maanantai 13. heinäkuuta 2015

Maijan CapsLock

Eilen illalla lueskelin bogeja ja Maija-kissa tuli avustajaksi ja eipä siinä mitään, kaikki meni ihan hyvin kunnes minä hölmö avasin erään musiikkilinkin. Siinä vaiheessa Maija oli ilmeisesti ihan unessa ja säikähti musaa ihan hirveästi ja ryntäsi tästä vakiopaikastaan minun ja tietokoneen välistä kauhealla loikalla alas ja pakeni ylös vintille.

Maija on tarkka tyttö, vaikka kuva ei olekaan.

Kello olikin jo aika paljon ja siksi lopettelin sessiotani ja menin lohduttamaan Maijaa. Kaikki hyvin, eipä kissani enää ollut kovinkaan säikky vaan kehräsi kun sitä silittelin.

Tänä aamuna kun yritin kirjautua bloggeriin tuli tenä vastaa, salasana ei sitten millään  kelvannut, ei vaikka kuinka yritin. No uusi salasana tuli tehtyä ja luulin kaiken olevan nyt sitten hyvin, no eipä sekään sitten kelvannut, ei sitten millään.
Joku kumma tässä nyt piilee, mutta mikä. Mietin ja mietin ja sitten se valkeni. Minun läppärissäni oli CapsLock lipsahtanut päälle ja sitä en mistään hoksannut.
Tein siis tietämättäni uuden salasani isoin kirjaimin ja sitten tietysti kun yritin salasanallani kirjautua tein sen tästä näppäimiltä pienin kirjaimin.
Siis se entinen salasani olisi ollut ihan ok jos vain tuo CapsLock ei olisi ollut päällä. Mietin miten se oli valittuna ja tulin siihen tulokseen, että eilen Maija kun ryntäsi tästä koneelta kauhuisaan samalla astui tassullaan CapsLock nappulan päälle.

Siis minäkö olenkin syyllinen!

Voisihan sitä Penaakin joskus syyttää
Hyvä Maija ja tyhmä mamma kun sillälailla varoittamatta  musaa kuuntelit.

Nyt sitten pitää muistaa tuo salasana kirjoittaa siis ISOIN KIRJAIMIN tai vielä kerran vaihtaa uuteen.

Loppu hyvin ja kaikki hyvin ja nyt kun täällä olemme voidaan kissojen kanssa kertoa myös sadepäivän seikkailusta.
Olimme yhdessä piha- ja puutarhakierroksella, pilvet taivaalla kyllä lupasit aivan jotain muuta kuin päivänpaistetta ja aika lyhyeen kierros sitten päättyi. Tässä muutama kuva:


Taivas mustanpuhuva....

Punalehtiruusu urheasti uhmaa tulevaa ukkoskuuroa...

Kissatarha on ihan tyhjä ja tuskin antaa sadesuojaa...
Varjoliljan nuput kuin esirippu, pöydälle sataa jo...

Voi hitsi, tulihan se sade liian nopeasti..

onneksi ehdittiin Havinan suojiin.....
kylläpä sade kovasti ropisee...
Kissankellon kaima Kurjenkello jäi sateeseen

ja tämä

ja tämä.
Taas on kuivaushommia....

Tähän sitten jään ja otan päikkärit....
minäkin sain vettä terälehdilleni.......toivottavasti kesä kastelemansa kuivaa.
Ja toivottavasti minä muista uuden salasanan......

15 kommenttia:

  1. Ja sua Maija syyttää omasta sotkustaan! - Pepsi ja Max

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaikki hyvin, sovinto tehty ja Maija kävi jo taas äsken tässä "tukikissan hommissa".

      Poista
  2. Semmosta se on näitten apulaisten kanssa;)
    Onneksi ette kastuneet. Ihan täytyy ihmetellä, että täällä ei ole vielä tänään satanut, no harmaata on kuitenkin ja koska mies lähti pesemään autoa, kohta varmasti sataa.
    Eipähän ole tarvinnut tänä kesänä vielä kertaakaan perennoita kastella ja kasteluvesi on tynnyreissä riittänyt hyvin kasvihuoneen ja ruukkujen kasveille....että jotain hyvääkin..
    Mukavaa alkanutta viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos,
      tänää ei ainakaan vielä ole satanut, vaikka tummia pilviä purjehtii.....
      En ole minäkään perennoja kastellut ja kun mennään loppukesää kohti, tuskin edes tarvitsee.

