tiistai 11. syyskuuta 2018

Kuvia tältä kesältä....

Lämmin, minulle liiankin lämmin kesä on nyt toivottavasti takana. Uskallan sen näin sanoa ja odotan syksyä, en kuitenkaan ihan viime syksyn kaltaista sadesyksyä.
Olen oikeastaan hämmästynyt miten sitä voikaan olla täällä suloisessa Suomen suvessa koskaan liian lämmin, onneksi tämä tunne on vain ihan omani ja toivottavasti kaikki te muut olette nauttineet menneestä kesästä.

Liiallinen kuumuus tekee ainakin minut saamattomaksi tarttumaan oikeastaan juuri mihinkään käytännön työhön ja siitäkös minä olen kärmeissäni itselleni.

Kameran kanssa olen jaksanut täällä kotopihalla kulkea ja jotain on jäänyt muistoksi tältäkin kesältä.

 Tässä hyötypuutarhan satoa ja juuri muuta en tänä kesänä kasvattanut, kesäkodissa kasvatin myös perunaa ja yrttejä...




Kukkapuolella valikoima on hieman runsaanpi: Juurakosta kasvatettu jättiverbena ja nimi hukassa kesäiseltä leimukukalta...



Harjaneilikka on saanut kasvaa ihan omin päin jos useamman vuoden ja sehän jaksaa kukoistaa vuosi vuodelta...


 Tämä komistus löytyy myös kukkapenkistä ja nimi siltäkin on hukassa, sipulin ostin Pirkkahallin kevätmessuilta muutama vuosi sitten. Kaunis lilja on joutunut ihan väärään paikkaan, taustalla on melkein saman värinen ruma lauta-aita...


 Kelloköynnös ja se on ihan oman kasvatuskokeilun tulos. Noin kymmenkunta kukkaa köynnös sai aikaiseksi ja ehkä niitä olisi enenpi jos kastelu kesällä olisi ollut säännöllistä ja riittävää.
Toinen ihana sininen kello kukkii vieläkin ja tämä on sen kolmas kesä. Ihana jalokello....




Krassi kasvaa kissatarhan aidassa ja sen kaverina on myös hajuhernettä, tosin krassi näyttää vievän kasvussa voiton...


 Samettiruusu on nimeltään " vieremäläinen"ja siemenet ovat kotoisin Vieremän Haajaisten kyläkoululta ja siksi tällainen nimi. Näitä olen kasvattanut jo vuodesta 2014. Kiitos Eevalle!...


 Väriminttu on  kaunis kukkiessaan ja myöskin sen siementötterö on aika erikoinen.....


 Tämä komistus lähentelee taivaita ja jospa se nyt tänä syksynä ehtisi kukkia.
Aika veijari tämä kimikki!...


Terassin rappupielen kukka-asetelma on väriltään vihreä, minä olen siihen tykästynyt...


 Sumu viipyilee terassin ikkunan takana ja pelakuu Apple Blossom on vasta nyt kauniissa kukassa.Hankin näitä palakuita kaksin kappalein, mutta vain tämä kukkii...


 Melkein sokerina pohjalla on minun sydänkäpyni ihana runkoruusu, ruusu joka nyt keväällä oli kuolla ja monet konstit sille tein ja nyt vasta se on päässyt vauhtiin kasvuun ja kukoistukseen...


 Tässä se nyt on: siis minun suuri ihastukseni Pikkusyreeni Palibin ja toivotaan sille kasvua ja menestystä...



Jos vielä jaksat muutaman kuvan verran, niin tässä:
Kännyräpsyt tarhan pihalta ja tarhan takaa...


 Lumikärhö tulee vierailulle ja se on tosi mukava asia...


 Siperian nata seisoo vartiossa, siellä on oravan pesä ja sekös meidän kissoja harmittaa...



Kelloköynnös on saanut kauniin punaisen syysvärin....



