lauantai 12. marraskuuta 2016

Joulun läheisyys

Ihan vielä ei ole joulu tai edes joulukuu.
Ulkona on lunta ja illatkaan eivät ole täysin pimeitä, lumi valaisee muuten niin yhtä äkkiä tulleen marraskuun talven.
Paljon näkee pihoilla ja kodeissa valoja, ovatko ne jouluvaloja vai valoja marraskuun pimeyttä valaisemaan.
Minä olen tapoihini hyvinkin piintynyt ja vasta joulukuun alkuun olen viritellyt valoja, siis jouluvaloja.
Kynttilöitä sytyttelen jo aiemmin ja varsinkin viikonloppuisin palaa jo nyt kynttilälyhdyt.
Valopuun asettelin terassin nurkkaukseen ja siihen valitsin pattereilla toimivan led-valoketjun.


 Puu on pieni kuiva koivu, koivu joka joutui väistymään teraasin tieltä. Surin pienen koivun kohtaloa ja siksi sen säilytin juuri puuksi jonka oksille voin ripustaa joulukoristeita ja muutakin ajankohtaista koristetta.
Tämä on esimakua tulevaan jouluun, oksilla on valoketju jonka ajastin syttymään iltapäivällä klo 16.20 ja sitten valosarja valaiseen hieman yli puolen yön syttyäkseen taas uudelleen iltapäivällä klo neljän jälkeen.

Oksilla on myös neljä kangassydäntä ja ne on olen hankkinut seurakunnan lähetysmyyjäisistä, ne ovat "Mamupajan"tuotetta. Täällä muutama vuosi sitten toimi tällainen paja , paja jossa maahanmuuttajanaiset saivat opiskella erilaisia kädentaitoja ja myös opetella puhumaan Suomen kieltä ja lukemaan ja kirjoittamaan. Monet näistä pajan naisista ei kotimaissaan osannut lukea eikä kirjoittaa. Miten he oppivat puhumaan meidän kieltämme, siitä ei minulla ole tietoa.

Joululle olen antanut yhden myönnytyksen, pieni partainen tonttu istuu ruukussa patterikotelon päällä ja näin peittää valotekniikan.
Terassilasin takana näkyy luminen piha ja ikkunan takana kylmässä on paleltunut sulkahirssi, sehän ei ainakaan täällä meidän leneysasteilla ilman apuja talvehdi, kauniisti se vieläkin tuulessa huojuu.

                                 Tule Joulu kultainen, mutta ei ihan vielä.


torstai 3. marraskuuta 2016

Mennyt lokakuu

Lokakuu oli ihmeellisen kaunis ja sitä on vielä ihan mukava muistella.
Osan aikaa lokakuusta olimme kesäkodissa ja aika siellä kului kuin siivillä, jotain jäi ehkä tekemättä mutta tuskin ne työt sieltä pois karkaavat vaan odottavat, viimeistään ensi keväänä meillä on siellä treffit, näin uskoisin.
Kesäkodin pihapiiriin pysyvästi jäi myös kissavanhuksen Fannyn viimeinen leposija ja sitä vielä niin ikävissäni muistelen.
Toki paljon kaunista ja mukavaakin jäi lokakuulta muistoksi tulevan talven varalle.
Tärkein työ oli saada kaikki daalian juurakot kellarin suojiin ja tänä syksynä se oli hyvin helppoa, tosin monet daaliat olivat vielä hyvässä kasvussa kun ne jouduin nostamaan maasta ylös. Kuivan syksyn ansiosta juurakot olivat helppo nostaa suoraan säilytyslaatikoihin ja kellariin vein ne kaikki vielä samana päivänä.

 Tässä muutama kuva tämän syksyn kukkijoista, joukosta puuttuu ainakin kaunis valkoinen ja hyvin tumma punainen. Ihmeen vähän olen daalioita tänä vuonna kuvannut, vaikka alkujaan tämän blogin piti kertoa juuri daalioistani.



 Tänä kesänä kasvatin jättiverbeenaa ja tykästyin niihin, kylvän uudelleen ensi keväänä.




 Loistava syysväritys oli syyshortensiassa....


 Kukko yksinäisenä jäi oksalleen....
 Tässäkö on tämä                                 lokakuun kuva....

  Vielä oli syksyn värit puissa ja pensaissa....

Tänne pieneen kasvilavaan peittelin runkoruusun, talvehtiiko....?
nyt olen lisännyt jo kerroksen havuja ruusuni suojaksi....

 Tämä kuva on tätä päivää, euron maksanut melkein kuihtunut krysanteemi sinnittelee terassilla
ja pimeyttä vastaan taistelee myrskylyhty, led valoilla.
                                 Tervetuloa marraskuu...!