      Poista
  3. Miks pitää kuunnella jotain hevatillista kammomusaa ;) Oli varmaan kauheeta, kun kissakin säikkyi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ei se musa ollut niin kammomusaa, olipahan vain Marita Taavitsaista ja läppärin kaijutin oli tietysti aika suurella teholla ja ääni hiljaisessa huoneessa tuntui varmaan kissan korvaan tosi pahalta.

      Poista
    2. Ai Marita, sehän selittääkin kauhistuksen :D

      Poista
  4. Kissoilla pitää olla rauha köllöttää tietokoneen ääressä ja siinä ohessa mamman sormien tulee rapsuttaa sopivasti kissaansa uneen. Joskus näiden tietokoneiden kanssa saa pähkäillä ja lopulta ongelma on hyvin yksinkertainen. Kun sen vain keksisi, mutta kun aina ei heti hoksaa.
    Meillä oli eilen Juuson kanssa kaksi sydämen pysähdyttävää tapausta. Laitoin sen kummallakin kerralla flexinsä kanssa juokunaruun tavalliseen tapaan. Ja kumpaisellakin kerralla se on saanut flexin jollain käsittämättömällä tavalla irti. Ei lähtenyt kuitenkaan maailmalle seikkailemaan, vaan tuli terassille odottamaan oven avaamista. Kävin ostamassa uuden kiinnittimen, mutta silti olen vahtinut Juusoa silmä tarkkana koko päivän. Ja miettinyt, miten kummassa se on saanut flexin irti kaikista varotoimista ja ylimääräisistä vempaimista huolimatta. Ehkä laitan sen vanhan kiinnittimen jonain päivänä ja menen viereen seuraamaan, miten Juuso temppunsa tekee. Varsinainen Houdini-kissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yleensä tuo meidän yhteinen tietokonesessio onnistuu nyt vain kävi näin hassusti. Kissat ovat todella taitavia monissa ongelmatilanteissa kuten juuri saada itsensä vapaaksi. Meillä aikoinaan Aku-kissa karkasi valjaissa ja kun sitten vihdoin palasi kotiin olivat valjaat poissa ja näin tapahtui kaksi eri kertaa. Ne kerrat olivat tosi pelottavia, pelkäsin kovasti että kissa jää jonnekin kiinni valjaistaan. Nyt vain tuolla jossain kaupunkikodin lähistöllä on parit nahkavaljaat, en tiedä onko puussa vai maassa.
      Kaikesta huolimata Juusolle reilut rapsutukset.......

      Poista
  5. Maija ja Pena ovat ihania ja saavat viettää todella kissanpäiviä mamman kaa maalla! mustanpuhuva pilvi todella, onneksi ette olleet kauempana, kastumiselta silloin ette olisi välttyneet. totta, kesän sateet ovat saaneet puutarhat kukoistamaan. upea varjolilja kukinta odottamassa, tuossa esiripussa taitaa olla punaisia varjoliljoja. oikein mukavaa heinäkuista viikkoa Teille kaikille:))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kyllä me täällä näitä mukavia kissanpäiviä vietetään.
      Varjoliljat ovat punaisia tai olisiko lila oikea väri. Tuo iso kasvusto on tullut tuohon ihan omia aikojaan, ensin vain yksi varsi ja sitten sen kasvupaikkaa olen varjellut ja nythän se onkin niin iso, että eipä sitä enää vahingossa tallaa.
      Sinne teille myös oikein hyvää heinäkuuta jo pian ollaa loppupuoliskolla.

      Poista
  6. Vastaukset
    1. Kiitos!
      Maija aina joskus järjestää yllätyksiä.

      Poista
  7. Kyllä kissa sopii puutarhamiljööseen! Sehän on kukka itsekin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos,
      meillä kissat todella kuuluvat puutarhaan ja siellä vapaaseen oleskeluun.

      Poista


Kiitos kommentista, se ilahduttaa aina.