torstai 7. kesäkuuta 2018

Kesän ryöpsähdys jatkuu...

Poissa hyvä mutta kotona paras, sananparsi kertoo näin.
Kesäkodin kesäryöpsähdys vaihtui rivikodin pihan samaan pöritykseen. Runsaassa viikossa kesä oli tullut myös tänne ja voimallisesti olivat niin toivotut kukat ja pensaat aloittaneet kasvun kuin tietysti kaikki rikkaruohot.
Toisaaltaan sanonta "antaa kaikkien kukkien kukkia"on varsin oikeaan osuva sanonta ja niin meillä kukkivat sekä lemmikit ja voikukat rinta rinnan ja siellä joukossa vielä jalo kiurunkannus. Kiurunkannus kasvaa täällä melkein haitaksi asti, mutta se kuitenkin on hyvin hallittavissa ja katoaa ihan itsestään pois jos vain jaksaa odottaa.
Käenrieska on meillä ensimmäinen kevätkukkija ja se on levinnyt tänne pihalle yhdessä lemmikkien kanssa.


Lemmikki on meillä alkukesän sininen kukkija ja meillä se saa myös melko rauhassa kasvaa ja kukkia.
Viime keväänä meidän virpiangervoaita leikattiin alas ja nyt tänä keväänä se kukki näin kauniisti ja lemmikit siinä juurella toivat kauniisti lisäväriä, meillä oli todella kaunis sinivalkoinen pensasaita.
Lemmikit kukkivat edelleen mutta virpiangervaita kuumassa ja kuivassa kevään huumassa ei jaksanut kukkia kuin vajaan viikon.


Sireeni kuuluu naapurin omakotitalolle ja tässä välissä kulkee kapea polku ja se on rajana meidän rivitaloalueen ja omakotitalon välillä. Virpiangervoaita oli kukkiessaan todella kaunis.


Tulopiha oli viikossa innostunut rehevään kasvuun ja kaikki oli vihreän kasvun peitossa. Maanpeittokasvina on etupihalla keltapeippiä, ansikkaa ja minun lempikukkaani poimulehteä.


Viime kesänä istutin muutaman hopeatäpläpeipin taimen ja nyt se on jo innostunut valtavaan kasvuun.


 Lemmikit valtaavat myös täällä alaa ja  ne tuovat mukaan sinistä kauneutta mutta myös yleisilmeeseen sekasotkuisuutta.


                                           Lemmikkiä on myös runsaasti valkoisena.



                                                 Hempeän sinistä pikkuorvokkia



                                         
                                         Tämä apila talvehti  havuilla peitettynä.



 Keväällä aikaisin meidän köynnöshortensia leikattiin totaalisesti alas, se oli minulle suuri surun aihe.
Tulppaanit peltikissan edessä ehtivät viikon aikana kukkia niin, että en tiedä olivatko ne kaikki hempeän vaalean punaisia.


Tämä ei ole lintulauta tai linnunpönttö vaan tavallaan kukka-amppeli ja sitten talvella valosarjan ripustus paikka. Ostin sen torilta, mutta nyt kun sitä katselen en oikein osaa sanoa miksi sen ostin!?


 Tämän kevään/ kesän yllätys, kukkiva daalia. Juurakko talvehti paperipussissa olohuoneen ikkunaverhon takana ja nyt se jo kukkii 4.6. Monesti laitan juurakot vasta maahan näin kesäkuun alkupäivinä.



                 Maija-kissa näyttää itsestään sen parhaan puolen eli kauniin turkin värin ja kiillon.



                                                     Tumma pikarililja ja yllätys kärpänen.





                                             Maanpeittokasvit rönsytiarella  ja käenkaali


 Minun lemmikkini yleinen poimulehti, se on meidän pihn suosikki maanpeittokasvi.

 
 Tarhan piha on kärsinyt kuivuudesta, mutta onneksi maanpeittokasvit jaksavat vielä sinnitellä.


                                Kesäkodista tuotu kevätesikko, se ihan tavallinen lajike.


perjantai 1. kesäkuuta 2018

Kevät/kesä todellinen ryöpsähdys

Olimme runsaan viikon kesäkodissa ja nyt taas jo kotona.
Kesä oli tullut täydellä vauhdilla kesäkotiin ja viikon aikana myös tänne ja täällä se myös näkyi todella muutoksena, kaikkialla rehevää kasvua, sekä tietysti myös rikkaruohojen juhlaa.

Rikkaruohojen juhlaa oli myös kesäkodissa ja vasta kun viikko oli melkein lopuillaan oli pihapiiri juuri ja juuri melkein kaikinpuolin siistitty.

Tässä muuta kuva kesäkodin kevään ryöpsähdyksestä.
Pena-kissa on onnellinen, kesä on tullut ja muusta ei niin väliä. Vasemmalla jänisten syömä morsiusangervo, mutta onneksi kevätesikko on saanut rauhassa levitä ja voikukat kukkia.


