, tänään tuli eläkeläisen palkka tilille.
Voi taas hieman tuhlata jotain kukkiin ja puutarhaan liittyvää ja sehän on se tärkein juttu ainakin näin tällaisen puutarhaan hurahtaneen tai näin itselleni lupailen.
Minulla oli ilo omistaa mitä ihanin työtoveri, hän jo edesmennyt puutarhaopettaja oli persoona joka osasi ottaa monestakin asiasta aina sen parhaan puolen. Jos veronpalautusta tuli niin hän sen ilon tavallaan kaksinkertaisti eli kun tieto tuli hän hankki aina siitä tiedon ilosta itselleen jotain pientä mukavaa ja sitten kun palautus tuli tilille hän hankki taas jotain kivaa ja näin hän sai kaksinkertaisen ilon.

Mukava kuuden päivän matka on takanapäin ja arki taas alkaa.
Matka Venetsian kevääseen ja mahdottoman suuri pläjätys kaikkea sitä mitä Venetsia voi tarjota vielä tänäkin päivänä loistavasta menneisyydestään.

                        Evankelista Markuksen kirkko pian mailleen laskevan auringon valossa


                                                        Markuksen pyhä leijona



Evankelista Markuksen hautakirkon kultamosaiikkien peittämä arkkitehtuuri kertoo maailamnkauppaa hallinneen Venetsian yhteyksistä Bysanttiin.


                                    Kotiin tullessa kissat olivat ihmeissään, missä te olette olleet?
Kissojen hyvinvoinnista vastasi Marika manx kissojen kasvattaja ja kaikki meni oikein hyvin, mutta olihan se outoa kun oma väki oli poissa.



                   Kevättä odotellen minä jo enteilen pääsiäisen aikaa ja samoin Maija-kissa.



keskiviikko 8. maaliskuuta 2017

Hyvää kansainvälistä naistenpäivää,

täällä ei kovin keväiseltä näytä, lunta tuiskuttaa ja ikkunoista ei kirkasta päivää näy.
Kaikesta huolimatta toivotan meille kaikille :
                                                Hyvää naistenpäivää ja tehdään siitä ajatuksin aurinkoinen ja iloinen!



maanantai 20. helmikuuta 2017

Blogitapaaminen Helsingissä

Tänään maanantaina sataa lunta ja sehän oikeastaan kuuluukin helmikuun säätilaan ihan oikeutetusti. Eipä uskoisi, että lauantaina kävin keskellä vihreyttä, lämpöä ja tropiikkia.
Meillä oli blogitapaaminen Kaisaniemen Kasvitieteellisellä puutarhalla  ja sitten iltapäivällä mahdollisuus käydä Vantaalla Viherpajan puutarhalla.
Tämän mukavan päivän oli meille järjestänyt Oravan kesäpesän Kati.

Oli mukavaa tavata jo tutuiksi käyneitä blogiystäviä ja lisää yhteistä säveltä viriteltiin..
Parisen tuntia pyörimme näissä ihastuttavissa tiloissa ja ihan varmasti jäi katseltavaa ja ihasteltavaa seuraavillekin kerroille. Minun edellisestä käynnistäni on kulunut aikaa vuosia ellei vuosikymmeniä.

                                Seinän ihmeellinen vihreys...todella viherseinä...


                                 Erilaiset komeat palmut tekivät hyvin troopisen vaikutelman....

                                                          Saniaiset ovat minun lemmikkejä....




                                                                   Keihäsanopinkieli...
   
                                                                 Näyttävä agave
     
                 Tällainen komistus, sen ottaisin jos vain kasvi täällä meillä  tarkenisi...


                                                            Kirjotähti ja kaktuksia

 
                                                                     Melonikaktus...
            
                                                             Iso kukkiva rahapuu...
                   
                                                          Tuoksuva kamelian kukka...
           
                                                                  Palsamipelakuu...
                     
                                                                          Soilikki?...
       
                                                        Ihanan suuri lankaköynnös.....
                   
                                                                     Inkivääri....

                                                                Jaavan kardemumma...

                                     Akantin kukkavarsi kasvoi melkein lattian rajassa...

                                                    Kasvihuoneen katto on korkealla...

                                                                     Mukulapinaatti...

                                                                  Madeiran kurjenpolvi...

                                                                       Sukaattisitruuna...