 Sain tekstiviestin kesäkodista, valkosarja on innostunut loistavaan kukintaan. Toin Madeiralta tämän valkosarjan vuonna 2003 jos ihan oikein vielä muistan!...

                                                   Kuva Leena Vepsä

Toivotaan sopivan lämminta ja kaunista syksyä ja kiitos jos jaksoit ihan tänne asti!...

torstai 19. heinäkuuta 2018

Rivitalopihan muutoksia

Toukokuussa meidän rivitalopiha koki suuren muutoksen.
Meidän oleskelupiha on toiminut jo yli parikymmentä vuotta myös kissojen pihana eli se on kissatarha. Koko pihasta aidattua osuutta on yli sata neliötä ja tarha on koottu koiratarhan valmiista elementeistä.
Tarhan etelä-länsi nurkkauksessa kasvoi japanin marjakuusi ja se oli siinä jo silloin kun kissatarha pihalle rakennettiin. Kuusi oli silloin vielä niin pieni, että sen yli voitiin laittaa verkkokatto, tarhassa on ollut vain reunoilla katto-osuutta.
Aikaa myöten kuusi kasvoi läpi verkon ja muutenkaan se ei ollut kovinkaan kaunis. Minä en silloin aikanaan ymmärtänyt, että marjakuusta olisi voinut rohkeasti leikata ja muotoilla sopivaksi.
Nyt siis toukokuussa marjakuusi kaadettiin ja tilalle tuli suuri tyhjä aukkopaikka.

Tässä muutama kuva pian marjakuusen kaadon jälkeen. Tarhan aidan takana on naapurin puoli ja siinä rajalla kasvaa virpiangervoaita, aidan me naapurin Eilan kanssa leikattiin alas ja se saa kesän aikana kasvaa uudeksi ja myöskin sitä voi nyt helpommin hoitaa kun marjakuusi on poissa varjostamasta.

 Siistitty tyhjä tila ja jotain jo olen tilantäytteeksi paikalle siirtänyt. Kellopöynnös tuossa kahden väliaikaisen ruukun välissä on jo kasvupaikoillaan ja suureksi ilokseni siinä nyt tänä päivänä on useita nuppuja.


Toukokuun viimeisen viikon olimme kesäkodissa ja  pihan rakennus jäi sikseen... Marjakuusen alusta oli rajattu muurikivillä ja nyt ne olivat käyttöä vailla ja mietin miten ne voisin tässä uudessa tilassa hyödyntää. Monenmoista kaarta ja koukeroa suunnittelin ja tässä yksi versio.


tai olihan näitä useita...


 Tarhan rajalle kulmaukseen istutin särkyneen sydämen ja keijunkukan, jokin iirislajike tuli takaseinälle ja matalaa leimua myös. Nämä kivet eivät suinkaan jää näin ylös maanpintaan vaan ne kaivan syvemmälle kunhan joskus sataisi ja maa tuli pehmeämmäksi, nyt se on kovaa kuin kivi.


 Kannon päälle kokosin kummelin ja siinä se saa myös olla...

 Kaikki istutukset pitää suojata, suojata näiltä kahdelta ihanalta tarhan asukilta. Olihan marjakuusen alusta kissoilleni mieleinen paikka, siellä voi piilotella ja tehdä myös pahojaan kaapia ja kuopia. Joka kevät keräsin kuusen alta kuorikatteet ja vaihdoin uusiin. Tuonne mullan joukkoon on vuosien saatossa painunut ja maatunut kuorikatetta ja varmasti myös kissan pissaa ym.

 Tässä kuvassa näkyy myös minun silmäteräni runkoruusu, se kävi jo melkein tuonelan portilla, mutta kaikkeni tein sen elvyttämiseksi ja nyt siinä on jo muutamia kukkia. Tässä kuvassa se tuossa ruukussa on vielä kovasti onneton pieni suti.


 Laakakataja on jo paikoillaa....ja kuvan takaosassa näkyy erilaisia suojaverkkoja veijareita vastaan...


