torstai 8. toukokuuta 2014

Vanha nimi ja erään ammoin eläneen rakuunan mökin paikka.

Rakuunanpelto on sen pienen maaplätin nimi jonne isäni heti sodan jälkeen rakensi perheelleen mökin, paikka on tavallaan sellainen rintamamiestontti mutta ei ihan sellainen.
Rakuunanpelto on nyt meidän sisarusten hallussa ja siellä käyvät joskus myös seuraavankin sukupolven kasvatit.
Minä olen ehkä se joka siellä käyn kissojeni kanssa eniten ja kesäkodikseni sitä myöskin nimitän.
Paikka on juuri sellainen mummon mökki, joitain mukavuuksia on mutta jotain myöskin puuttuu.
Kesäkodissa voin mielin määrin upottaa käteni multaan ja tehdä kaikkea sitä mikä tuolla omakotitalon pihalla kulloinkin on ajankohtaista. Toki en näitä hommia tee yksin vaan sisarukseni auttelevat aina tarpeen mukaan, mutta puutarha-asiat ovat lähinnä minun juttujani.

Kaurapeltoa kotimäeltä kuvattuna muutaman vuoden takaa..

Kaurapelto kissatarhan taustalla.


Vilu viljan kasvattaa:
Eilen oli taas se päivä jolloin sieltä lähdimme tänne ihka omaan kaupunkikotiin. Päivä siellä oli hyvin aurinkoinen mutta aika viileä. Kaikenlaista puuhaa siinä lähtöpäivänä aina kertyy ja yleensä pyrimme lähtemään sieltä pois iltapäivän aikana, niin eilenkin. Mökki on peltojen reunassa ja pieni osa pelloista kuuluu mummonmökin tonttiin. Jo vuosia vanhempieni eläessä ne pienet pläntit ovat olleet yhdistettynä isompaan alueeseen ja viljellään samalla kun isot peltoaukeat viljellään.
Vasta kylvetty viljapelto on hyvin mielsnkiintoinen seurattava, ensin ns pellon rakennus, kylvö, orastuminen ja sitten kasvu täyteen tähkään ja korjuu.
Eilen Yrjö-isäntä kylvi pellot kauralle ja kylvön hän aloitti juuri tuosta pienen pienestä palasta rakuunalle aikoinaan kuuluvasta pellosta.
Olin pihalla ja näin tuon kylvön ensi vedot, iso traktorihan tuon työn teki vetäen perässään ns iloisen punaista" kylvökoppaa."
Aikanaan rakuuna vakastaan heitteli jyvät peltoon ja toivoin siunausta kylvölleen, tätä siunausta toivoin nyt minäkin.

Rakuunanpellon pihasta olen kirjoittanut tässä blogini kirjoituksessa

Marjaomenapuun takana rakuunanpellon pläntti vuonna 2010

samoin tässä taustalla rakuunanpelto keväällä 2010


Aivan toiset asiat nyt tänään. Maija pitää saada näyttelykuntoon ja se ei olekaan mikään pikkujuttu, vaan tuossa kissassa on trimmausta aika lailla. Kissa on melkein kuin kulkukissa, turkki hoitamatta, kynnen kärjet leikkaamatta ja  paljon muuta. Tuomari lauantaina on sveitsiläinen ja jos kissa ei häntä miellytä voi tulla vaikka hylsy. No ei nyt sentään, toki tuomari on tarkka myöskin kissan painosta ja Maija on hieman pulskistunut ja se voi aiheuttaa ainakin pientä huomauttamista.
Tuomari voi verhota moitteensa sanomalla, tällä kissalla on kotona liian hyvä keittiö tai kissa on liian usein ruokakuppinsa äärellä. Harvoin tuomari ihan suoraan töksäyttää sanansa eli pehmennystä moitteeseen.
Myöskin pehmeyttä sanoissa voi evätä vaikkapa tuomarin parhaan valinnan, tässä taannoin Malla-kissa hävisi saatesanoin: Mutta tänään tämän kissan silmät ovat surulliset ja se ei voi olla paras. Ihan juuri niin ja toisella kerrala juuri silmät olivat ne joilla Malla voitti.
Siis ei mitään niin vakavaa, huumoria, huumoria.

Tässä Maija sylissäni muutaman vuoden takaa, meneillää on rodun/manx:ien parhaan valinta.

Kuva on otettu fasen sivuilta


2 kommenttia:

  1. Mukavaa, että kissakilpailuissa on huumoria mukana. Ikäviäkin asioita voi sanoa niin monella tavoin ja sopivasti pehmentämällä häviökin kannustaa yrittämään seuraavalla kerralla uudelleen. Tsemppiä siis Maijalle näyttelyyn.

    VastaaPoista
  2. Kiitos, kyllä yli parikymmentävuotta on tuonut tullessaan tähän näyttelytouhuun aika lailla huumorin pilkettä silmäkulmaan. Minulle kissa on aina ollut ensisijaisesti lemmikki sitten rakas perheenjäsen ja kolmostilalla näyttelykissa.
    Tämä järjestys on ollut aina riippumatta kissani näyttelymenestyksestä.

    VastaaPoista


Kiitos kommentista, se ilahduttaa aina.