Se ensimmäinen työ kesäkodin askareissa oli Penan ja Maijan kesätarhan kokoaminen. Ruohokin ehdittiin leikata  tarhasta vasta parin päivän kuluttua, mutta ei se kissoja haitannut. Kissoilla oli niskaan laitettu punkisuojaliuos ja näin torjuttiin pitkän heinikon punkkivaara. Vielä nykin kissat saavat aamuraksut tarhaan, se on todellinen joka aamuinen tapahtuma ja vasta sitten alkaa päivän seikkailut. Tarhan ovi on päivisin auki ja kissat saavat kulkea pihapiirissä oman tahtonsa jälkeen, ihan siinä lähistöllä molemmat kisut  oleskelevat ja välillä mennään nukkumaan myös tuvan ulkovintille. Kissojen kesä on onnea ja vapautta täynnä.


Kesäkodin rautatienpuu kukkii taas kerran niin ihanasti ja tuski edes näkyy miten nurmi on pitkänhuiskea.


Ihana vanha syksyn herkku kukkii taas tänä vuonna niin valloittavan viehättävästi. Puu on aikoinaan ostettu Lavian syysomenana, mutta se ei ole se.


Vanhan puun runko on vuosien saatossa paljon nähnyt ja kokenut, kauneus on vain jäänyt jäljelle.


Harvoin on meidän pihasta kuvakulma tällainen, vanha väärä pihlaja, sen alapuolella kriikunapensaita ja vasemmassa nurkassa vanha väärä kyönä eli visakoivu. Leikkimökki odottaa uutta polevea leikkimään, ehkä tytöt Elsi ja Viola sen nyt ottavat omakseen, toivottavasti.


 Navettarakennus seisoo uhkeana ja sen katto on melko uusi peltinen, vanhat tiilet ovat uusiokäyttöä vailla. Ihana marjaomenapuu on kasvanut vuosien varrella isoksi ja jaksaa joka kevät kukkia hyvin kauniisti ja runsaasti. Puu muistuttaa meitä  Lyylistä jo manan majoille mennyttä ihanaa naapuriamme. Hän osti koristeomenapuun minun miehelleni ja se istutettiin  paikkaan joka näkyi myös tien toiselle puolelle hänen pihaansa.



Joutomaan reunalla kasvaa pieni sireenipensas ja siinä aivan pensaa alla on kissamme Fannyn hauta, viime syksynä istutin Fannyn muistoksi kolme punaista tulppaania ja kas niitä eivät perurat syöneet, onneksi. Vanha sademittarin runko on merkkinä, ehkä sille joka ajaa nurmen, älä aja kumoon Fannyn muistokukkia!



Joutomaa illan auringossa


 ja nuoren sireenipensaan kukkia.


Meitä täällä kotona odotti runsas ja rehevä etupihan kasvusto ja täsätä jatkan eli tästä tulikin jatkokertomus........


sunnuntai 29. huhtikuuta 2018

Kevät tulee keikkuen,

vai tuleeko!
Lumet täältä meidän pihalta suli loppujen lopuksi melko nopeasti. Minä pessimistinä puhuin
juhannusviikosta, mutta onneksi olin luuloineni aivan hakoteillä.
Yksi kevään odotettu hetki oli ajankohta milloin kaivaisin runkoruusuni ylös kasvilavasta ja teinkö sen innoisanni kuitenkin liian aikaisin?
Ehkä olisi kannattanut odottaa ainakin viikon päivät, en tiedä. Viime keväänä ruususeni heräsi ihan huhikuun alussa ja sen varressa näkyi pienen pieniä silmuja ja jopa yksi pieni lehtiryhmäkin oli ilmestynyt. Jotain pientä elonmerkkiä olen ruusussani näkeväni ja toivottavasti se on myös totta.

                                         Ruususen kaivoin lavasta 24.4 ja tältä se nyt näyttää


 Prisman paperikassissa on kaksi pientä daalian juurakkoa ja yöksi olen taittanut kassin suun kiinni, juurakot ovat olleet terassilla jo viikon päivät. Takana ruukussa nököttää olivipuuni ja kovasti apealta se ainakin tällä hetkellä vielä näyttää.

Pihalla ei vielä kuki krookkukset mutta sinivuokot ovat jo kukkineet muutaman päivän. Tässä muutama kuva näistä ihanista kevään sinisistä vuokoista.


                            Tämä ihana sinivuokko rypäs on kuin kesän kaunis kukkamekko.


                                     Aurinko paistaa ihanasti sinivuokon sydämeen.


Jouluruusu on tehnyt runsaasti nuppuja mutta ainakaan vielä ne eivät ole täydessä kukassa ja
muutenkaan tuo kukinto ei ole ollenkaan kuvauksellinen.


