Kesän kaipuu........

Kesä ja miten kaukana vielä tunnut olevan, niin mennyt kuin tuleva.
Muutama aurinkoinen päivä on täällä meitä hellinyt mutta ei vielä riittävästi. Aurinko on vielä niin alhaalla, että se ei jaksa lämmittää meidän terassia ja oikeastaan koko meidän piha-alue on tähän aikaan vuodesta vailla auringon paistetta.

Tuskastuin ainaiseen "pimeyteen", niin täällä sisällä kuin ulkona. Katselin viime kesän kuvia ja kuinka muutama kuva tekikään minuun vaikutuksen, kuva kesäkodin maisemista kesäkuun illan pitenevistä varjoista ja täältä kotoa heinäkuun kuva tulopihan puolelta ja tässä ne nyt ovat:

Tällainen koostekuva 28.6 ja kello lähentelee puolta yhdeksää. Maija- kissa istui kalliolla ja hyvin tarkkaavaisesti tähyili eteenpäin tässä näkyvää maisemaa. Otin kännykameralla muutaman kuvan ja sitten vasta kiinnostuin tosissaan tarkastelemaan mitä ihmettä kissa katsoo ja kuinka ollakkaan kettuhan se siellä lähipellon takana liikuskeli. Kettu on rajattu valkoisen neliön sisälle.
Kettu liikuskeli edestakaisin pellolla ja sitten lähti tulemaan kohti tietä, mutta jostain syystä sitten kuitenkin siirtyi takana olevaan metsään.
Kettu palasi myöhemmin mutta silloin oli jo melko hämärää ja uskon sen sitten häipyneen takaisin metsän suojiin. Ihana kohtaaminen, onneksi kuitenkin hyvän matkan takaa..

Tämä kuva on otettu heinäkuun alkupuolella meidän tulopihalta ja vihreätä riittää. En tiedä miksi
mutta ihastuin tähän kuvaan, miksi ihmeessä? Kuva on mukava sekoitus vihreätä ja jalopähkämön sinistä,virmajuuren valkoista ja mesiangervon kellertävää valkoista.
Ihana sekasotku, mutta ah niin ihana muistutus kesästä.

Tämän sekasotkun laitoin tähän läppärini taustakuvaksi eli täällä ollaan aina kesässä ja iloisessa värien sekamelskassa.

Kissamaiset vuodenajat

Sain mukavan haasten tai oikeastaan kissat Pena ja Maija
Todella aikaa on kulunut ja tämä haaste on saanut odottaa.
Haasteen lähetti Juuso blogista Rikkaruohoelämää

Ohjeet ovat tällaiset:
Postaukseen toivoisin neljä kuvaa, jotka on otettu eri vuodenaikoina.
Mukana voi olla uusia ja vanhoja sekä jo julkaistuja kuvia.
Mukaan voisi haastaa neljä blogiystävää.
Haasteeseen voi vastata, jos haaste tuntuu hyvältä.

Tämä talvi on ollut laiskottelua ja pientä pyrähdystä tarhaan tai pienen pientä valjaslenkkiä.
Toista on ollut joskus aikaisemmin, tässä muutama kuva Penan ja Maijan edellisiltä vuosilta.
Maija ei lunta pelkää ja varsinkin nuorenpana Maija viihtyi ulkona ja vasta jos pakkanen oli kymmenessä asteessa ei halunnut ulos eikä tarhaan.

                                                          Keskellä lumista tarhaa ja lunta riittää...

           Pena kissatarhan tuolilla, tämäkin kuva on muutaman vuoden takaa ja lunta on paljon...

           Kevät on kissoillakin ihanaa aikaa maalla vapaana ja täällä kotona tarhan suojissa...

Maija-kissa tutkimusmatkalla kesäkodin pikkumetsikössä ja monikaan ei edes huomaa...

                                          Kesä on myös kissojen mieleen ja miksikäs ei olisi!                                           

                                            Paljon riittää työnjohdollisia hommia...

                                            väsyttämiseen asti...

                                           ja mikäs onkaan levätä Velmu-pupun suojissa...

                               tai oman kiipeilytason suojissa....

                               Pena lepää terassin pöydän alla, suojassa....

Syksyllä on jo aavistus tulevasta ja yhä enempi kissat viihtyvät sisällä, mutta ulkona kuitenkin käydään hyvin ahkerasti. Pimeät syysillat ovat tosi harmillisia ja varsinkin maalla, sillä pimeään en uskalla kissojani päästää. Tosin joskus olen rohkea ja kissat voivat olla muutaman ajan pimeällä pihalla, mutta silloin olen minä heidän kanssaa. Viime syksynä kävikin monesti niin mukavasti eli kissat vain kävivät istumassa ulkoportailla pihalampun valossa.

