Tällainen päivä tänään 23.12

Tulimme tänne maalle maanantaina ja tupa odotti meitä hiljaisena ja pihapiiri oli lumeton eli melkein kuin kesään olisimme tulleet.

Pienet jouluvalmistelut ovat jo melkein kaikki tehty ja nyt on aika hetkeksi istua alas ja kertoa vaikkapa Maija-kissan kuulumiset juuri tältä päivältä.

Maija on ollut ahkerasti mukana kaikessa touhussa niin sisällä kuin ulkona ja valoisaan aikaan Maija on viihtynyt mukanani pihan kaikissa askareissa. Navetan ikkunan eteen rakensimme kynttiläpukille ikioman tähystyspaikan.

Sisällä Maija seurasi tarkkaan mitä kaikkea kuuluu tämän vuoden joulukoristeluun.

Joulukuusi ei ollut ollenkaan Maijan mieleen ja siinä sitten kävikin tällä lailla:

Eli tätä mieltä Maija oli tästä muovikuusesta ja kyllähän se aikamoinen rämähdys olikin kun Maija kuusen noin vain huitaisi nurin. Siinä se nurkkaan ahdettu kuusi makaa lattialla ja on aikamoisen alennuksen tilassa. Olisiko sittenkin pitänyt hankkia oikea metsäkuusi?
No kuusi nostettiin pystyyn ja seinäpaneliin iskettiin kaksi naulaa ja niiden varaan kuusi sidottiin kiinni. Maija meni häpeissään kamariin ja pysytteli siellä muutaman tovin kunnes tuli takaisin seuraamaan miten kuusi uudelleen puettiin joulun punaiseen asuun.

Illan tullen kuvasin kuistin ikkunan takaa ja tällaiselta sisällä näytti:

                                                  Rauha maassa, sisällä ja ulkona

                           Toivottelen teille blogiystävät hyvää ja rauhaisaa joulunaikaa!

Ilman otsikkoa

Aika menee siivillä ja marraskuu hupenee ihan käsistä. Nyt kaikki ulkona on marraskuun harmaata mutta vielä on hyvässä muistissa lokakuun aurinko ja melko lempeä myöhäissyksy.

Maija-kissa käy kerran päivässä valjaslenkillä ja sitten makoilee tyytyväisenä omalla ihan Maijaa varten tehdyllä nukkumapaikallaan olohuoneen ikkunan ja sohvan välissä.

Tällaista rentoa meno meillä:
Maija nauttii patterin lämmöstä ja välillä nostaa päätään milloin katsoo huoneeseen ja sitten ulos ikkunasta ja sieltä voi hyvällä onnella bongata vaikkapa oravan tai tintin.

Minä olen tänä syksynä ihastunut korallikanukkapensaan upean punaisiin lehdettömiin varsiin. Meidän taloyhtiön keskipihalla kasvaa kanukkapensaita ja niitä oli ihme kyllä joku leikellyt ja vienyt oksat kompostin viereen. Minä keräsin oksat itselleni ja asettelin havujen kanssa talvikoristeiksi.

Asetelmat eivät vielä ole valmiit, punaisille oksille ajattelin laittaa jotain jouluista sitten kun sen aika tulee.
Oikeastaan nyt jo voisi pian tulla pienet pakkaset ja pienet lumet.

Kaunis syksyinen sää,

toi tullessaan myös mieleeni apeutta.
Niin tänään oli kaunis syksyinen sää ja pihalla odotti syksyiset työt. Etupihalla ei niin kummoista työtä haravoinnin lisäksi ole, tosin sieltä olen kaivanut pois yhden suuren virpiangervopensaan, pensaan jota koskaan ei olisikaan pitänyt sinne istuttaa. Nyt se on poissa ja mennyt peräkärryn kyydissä uuteen pihaan Hämeenkyröön ja voin vain toivoa pensaalle hyvää kasvua ja menestystä.
Minuun on iskenyt kauhea puumi eli ruusupuumi ja sen tieltä sai angervopensas väistyä.

Takapihalla/olopihalla/ kissatarhassa on jo muutama vuosi ollut murheen paikka eli liian vanha ja suureksi kasvanut omenapuu. Puu on riippaoksainen rautatienomenapuu. Puulla on ikää jo kolmekymmentä vuotta, tosin ei mikään ikä omenapuulle mutta tänne meidän pihalle se on liian suuri.
Omenapuu on kaunis kukkiessaan ja syksyisin sen pienet punaiset omenat ovat olleet hyvinkin koristeelliset. Mitä parasta puu on ollut myös meidän monien kissojen lempipaikka, siis oksilla ja niiden alla.

Kuva on otettu puun alla eli seison kuin teltassa.

 Nyt syksyllä olen puutani usein katsellut ja miettinyt mikä on omenapuun kohtalo. Kaadetaanko se keväällä vai leikataanko se torsoksi, minä en vielä tiedä.

 Omenapuun kyhmyinen  pinta on mielestäni sekä kaunis, että ruma. Monesti sen pintaa olen silittänyt ja muistellut kissojani, heitä kaikkia joiden kynnet ovat omenapuun runkoa rapsuttaneet.

 Sylvi, Huggey, Arttu, Arrane, Fanny, Molley eli Malla, Pena ja Maija.
Jokainen kissa on omat jälkensä jättänyt puun muhkuraiseen pintaan ja viestinsä seuraaville tulijoille.

Puu on vielä melkein täydessä lehdessä ja oksien suojista kuvasin pihaa.

 Oksat taipuvat melkein maahan asti ja niiden alla voin hyvin seistä suorana.
Pihan kalusteet ovat jo kääritty pressun alle ja muutenkin piha on jo melkein valmis talveen, omenapuussa vain lehdet ovat tiukasti kiinni.

