Värikollaasi 153

Tänään kuvasin meidän pihaa ja tällaisia kuvia ja värejä sieltä tallentui.

Täältä löydät lisää tämän viikon värikollaaseja

Tänään oli palkkapäivä

eli valtiokonttori maksaa eläkettä kuukauden kahdeskymmenespäivä.
Onhan se mukava asia kun työeläke tulee säännöllisesti tilille. Tuleeko sitä liian vähän tai sopivasti tai jopa runsaasti, siihen en nyt ota kantaa.
No, kuitenkin varmaan sikäli riittävästi, että tässä nyt tätä tietokonettani näpyttelen eli ainakin tämän huvin olen voinut itselleni kustantaa.

Ja onhan kissat, kukat, puutarhatouhua ym. ja  nekin nielevät rahaa. Siis varmasti se eläke nyt kuitenkin jotenkin riittää. Isäntä tässä aina joskus kylläkin huomauttelee minun tuhlaavaisuudestani.

Tänään leivoin tilipäivän kunniaksi saaristolaisleipää. Ohjeen olen löytänyt Suvikummun Marjan blogista. Kiitos Marja!
Leipä oli tosi hyvää.....ja kakkuleivän voisi vaikkapa pakata joulupakettiin.

Paistoin kaksi vuokaleipää ja yhden paistoin kakkuvuoassa. Siis "saaristolaiskakku"



Tänään oli hieman kirkkaampi päivä, mutta ei kuitenkaan aurinkoinen. Tulopihalle laittelin lisää linnuille syötävää ja otin käyttöön uuden talipallopussin. Sekin ohje on Suvikummun sivuilta.

Tällainen pussukka ja talitintit kävivät ahkerasti vierailulla.


 

Etupihalla kohentelin syysistutuksia ja samalla siistin märkää pihamaata. Maa oli kuitenkin niin märkää, että en siinä paljoa askeltanut.

Matala pöytäkuusi on vuosien varrella kasvanut ja se onkin pihan komea viherläiskä.

 

Maija-kissa on innokas ikkunan lähellä  istuja ja sieltä katselee tarkkana pihan elämää, linnut tietysti ovat kaikkein mielenkiintoisin kohde. Mutta lopulta väsy voittaa....

 

 

 

Kylkeä sentään jaksaa aina välillä kääntää...



 

Juuri nyt Maija on ihan virkku ja istuu tässä melkein tietokoneen näppäimillä ja arvata saattaa miten paljon kissankarvoja täältä näppäinten joukosta löytyy. Näin tämä marraskuun päivä alkaa olla lopuillaan ja kappas Maija taas  tuntuu vaipuneen unten maille, puoli kroppaa tuossa näppäinten kyljessä ja pieni kehräys käy.....

 



Harmaata, sateista ja pimeää

no tänään ei satanut ja lämpömittari näyttää nyt tasan 0 astetta.
Olen tässä puuhaillut tämän tietokoneeni kimpussa ja tässä on käyttöjärjestelmä Windows 8 ja nyt päivitin tämän versioon 8.1.
Ihan mukavalta tämä nyt tuntuu ja jotain uutta kivaa on myös tullut tuon päivityksen mukana. Pidän tästä kahdeksikosta oikeastaan aika kivana ja tuo entinen koneeni saa nyt lepovuoron eli seiska lepäilköön nyt ainakin jonkin aikaa. Valokuvani ovat kuitenkin tuossa koneessa joten jos niitä tänne haluaisin liittää se teettäisi muutaman mutkan tähän blogini kirjoitukseen.
Tosin eipä tässä olla oikein kirjoitustuulella, mutta jotain kuitenkin tänne rustaan.

Eilen innostuin kuvaamaan ruukkukukkiani. Moneen kukkaruukkuun olen lisäillyt pieniä koristeita, ehkä vähän mauttomia mutta jotain pientä piristystä kuitenkin.
Tässä muutamia kuvia, onneksi ne eilen  tähän koneeseen tallensin.

Marraskuun kaktus on saanut somisteeksi punatulkun


 

Tämä kaktus on saanut pramean  kiiltävän koristeen


Lehtikaktus kukkii punaisin kukin, jos kukkii?


 

Rönsyliljan outo kukka!?

 

Tämä huoneiiris on saanut ihmeellisen töyhdön, kissahuiskan.

Huoneiiris kukkii kauniisti, mutta kukinto kestää vain päivän.