                                                                       Penan syksyä...

                                  ja Maijan rento päivälepo...

 En laita tätä blogiehdotusta eteenpäin, mutta jos vain haluat kertoa kissasi vuodenajoista niin ota tästä haaste itsellesi, kiitos!

          Jatkan vielä aiheesta Kolun-katin eli kasvattajanimestäni.

Olen hyvin pienimuotoisesti kasvattanut manx-kissoja ja minulla on edelleen kasvattajanimi
Kolun-katin. Kolun-katin kissoja on meillä syntynyt 14 pentua ja näistä viisi on kasvanut ja asunut täällä meillä.
Ensimmäiset syntyivät 21.8 1991 viimeiset 28.1.2001
Kaikki ne ovat olleet minulle hyvin rakkaita mutta toki muutama niistä on ollut lähinnä sydäntäni.
Kolun-katin Arrane ja Kolun-katin Molley.
Arrane eli Aku on siirtynyt kissojen taivaaseen jo kesällä 2009 ja Molley syksyllä 2014.
Molleyllä oli sisko nimeltään Kolun-katin Moirrey eli  Marita ja nyt tammikuun 13 päivä sain suruviestin Maritan siirtymisestä kissojen taivaaseen sinne edeltä menneiden  kolunkattilaisten joukkoon.
Maritan myötä päättyi myös Kolun-katin kissalan nimi, Kolun-katin nimeen rekisteröityä kissaa ei enää ole elossa, vaan kaikki he ovat poissa jossain siellä minne kissojen sielu vaeltaa autuaitten metsästysmaitten ääreen.
Akun veli Arttu eli  pitkän elämän ja edelleen saamme Artun kotiväeltä joulukortin ja viime joulun  joulutervehdys oli kuin etiäinen tulevaan ja toisaaltaan niin ihanan lohduttava.

Kortin kissa on kuin Arttu ja vierellä istuu ihana suojeleva joulun enkeli. Enkelin suojiin ovat siis siirtyneet kaikki kolunkattilaiset. Näin ajattelen ja se ilahduttaa ja lohduttaa erään aikakauden päättyttyä.

Mäkikatin kissalan omistaja näkemys meidän Akusta ja nyt laitoin tuon ihanan kortin Akun raamien lomaan.
 Kuvan Aku-kissa on Maijan isoemon isä ja syksyllä kuolleen Fannyn isä.

Haaste: Kolme asiaa viime kesästä

Tällaisen haasteen sain jo monta aikaa taaksepäin blogiystävältäni Ilonalta   Värjärin pata
Nyt olen vihdoin saanut itseäni niskasta kiinni eli yritän vastata mitä tuo mennyt kesä on tuonut tullessaan ja ehkä jotain vienyt myös pois.

Kolme asiaa, jotka ilahduttivat viime kesänä (kasvukautena)

Kevät omenapuiden kukkiessa oli todella hyvin kaunis ja varsinkin kesäkodissa omenapuiden kukinta oli hyvin runsasta jos sitä vertaa kevään 2015 kukintaan, silloin  puut ei oikeastaan kukkineet juuri lainkaan.

 Marjaomenapuu kukki hyvin runsaasti

 Bergius, tekee hyvin punaisia syysomenoita.

 Rautatienpuu on aina  kaunis

Jostain syystä viime kesä oli oikeastaan omalta kannaltani aika kiireinen ja rikkonainen ja ihan tyytyväinen olin kun sain daaliani vihdoin maahan ja toivottu kasvu oli ainakin teoriassa mahdollista.
Sain juurakot melko myöhään maahan noin kesäkuun puolivälissä ja tiesi daalioilleni myöhäistä kukintaa.

 Daalian juurakoita oli 13 kpl ja lisäksi joitan pieniä juuren palasia, juurakot otin ulos kellarista toukokuun alkupuolella ja ne olivat ulkona katoksessa laatikoissaan suojattuna harsolla mahdollisilta hallaöitä. Päivisin toki ne olisivat voineet olla ilman hallaharsoa, mutta eipä ollut hoitaja paikalla.

Daaliapenkissä kasvatin myös jättiverbenaa, pienet taimet kummallakin puolen daaliota. Myöhään syksyllä verbenat kukkivat ja näytti ihan hyvältä.

Jotain kuitenkin kivaa ja näkyvääkin tuli tehtyä eli tomaattien kasvatus talon seinustalla. Ja pienessä lavassa lehtikaalia, kyssäkaalia ja muutama kesäkurpitsa. Kuitenkin se vanha perinteinen perunamaa jäi viime kesänä kokonaiseen kolmeen perunantaimeen eli rappion merkit ovat aika rajut.

 

Yhteen kasvaneet...

