maanantai 21. lokakuuta 2013

Hienoista haikeutta ja mielessä myös alakuloa.

Mikään ei oikein suju, ei ajatus, ei työ, siis ei mikään.
Nyt on ainakin varmaa, että pitkä kesä ja kaunis syksy on ohitse. Lämmintä on luvassa ja sen myötä myös sadetta ja se ehkä vielä lisää syksyn synkkyyttä ja ankeutta.

Eilen leikkasin kauniin orvokkiruukkuni paleltuneet kukat ja ajattelin kaataa mullat kukkapenkkiin. Toisin kuitenkin kävi, ruukun toisessa reunassa oli ihan uusia pieniä ja terhakoita apinankukan/juoppoalfredin taimia. Ei se mikään ihmeasia ole, sillä kesällä naapurin Eila oli laittanut orvokkiruukun reunalle muutaman apinankukan taimen. Eilahan suoritti tuon jo melkein ränsistyneen orvokin alasleikkauksen ja siinä samalla lisäsi muutaman pienen apinan taimen. Orvokkihan sitten innostui uuteen kasvuun ja siinä sivulla myös apinankukka.
Nyt tuo entinen orvokkiruukku pääsee pian autoajelulle ja päätyy uuden kasvun toivossa kesäkodin kellariin.
Kesän komistus, naapurin kaunis apinankukka

Haikeana katselin pientä sinistä orvokkiruukkua, se saa olla siinä omalla paikallaan ja kuihtua pois kun ei enää jaksa vastustaa pakkasia.
Toisaaltaan miksi kiusaan pientä orvokkia, heittäisin pois kompostiin ja antaisin orvokin jatkaa omaa kiertokulkuaan, mullaksi ja uusien kasvien kodiksi.
Onko tämäkin sitä menneen kesän kaipuuta ja pitkän pimeän syksyn pelkoa. Talvi on taas ihan toinen juttu, lumi ja valkoiset hanget ne ovat minun mieleeni.
Minä olen toisaaltaan talvi-ihminen ja siihen tunnelmaan kuuluu ehdottomasti lumi.

Joskus lumisena talvena......

Tänään istutin muutamat tulpaanin ja narsissin sipulit. Molemmat olivat ihan tavallista tusinlaatua ja
ne vain sattuivat silmiini marketin hyllyssä.
Tulopihan kukkapenkki oli keväällä pienen muutoksen kohteena ja olen ajatellut vielä ensi keväänä jatkaa muutoksia, joten en nyt syksyllä ajatellut panostaa kukkasipuleihin.
Tavallaan sipulit tulivat minun tyköni, osuivat näkösälle.



Orvokin  viime hehku....

Ei ollenkaan tarkka kuva, kuvattu ikkunan läpi mustarastaan ilta-ateria.

 

7 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Kiitos ritva, minulla on kamera hieman epäkunnossa ja jokaisen kuvan joudun käsittelemään kuvankäsittelyohjelmalla. Pudotin kamerani ja siihen tuli jokin vika.

      Poista
  2. Ymmärrän alakulosi ja luopumisen tuoman haikeuden niistä kesäkukista.
    Toisaalta, jos ei luovu vanhasta niin ei ole uuden kevään istuttamisen ja kasvun iloakaan.
    Laitetaan kynttilätuikut palamaan pimeyden ja vesisateen lääkkeeksi:-)
    Voi mahdoton kuinka kaunis tuo orvokki onkaan !
    Iloa päivääsi :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos marimeri, näinhän se on. Sanasi llohduttivat kovasti, syysterveisin sinne....

      Poista
  3. Apinankukka on helppo ja siksi tosi kiitollinen kesäkukka. Sain (kinusin) toissa vuonna työkaverilta, ja hyvin talvehti kun lykkäsin kellariin sellaisenaan ruukkuineen. Juoppoalfred ? :) En oo kuullutkaan tuota nimeä :D
    Teillä on vielä paljon omppuja puussa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei,
      niin apinankukka on tosiaan helppo ja näyttävä kesäkukka. Joskus se saattaa menestyä maassa yli talven. Nimi juoppoalfred tulee siitä kun kukkaa pitää kastella usein, siis se on juoppo.
      Nuo omenat ovat koristeomenoita, teen niistä aina joskus mehua, mutta jätän aina myös linnuille. Tänään oli aterioimasta neljä mustarastasta.

      Poista
  4. Upea tuo apinankukka. Sellaista ei minulla ole koskaan ollut. Hassua, että juuri tuo päivä tuntui minustakin kauhean raskaalta. Löhöilin vain...Ne ovat niitä säiden vaihteluita.

    VastaaPoista


Kiitos kommentista, se ilahduttaa aina.