                                                                           Kaakaopuu...

                                                          Kasvhuoneiden upeat katot....


Iltapäivällä siirryimme Vantaalle Viherpajan puutarhalle, mutta siellä en enää kuvannut, nautin vain näkemästäni.
Matkani jatkui Espoon Leppävaaraan ja kiitos Marja Suvikummusta kyydistä sisareni luokse.
Sunnuntaina junani puksutti tasaista kyytiä kohti kotia ja ihana matka kaikkinensa oli ohi.




maanantai 13. helmikuuta 2017

Tänään oli keväinen päivä

ja aurinko paistoi meidän terassille, ihanaa.
Näin aikaisin kevättalvella ei meidän terassille paista kovinkaan pitkiä aikoja aurinko. Meidän yläkerran parveke ja ehkä liian isoksi kasvanut marjakuusi ovat matalalta paistavan auringon esteenä. Terrassi on suoraan länteen, mutta rivitaloalueella ovat toiset talot melko lähellä ja vastapäisen talon seinä myöskin osittain estää matalalta paistavan auringon.
Kesällä auringonvaloa on iltapäivisin ehkä liiankin runsaasti.
Tänään kuitenkin aurinko paistoi jo jonkin aikaa meidän terassille ja kyllä se mukavalle tuntui.


             Huomenna on Ystävänpäivä ja täältä lähetän matalan auringon säteitä teille ystävät!
                                           

sunnuntai 29. tammikuuta 2017

Kesän kaipuu........

Kesä ja miten kaukana vielä tunnut olevan, niin mennyt kuin tuleva.
Muutama aurinkoinen päivä on täällä meitä hellinyt mutta ei vielä riittävästi. Aurinko on vielä niin alhaalla, että se ei jaksa lämmittää meidän terassia ja oikeastaan koko meidän piha-alue on tähän aikaan vuodesta vailla auringon paistetta.

Tuskastuin ainaiseen "pimeyteen", niin täällä sisällä kuin ulkona. Katselin viime kesän kuvia ja kuinka muutama kuva tekikään minuun vaikutuksen, kuva kesäkodin maisemista kesäkuun illan pitenevistä varjoista ja täältä kotoa heinäkuun kuva tulopihan puolelta ja tässä ne nyt ovat:

Tällainen koostekuva 28.6 ja kello lähentelee puolta yhdeksää. Maija- kissa istui kalliolla ja hyvin tarkkaavaisesti tähyili eteenpäin tässä näkyvää maisemaa. Otin kännykameralla muutaman kuvan ja sitten vasta kiinnostuin tosissaan tarkastelemaan mitä ihmettä kissa katsoo ja kuinka ollakkaan kettuhan se siellä lähipellon takana liikuskeli. Kettu on rajattu valkoisen neliön sisälle.
Kettu liikuskeli edestakaisin pellolla ja sitten lähti tulemaan kohti tietä, mutta jostain syystä sitten kuitenkin siirtyi takana olevaan metsään.
Kettu palasi myöhemmin mutta silloin oli jo melko hämärää ja uskon sen sitten häipyneen takaisin metsän suojiin. Ihana kohtaaminen, onneksi kuitenkin hyvän matkan takaa..




Tämä kuva on otettu heinäkuun alkupuolella meidän tulopihalta ja vihreätä riittää. En tiedä miksi
mutta ihastuin tähän kuvaan, miksi ihmeessä? Kuva on mukava sekoitus vihreätä ja jalopähkämön sinistä,virmajuuren valkoista ja mesiangervon kellertävää valkoista.
Ihana sekasotku, mutta ah niin ihana muistutus kesästä.

Tämän sekasotkun laitoin tähän läppärini taustakuvaksi eli täällä ollaan aina kesässä ja iloisessa värien sekamelskassa.

maanantai 23. tammikuuta 2017

Kissamaiset vuodenajat



Sain mukavan haasten tai oikeastaan kissat Pena ja Maija
Todella aikaa on kulunut ja tämä haaste on saanut odottaa.
Haasteen lähetti Juuso blogista Rikkaruohoelämää

Ohjeet ovat tällaiset:
Postaukseen toivoisin neljä kuvaa, jotka on otettu eri vuodenaikoina.
Mukana voi olla uusia ja vanhoja sekä jo julkaistuja kuvia.
Mukaan voisi haastaa neljä blogiystävää.
Haasteeseen voi vastata, jos haaste tuntuu hyvältä.

