sunnuntai 29. tammikuuta 2017

Kesän kaipuu........

Kesä ja miten kaukana vielä tunnut olevan, niin mennyt kuin tuleva.
Muutama aurinkoinen päivä on täällä meitä hellinyt mutta ei vielä riittävästi. Aurinko on vielä niin alhaalla, että se ei jaksa lämmittää meidän terassia ja oikeastaan koko meidän piha-alue on tähän aikaan vuodesta vailla auringon paistetta.

Tuskastuin ainaiseen "pimeyteen", niin täällä sisällä kuin ulkona. Katselin viime kesän kuvia ja kuinka muutama kuva tekikään minuun vaikutuksen, kuva kesäkodin maisemista kesäkuun illan pitenevistä varjoista ja täältä kotoa heinäkuun kuva tulopihan puolelta ja tässä ne nyt ovat:

Tällainen koostekuva 28.6 ja kello lähentelee puolta yhdeksää. Maija- kissa istui kalliolla ja hyvin tarkkaavaisesti tähyili eteenpäin tässä näkyvää maisemaa. Otin kännykameralla muutaman kuvan ja sitten vasta kiinnostuin tosissaan tarkastelemaan mitä ihmettä kissa katsoo ja kuinka ollakkaan kettuhan se siellä lähipellon takana liikuskeli. Kettu on rajattu valkoisen neliön sisälle.
Kettu liikuskeli edestakaisin pellolla ja sitten lähti tulemaan kohti tietä, mutta jostain syystä sitten kuitenkin siirtyi takana olevaan metsään.
Kettu palasi myöhemmin mutta silloin oli jo melko hämärää ja uskon sen sitten häipyneen takaisin metsän suojiin. Ihana kohtaaminen, onneksi kuitenkin hyvän matkan takaa..




Tämä kuva on otettu heinäkuun alkupuolella meidän tulopihalta ja vihreätä riittää. En tiedä miksi
mutta ihastuin tähän kuvaan, miksi ihmeessä? Kuva on mukava sekoitus vihreätä ja jalopähkämön sinistä,virmajuuren valkoista ja mesiangervon kellertävää valkoista.
Ihana sekasotku, mutta ah niin ihana muistutus kesästä.

Tämän sekasotkun laitoin tähän läppärini taustakuvaksi eli täällä ollaan aina kesässä ja iloisessa värien sekamelskassa.

10 kommenttia:

  1. Ihana kissan ja ketun kohtaaminen. On siinä ollut ihmettelemistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Satu kommentoinnista, niin kyllä siinä Maijalla ja minullakin riitti tuijottelua.

      Poista
  2. Ihana tuo kesäinen "sekamelska". Tykkään tosi paljon!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Pirjo, kyllä vain tämä sekamelska on minulle se pieni kesä.

      Poista
  3. Kauniit kesäkuvat. Aika hurja juttu tuo ketun ja kissan kohtaaminen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anneli, olihan se aika yllätys kun lähipellolla kettu käveli ja vielä oli näytillä aika pitkän aikaa.

      Poista
  4. Voi, juuri nyt tuollaista kesäistä sekamelskaa on ihan hirvittävä ikävä. Kaikkia tuoksuja, tuulen hiljaista huminaa, lämpöä, värejä.... Laillasi olen tosi väsynyt näihin ikuisiin harmaisiin päiviin. Täällä on ollut vähän aurinkoisia päiviä ja vaikka se paistaisikin, on se edelleen niin matalalla, ettei pitkään valonsäteitään pihaan luo.

    Joskus on kiva seurata, miten kissa havaitsee kaukanakin olevia asioita ja ryhtyy havaintoaan äärimmäisen keskittyneenä seuraamaan. Silmät tarkkana, kaula pitkänä ja viikset väpättäen. Ja miten se tarkkaavaisuus herpaantuu joskus ihan sekunnissa, kun kohde häviää kissan näköpiiristä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Between, kissahan se minutkin tätä ihmettä sai katsomaan ja eipä Maija sitten siinä kalliolla enää viihtynyt kun kettu poistui metsään.

      Poista
  5. Ihania muistikuvia kesästä.
    Tuota kettua et varmaan olisi huomannut jollei kissa olisi sitä tarkkaillut. Tuntuu niin hyvältä nähdä tuollainen suuri villieläin lähistöllä.
    Tuossa "sekasotkukuvassa" on juuri tuo kesän tuntu. Tuo vahva vihreys, jota kepeyttää valkoinen kukinto taustalla ja etualan violetit kukat. Sinne siimekseen on kivaa solahtaa tuoliin tunnustelemaan ympäristöä ja vaikka uppoutua hetkeksi jonkun kirjan maailmaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Irene,sekasotkukuva on tosiaan muistutus kesästä ja siitä miten voi melkein kasvien joukkoon sulautua ja monesti olen tuossa vanhassa tuolissa istunut ja lukenut tai sitten vain ollut ja kuunnellut kesää.

      Poista


Kiitos kommentista, se ilahduttaa aina.