Alla olevat kuvat ovat viime vuoden  syyskuulta. Maijan näytöstä omenapuun oksilla.

Penakin on uskaltanut.............

Vielä viime syksynä Malla-kissa oli kansamme ja iloisena leikki omenapuun oksilla.

Minkä ratkaisun kevät tuo tullessaan?

Lauanatai-illan juttuja

Eilen meillä oli mukava tapaaminen kissakahvilassa, siis mukavia kissaihmisiä mukavassa paikassa ja paikassa ihania kissoja.
                                              Kissakahvila Purnauskis

Ihmeellistä kyllä minulla oli eilen myös arpaonnea, peräti kaksi voittoa tulla tupsahti ihan perä perään. Ensin Pirkko blogista Elämää ja elämyksiä  oli suorittanut Bela-kissan kunniaksi arvonnan ja minä onnellinen sain voiton ja sain sen ihan tuoreeltaan heti kissakahvilaan saavuttuani. Toisen voiton sain arvonnassa paikan päällä. Arpavoitoksi valitsin James Bowen kirjan Bobin maailma

Belan arpavoitto oli musta nahkainen lepakko, siis iik`ja ah.....

Tässä meidän kissojen kommentit tuohon iik`ja ah otukseen

Mitäs nyt!......

Mukavan näköinen kirja ja mikäs se siellä selässä oikein mukanani matkaustaa!?

Pena on sitten hassun näköinen....

Mikä sen selässä oikein on!

Mitäs Maija oikein minua tuijottaa!, eikös kaikki olekin ihan ok.

Sainpas sen....

Tää on sitten mukava....

Kyllä tässä kelpaa köllötellä ja nahkalätkä on voitettu

Ja ei vois vähenpää kiinnostaa...

Näin jäi tavarat illan päätteekis lattialle..... siitä ei ole kuvaa mutta aamulla nahka oli nostettu korituoliin ja vain Maija oli jäänyt alakertaan eli kiinnosti kyllä.

Aamulla vein nahan Fannylle ja Fanny hyväksyen painoi poskensa mustaa lepakkoa vasten.

Näin meillä otettiin vastaan Belan lahja. Kiitos paljon Bela!

Maijan CapsLock

Eilen illalla lueskelin bogeja ja Maija-kissa tuli avustajaksi ja eipä siinä mitään, kaikki meni ihan hyvin kunnes minä hölmö avasin erään musiikkilinkin. Siinä vaiheessa Maija oli ilmeisesti ihan unessa ja säikähti musaa ihan hirveästi ja ryntäsi tästä vakiopaikastaan minun ja tietokoneen välistä kauhealla loikalla alas ja pakeni ylös vintille.

Maija on tarkka tyttö, vaikka kuva ei olekaan.

Kello olikin jo aika paljon ja siksi lopettelin sessiotani ja menin lohduttamaan Maijaa. Kaikki hyvin, eipä kissani enää ollut kovinkaan säikky vaan kehräsi kun sitä silittelin.

Tänä aamuna kun yritin kirjautua bloggeriin tuli tenä vastaa, salasana ei sitten millään  kelvannut, ei vaikka kuinka yritin. No uusi salasana tuli tehtyä ja luulin kaiken olevan nyt sitten hyvin, no eipä sekään sitten kelvannut, ei sitten millään.
Joku kumma tässä nyt piilee, mutta mikä. Mietin ja mietin ja sitten se valkeni. Minun läppärissäni oli CapsLock lipsahtanut päälle ja sitä en mistään hoksannut.
Tein siis tietämättäni uuden salasani isoin kirjaimin ja sitten tietysti kun yritin salasanallani kirjautua tein sen tästä näppäimiltä pienin kirjaimin.
Siis se entinen salasani olisi ollut ihan ok jos vain tuo CapsLock ei olisi ollut päällä. Mietin miten se oli valittuna ja tulin siihen tulokseen, että eilen Maija kun ryntäsi tästä koneelta kauhuisaan samalla astui tassullaan CapsLock nappulan päälle.

Siis minäkö olenkin syyllinen!

Voisihan sitä Penaakin joskus syyttää

Hyvä Maija ja tyhmä mamma kun sillälailla varoittamatta  musaa kuuntelit.

Nyt sitten pitää muistaa tuo salasana kirjoittaa siis ISOIN KIRJAIMIN tai vielä kerran vaihtaa uuteen.

Loppu hyvin ja kaikki hyvin ja nyt kun täällä olemme voidaan kissojen kanssa kertoa myös sadepäivän seikkailusta.
Olimme yhdessä piha- ja puutarhakierroksella, pilvet taivaalla kyllä lupasit aivan jotain muuta kuin päivänpaistetta ja aika lyhyeen kierros sitten päättyi. Tässä muutama kuva:

Taivas mustanpuhuva....

Punalehtiruusu urheasti uhmaa tulevaa ukkoskuuroa...

Kissatarha on ihan tyhjä ja tuskin antaa sadesuojaa...

Varjoliljan nuput kuin esirippu, pöydälle sataa jo...

Voi hitsi, tulihan se sade liian nopeasti..

onneksi ehdittiin Havinan suojiin.....

kylläpä sade kovasti ropisee...

Kissankellon kaima Kurjenkello jäi sateeseen

ja tämä

ja tämä.

Taas on kuivaushommia....

Tähän sitten jään ja otan päikkärit....

minäkin sain vettä terälehdilleni.......toivottavasti kesä kastelemansa kuivaa.

Ja toivottavasti minä muista uuden salasanan......