Tämä talvi on ollut laiskottelua ja pientä pyrähdystä tarhaan tai pienen pientä valjaslenkkiä.
Toista on ollut joskus aikaisemmin, tässä muutama kuva Penan ja Maijan edellisiltä vuosilta.
Maija ei lunta pelkää ja varsinkin nuorenpana Maija viihtyi ulkona ja vasta jos pakkanen oli kymmenessä asteessa ei halunnut ulos eikä tarhaan.

                                                          Keskellä lumista tarhaa ja lunta riittää...

           Pena kissatarhan tuolilla, tämäkin kuva on muutaman vuoden takaa ja lunta on paljon...

           Kevät on kissoillakin ihanaa aikaa maalla vapaana ja täällä kotona tarhan suojissa...

Maija-kissa tutkimusmatkalla kesäkodin pikkumetsikössä ja monikaan ei edes huomaa...

                                          Kesä on myös kissojen mieleen ja miksikäs ei olisi!                                           
                                            Paljon riittää työnjohdollisia hommia...
                                            väsyttämiseen asti...
                                           ja mikäs onkaan levätä Velmu-pupun suojissa...

                               tai oman kiipeilytason suojissa....

                               Pena lepää terassin pöydän alla, suojassa....

Syksyllä on jo aavistus tulevasta ja yhä enempi kissat viihtyvät sisällä, mutta ulkona kuitenkin käydään hyvin ahkerasti. Pimeät syysillat ovat tosi harmillisia ja varsinkin maalla, sillä pimeään en uskalla kissojani päästää. Tosin joskus olen rohkea ja kissat voivat olla muutaman ajan pimeällä pihalla, mutta silloin olen minä heidän kanssaa. Viime syksynä kävikin monesti niin mukavasti eli kissat vain kävivät istumassa ulkoportailla pihalampun valossa.

                                                                       Penan syksyä...

                                  ja Maijan rento päivälepo...

 En laita tätä blogiehdotusta eteenpäin, mutta jos vain haluat kertoa kissasi vuodenajoista niin ota tästä haaste itsellesi, kiitos!

          Jatkan vielä aiheesta Kolun-katin eli kasvattajanimestäni.

Olen hyvin pienimuotoisesti kasvattanut manx-kissoja ja minulla on edelleen kasvattajanimi
Kolun-katin. Kolun-katin kissoja on meillä syntynyt 14 pentua ja näistä viisi on kasvanut ja asunut täällä meillä.
Ensimmäiset syntyivät 21.8 1991 viimeiset 28.1.2001
Kaikki ne ovat olleet minulle hyvin rakkaita mutta toki muutama niistä on ollut lähinnä sydäntäni.
Kolun-katin Arrane ja Kolun-katin Molley.
Arrane eli Aku on siirtynyt kissojen taivaaseen jo kesällä 2009 ja Molley syksyllä 2014.
Molleyllä oli sisko nimeltään Kolun-katin Moirrey eli  Marita ja nyt tammikuun 13 päivä sain suruviestin Maritan siirtymisestä kissojen taivaaseen sinne edeltä menneiden  kolunkattilaisten joukkoon.
Maritan myötä päättyi myös Kolun-katin kissalan nimi, Kolun-katin nimeen rekisteröityä kissaa ei enää ole elossa, vaan kaikki he ovat poissa jossain siellä minne kissojen sielu vaeltaa autuaitten metsästysmaitten ääreen.
Akun veli Arttu eli  pitkän elämän ja edelleen saamme Artun kotiväeltä joulukortin ja viime joulun  joulutervehdys oli kuin etiäinen tulevaan ja toisaaltaan niin ihanan lohduttava.


Kortin kissa on kuin Arttu ja vierellä istuu ihana suojeleva joulun enkeli. Enkelin suojiin ovat siis siirtyneet kaikki kolunkattilaiset. Näin ajattelen ja se ilahduttaa ja lohduttaa erään aikakauden päättyttyä.

Mäkikatin kissalan omistaja näkemys meidän Akusta ja nyt laitoin tuon ihanan kortin Akun raamien lomaan.
 Kuvan Aku-kissa on Maijan isoemon isä ja syksyllä kuolleen Fannyn isä.