Lehdissä on ollut kirjoituksia miten pääset alkuun siivotessasi kodin ylimääräisestä tavarasta.
Minullakin on ollut jo pitkään tavoite luopua kaikesta tarpeettomasta kodin hyllyille ja nurkkiin kertyneestä tavarasta.

Viime kesiviikkona eräs aikakausi sai tavallaan päätöksen eli minä laitoin kiertoon melkein kaikki kissojeni saamat palkintopokaatit. Kiertoon lähti kaikkiaan 24 isoa ja kymmenkunta pientä pokaalia. Vuosia sitten olen jo kerran ennen tehnyt samoin.


              Maija katselee terassin ikkunan takaa, että mitähän siellä nyt oikein puuhataan...


Kiertoon lähtivät vain aivan hyvät pokaatit, tämäkin on muten hyvä pokaali mutta sen jalassa on pieni lohkeama. Kukkaruukkuna tällainen pokaali on tukeva ja käy hyvin tarkoitukseensa, tosin se ajanoloon sisäpuolelta ruostuu.

                                    Hontelo pelakuun alku on Mårbacka Drottning Ingrid

Terassilla kasvaa toinen jättiverbenan viimevuotisista juurakoista, sekin ehkä tuli ulos kellarin pimennosta liian aikaisin. Jokohan sen uskaltaisi viedä ulos omaan kasvpaikkaansa?


Vuodet eivät ole veljeksiä, ei todellakaan. Muistelen viime kevään huhtikuuta ja tässä on kuva huhtikuun krookuksista 28.4.2017


Hyvää kevättä ja vappua 2018

maanantai 26. maaliskuuta 2018

Talven valta jatkuu...

ja jatkuu.
Maaliskuu on jo pian lopuillaan, mutta missä viipynee kevät! Kesäaikaan siirryttiin viime viikonloppuna ja silloin muistin sen ihan ensimmäisen kesäajan tulon. Vuosi oli 1981 ja silloinkin oli maaliskuun loppupuolella täysi talvi. Hiihdeltiin latuja Näsijärven jäällä ja talven vahvat hanget peittivät saarien kivikkorannat ja vain siellä täällä hangesta törröttivät rantojen kivet.

Viikko sitten olimme muutamia päiviä kesäkodissa ja onneksi siellä näytti kaikki olevan hyvin ja pelkäämäni pakkanen ei ollut hiipinyt sisälle kellariin. Lisäsin pakkasvahdin tehoja ja onneksi niin, nythän on taas ollut yöpakkasia.
Voimakuuseni näytti olevan paikoillaan, onneksi. Syksyllä kuulin huhun, että pellon ojan koivut kaadetaan ja ehkä myös kuusi. Tämä oja on naapurin mailla ja tietysti he voivat tehdä maillaan tällaiset raivaukset. Minä esitin kuitenkin toivomuksen, että kuusi jätetään maisemapuuksi ja niin
se taitaa jäädäkin.


Kirkonkylässä käydessäni kävin myös paikallisessa kukkakaupassa ja muutama tete narsissi tuli mukaani ja samoin paikallisesta kasvihuoneen myyntipöydältä syötävä orvokki.







Parina päivänä paistoi aurinko ja se niin mukavasti säteillään lämmitti kesäkodin tupaa.
Maija nautti tilanteesta ja varmasti myös Pena, tosin Pena ei kuitenkaan hypännyt pöydälle.
                                         Maija nauttii auringon jokaisesta säteestä.




Täällä meillä on jo syksystä saakka kukkinut syklaami. Ostin viime keväänä messuilta syklaamin mukulan, kait se oli mukula sellainen lätty kiekeonmallinen. Istutin lätyn ruukkuun ja ensin ei tapahtunut mitään. Ruukku viereksi terassin nurkassa ja kertaalleen lätyn kaivoin ylös mullasta ja istutin uudelleen. Syksyllä alkoi mullan pinnalle jotain pientä elonmerkkiä ilmestyä ja vähitellen aukesi muutama hento kukkavana. Nyt syklaami kukkii hyvin kauniisti, mutta yhtään vihreätä lehteä ei siihen  ilmestynyt.
                                                 Pari kuvaa tästä ihanuudesta.




Terassilla on vielä kevätsiivous tekemättä ja se jääkin siihen vaiheeseen kunnes tulee lämpimät ilmat.
Eilen iltapäivän auringon paistaessa joimme terassilla kevään ensimmäiset kahvit. Lisälämpöä hehkui infrapunalämmitin ja mukavasti siellä kahvit maistuivat. Leivoin ihan tätä kahvihetkeä ajatellen marjapiirakan. Kuvaa ei piirakasta ja kahvihetkestä tullut otettua.


                                                   Pääsiäispuun koristelin tänään.


                                             Samoin pienet sorminuket saivat oman paikkansa.


                                                     Nyt on meidän terassilla pääsiäinen.


                                             Tämän kuvan myötä toivotan teille blogiystävät!
                                                             Riemullista Pääsiäistä.