Kolme asiaa, joista en pitänyt viime kesänä
Ehkä niitä ei ollut kolmea, vaan yksi yhteinen piirre kaikkeen niin täällä kaupunkikodissa kuin kesäkodissa eli kaikkien pihatöitteni suhteen olin aina väärässä paikassa väärään aikaan.

 Kukkapenkit kasvaa miten sattuu ja samoin nurmikot

 Nurmikko on lähes aina leikkausta ja siistimistä vailla tai ainakin kaikkien kukkapenkkien reunat olivat kanttausta vailla.

Kolme asiaa, jotka sain kesän aikana valmiiksi
Kolme asiaa, jotka jäivät kasvukaudella kesken

Nämä asiat voin yhdistää, niin täällä kotona kuin kesäkodissa. Melkein kaikki hommani kesäkodissa jäi jotenkin retuperälle ja mitään en oikeastaan saanut valmiiksi. Pari perennapenkkiä jäi osittain kunnostamatta, samoin täällä terassinpiha jäi puolinaiseen kuntoon, tosin jotai tuli myös tehdyksi melkein lopulliseen muotoonsa. Paljon jäi myös tälle vuodelle ja varsinkin kesäkodissa moni pihan kohde jota olisi mukava uusia ja kunnostaa jää varmasti listalle ei koskaan.

Tämä kallionsyrjä on tosi kaunis ja samoin koko kallio, mutta ilman kunnostusta se edelleen on.

Kolme asiaa, joita stressasin
Tämäkin kuuluu sarjaan: aina väärässä paikassa ja niin edelleen.......

Kolme asiaa, jotka saivat minut rentoutumaan
Toki näitäkin löytyy, niin täällä kotona kuin kesäkodissa.
Ihanaa oli istuskella vasta valmistuneella terasilla ja miettiä miten sen oikein haluaisin ja osaisin sisustaa.

Kesäkodissa kaikki se luonto ja ihanat peltoaukeat jotka ympärillä aukeavat ja kaikki muu kesään ja maaseudun rauhaan kuuluva. Jos ei kaikki ole juuri viimeisen päälle, niin kesäkoti on kuitenkin meidän perheelle ja sisaruksille mukava paikka.

 Kesäkekkerit, tänne kesäkotiin me sisarukset perheineen olemme kokoontuneet kerran kesässä ja niin on juuri hyvä.

        

Kolme asiaa, jotka haluaisin hankkia tulevana kesänä

Ei riitä kolme, vaan niitä on monta. Täällä kaupunkikotona tuo tarhanpiha kaikkinensa olisi suuren mullistuksen kohde, mutta milloin ja miten? Tässä muutaman vuoden kuluttua pitää tehdä päätös kissatarhan suhteen, puretaanko vai ei. Virpiangervoaita pitää ilmeisesti leikata alas, ehkä kahdessa osassa, ensin toinen sivu ja sitten toinen!? Samoin japaninmarjakuusi on kasvanut liian suureksi ja on aikamoinen murheengryyni.

 Tulopihaakin pitäisi kohentaa, tosin se alkaa olla jo pian siinä kuosissa mitä olen ajatellutkin.

 Ruostekukka kukki kesällä kauniisti

 samoin puna-ja valkoinen päivänhattu, niille tein kasvupaikan ihan tulopihan alkuun.

Tarhanpihan uusi kukkapenkki on vielä ihan alkutekijöissään ja tulee varmasti muuttamaan muotoaan hyvinkin monta kertaa, kuva on kesäkuun alkupäiviltä.

 Tässä kuva myöhemmältä ajalta, terassin edus on valmis ja oikealla näkyy osa kukkapenkistä. Tarhan nurkassa on marjakuusi, tuo yksi murheenkryyneistä.

Mutta eipä tässä hätiä mitiä, kun vain kanssani pihatöissä häärii Maija-kissani.

Kolme asiaa, joista unelmoin
Unelmoin  tilanteesta, että pihani täällä kotona olisi juuri siinä kunnossa kuin haluaisin. Tarhan piha ja tulopiha ja siinähän unelmointia riittää.
Unelmoin myös kesäkodin tulevaisuudesta, että se vielä muutamia vuosia voisi olla meidän sisarusten kesäpaikka ja myös jälkipolvien yhteinen paikka missä viettää kesiä ja vaikkapa syksyn synkeitä tai kuulaita päiviä.

Olen kahlannut läpi viime kesäni ja nyt on aika siirtyä kohti tulevaa ja ehkä kaikki toiveet, unelmat ja suunnitelmat toteutuvat.......eli nyt vain vietän sydäntalven miettien ja suunnitellen.
Tätä haastetta en enää lähetä eteenpäin ja kiitän Värjärin pataa saamastani haasteesta.