 Samoin tässä kuvassa on suoja paikoillaan, taimi on jättiverbenan ja sikäli mielenkiintoinen, että kevättalvella kokeilin kylvää omista viime vuoden verbenan siemenistä uutta kasvua. No mitään ei noussut mullan pinnalle ja viimein kaadoin koko kylvölaatikon sisällön multaämpäriin ja siitä se sitten joutui olivipuun juurelle ja sitten ajan kanssa ruukun pintaa nousi mitä rehevänpiä verbenan taimia. Suojaus on tässä tapauksessa tuiki tärkeätä.


 Meillä täällä kasvaa maahumalaa ja se on nyt ottanut osansa runsain mitoin ja hyvä näin.
Olen suunnitellut nyt tämän kesän aikana istuttaa tyhjiöön jonkin pienen matalan havun ehkä kääpiömustakuusen ja tuohon ihan keskelle pikku syreenin. Olisin jo tehnyt istutukset, mutta odottelen tämän helteen väistymistä.


 Tämän kuvan on tätä päivää....etualalla on pihan toinen jo valmis kukkapenkki ja täysin hoitamaton nurmikko, odotan todella viileinpiä ilmoja.



Sininen kissa ja sininen ruukku....


 Muistakaa juoda ja hoitaa myös omaa vesitalouttanne......Maija-kissa muistaa!



lauantai 23. kesäkuuta 2018

Juhannuspäivän terveiset...

täältä.
 Aika menee kuin siivillä ja tänään on jo juhannuspäivä. Nimipäivää viettävät Aatto ja Aatu ja päivä on myös Suomen lipun päivä.

Juhannustervehdykseen valitsin muutaman kuvan.
Suomen suveen ja juhannukseen kuuluu ehdottomasti koivu ja päivän kunniaksi liitän mukaan hieman erilaisen koivun. Olin 12-14 kesäkuuta pienellä retkellä Turussa ja keskiviikkopäivänä retkeilimme Turun seutuliikenteen bussilla Fölillä Ruissalossa.
Kuvassa on koivu joka on väriltään hyvin tumman punainen, ihan tarkkaa oikeata nimeä en tiedä.
Olisiko se punakoivu, verikoivu vai mikä!


Sisällä kasvitieteellisessä puutarhassa oli runsaasti erilaisia kasveja ja yhden kauniin kukan/kasvin liitän mukaan. Pyörö kapris Capparis spinosa



Juhannustervehdykseen valitsin minulle tunnearvoltaan merkityksellisen ruusun.
Muutama vuosi sitten kävin Fiskarsissa ja Billnäsissä. Kesäkodista sinne ei ole kovinkaan pitkää matkaa ja varsinkin ennen Fiskarsissa saatettiin käydä jopa polkupyörillä.
Billnäsin taimistosta ostin hyvin pienen ruusun taimen, oikeastaan sitä ei ensin haluttu minulle edes myydä, mutta onneksi sitten kuitenkin sain taimen ostettua. ( taimi oli liian pieni ja hento)
Suuri yllätys olikin kun Turun matkan jälkeen taas kerran tutkin ruusuani ja kas kummaa siinä oli yksi ainoa auennut kukka.
Billnäsin taimisto on Suomen vanhin ja ikävä kyllä se on nyt suljettu.

Tässä on ruusu nimeltään Billnäsin ruusu.



Teille lukijani toivotan oikein hyvää juhannuspäivää ja keskikesän kukkaloistoa nyt kun ilmeisesti olemme saaneet puutarhaamme runsaasti virvoittavaa vettä.

Lämpimän ja kauniin juhannussään menetimme mutta luonto varmasti nauttii kun vihdoin pilvet satoivat alas kauan kaivattua kasteluvettä.

torstai 7. kesäkuuta 2018

Kesän ryöpsähdys jatkuu...

Poissa hyvä mutta kotona paras, sananparsi kertoo näin.
Kesäkodin kesäryöpsähdys vaihtui rivikodin pihan samaan pöritykseen. Runsaassa viikossa kesä oli tullut myös tänne ja voimallisesti olivat niin toivotut kukat ja pensaat aloittaneet kasvun kuin tietysti kaikki rikkaruohot.
Toisaaltaan sanonta "antaa kaikkien kukkien kukkia"on varsin oikeaan osuva sanonta ja niin meillä kukkivat sekä lemmikit ja voikukat rinta rinnan ja siellä joukossa vielä jalo kiurunkannus. Kiurunkannus kasvaa täällä melkein haitaksi asti, mutta se kuitenkin on hyvin hallittavissa ja katoaa ihan itsestään pois jos vain jaksaa odottaa.
Käenrieska on meillä ensimmäinen kevätkukkija ja se on levinnyt tänne pihalle yhdessä lemmikkien kanssa.


Lemmikki on meillä alkukesän sininen kukkija ja meillä se saa myös melko rauhassa kasvaa ja kukkia.
Viime keväänä meidän virpiangervoaita leikattiin alas ja nyt tänä keväänä se kukki näin kauniisti ja lemmikit siinä juurella toivat kauniisti lisäväriä, meillä oli todella kaunis sinivalkoinen pensasaita.
Lemmikit kukkivat edelleen mutta virpiangervaita kuumassa ja kuivassa kevään huumassa ei jaksanut kukkia kuin vajaan viikon.


Sireeni kuuluu naapurin omakotitalolle ja tässä välissä kulkee kapea polku ja se on rajana meidän rivitaloalueen ja omakotitalon välillä. Virpiangervoaita oli kukkiessaan todella kaunis.


Tulopiha oli viikossa innostunut rehevään kasvuun ja kaikki oli vihreän kasvun peitossa. Maanpeittokasvina on etupihalla keltapeippiä, ansikkaa ja minun lempikukkaani poimulehteä.


Viime kesänä istutin muutaman hopeatäpläpeipin taimen ja nyt se on jo innostunut valtavaan kasvuun.


 Lemmikit valtaavat myös täällä alaa ja  ne tuovat mukaan sinistä kauneutta mutta myös yleisilmeeseen sekasotkuisuutta.


                                           Lemmikkiä on myös runsaasti valkoisena.



                                                 Hempeän sinistä pikkuorvokkia



                                         
                                         Tämä apila talvehti  havuilla peitettynä.



 Keväällä aikaisin meidän köynnöshortensia leikattiin totaalisesti alas, se oli minulle suuri surun aihe.
Tulppaanit peltikissan edessä ehtivät viikon aikana kukkia niin, että en tiedä olivatko ne kaikki hempeän vaalean punaisia.


Tämä ei ole lintulauta tai linnunpönttö vaan tavallaan kukka-amppeli ja sitten talvella valosarjan ripustus paikka. Ostin sen torilta, mutta nyt kun sitä katselen en oikein osaa sanoa miksi sen ostin!?


 Tämän kevään/ kesän yllätys, kukkiva daalia. Juurakko talvehti paperipussissa olohuoneen ikkunaverhon takana ja nyt se jo kukkii 4.6. Monesti laitan juurakot vasta maahan näin kesäkuun alkupäivinä.



                 Maija-kissa näyttää itsestään sen parhaan puolen eli kauniin turkin värin ja kiillon.



                                                     Tumma pikarililja ja yllätys kärpänen.





                                             Maanpeittokasvit rönsytiarella  ja käenkaali


 Minun lemmikkini yleinen poimulehti, se on meidän pihn suosikki maanpeittokasvi.

 
 Tarhan piha on kärsinyt kuivuudesta, mutta onneksi maanpeittokasvit jaksavat vielä sinnitellä.


                                Kesäkodista tuotu kevätesikko, se ihan tavallinen lajike.