Jotain koristeita tässäkin ruukussa

Pitsienkeli, kissahuisku ja kasteluetana.

Tässä tietokoneeni näppäimillä haluaa myös Maija-kissa oleilla, ihan haitaksi asti. Meillä on tällä kotosalla neljä ihastuttavaa kissaa ja hehän tuossa sivussa kaikki ovat kuvattuina. Olen hyvin pienimuotoisesti kasvattanut manx-kissarotua vuodesta 1990 eli yli parikymmentä vuotta on täällä meillä ollut kissoja.
Näyttelyissä olemme käyneet niin täällä kotimaassa kuin myös muualla Euroopassa. Tänä vuonna emme ole käyneet näyttelyissä mutta varmasti taas ensi vuonna Maijan kanssa käymme muutamissa näyttelyissä. Muut kissat ovat meillä näyttelytouhuista eläkkeellä jo ikänsäkin puolesta ja varsinkin Malla-kissalla on takana hyvinkin mittava ja menestyksellinen näyttelyura. Malla-kissan isoisä oli meidän Aku-kissa ja kissa oli ja on  vieläkin Suomen kissaliiton menestynein manx-rotuinen kissa. Aku-kissa osallistui Milanossa vuonna 1999 Word Winner kisaan ja voitti siellä oman kategoriansa eli oli hyvin voitokas. Tämä voitto on hyvin arvostettu ja myöskin kasvattajien keskuudessa hyvinkin himoittu saavutus. Laitan tähän kuvan yhdestä Milanon maailmannäyttelyn ruusukkeista.

Aku-kissan voittoruusuke vuodelta 1999 eli viime vuosituhannelta,
mutta saavutus joka vieläkin pitää pintansa.


Taidanpa jatkaa tänään tätä samaa kirjoitustani. 15.11

Kaikenlaisia harmeja tuntuu aina välillä ilmestyvän, onneksi ei niin vakavia mutta harmeja kuitenkin.
Kamera-asia harmittaa, sehän on jo vanha tapaus. Pudotin kamerani Italian reissullani ja nyt kyllä täytyy vihdoinkin uskoa, että ei se ole kunnossa. Kaikki kuvat ovat epätarkkoja ja ne pitää kaikki käsitellä jollain kuvankäsittelyohjelmalla ja sittenkään niistä ei saa kelvollisia.
Kännykän kuvat ovat parenpia, mutta nyt en ole vielä keksinyt miten ne tänne tietokoneelle tuon, on ohjelma nimeltään Zune ja sillä olen kännykästä niitä kuvia siirtänyt tuohon seiska koneeseen. Mutta nyt viimeksi kun kuvia siirsin  tapahtui jotain ( minä varmaan tein jotain hassua )ja kaikki tietokoneella olleet kuvakansiot kopioituivat kännyyn. No niitähän sitten oli  valtavasti ja vei aikaa kunnes olin kaikki kuvat kännykästä hävittänyt, että, että tällä lailla täällä nyt huseerataan.

Huomenna käyn täällä entisessä Pirkkahallissa kädentaitomessuilla ja samalla tapaan nuoremman sisareni, hän tulee tuolta Satakunnasta päin kansalaisopiston retkiporukan mukana. Katsotaan miten paljon ehdimme yhdessä kierrellä ja tutustua erilaisiin kohteisiin. Jotain kivaa uutta jouluista harrastepuolen asiaa olisi kivaa löytää. No sen näkee sitten.....
Illalla onkin sitten paikallisen rotukissayhdistyksen syyskokous ja sitten meillä on vanhan perinteen mukaan pientä ohjelmaa ja jouluista syötävää. Jo monena vuonna on siellä ollut tarjolla erittäin hyvää imellettyä perunalaatikkoa ja sen valmistaa eräs yhdistyksemme aktiivijäsen. Jo sen makuelämyksen takia kannattaa osallistua, tietysti ensin yhdistyksen syyskokoukseen ja sitten jouluiseen tunnelmaan.
Perunalaatikkoa odotellen terveisin täältä......

Tarhanpihalla on pihakalusteet peitetty pressulla ja jotain pientä piristystä siihen laittelin...

Pimeässä peltikissa loistaa kivasti, kynttilän valo tulee esille kauniisti lyhdyn aukoista.

Marraskuun rentoutushetki, Värikollaasi 151 Vadelma

Värikollaasi 151 Vadelma

Tällaisen kollaasin tein viime viikon muutamasta otoksestani.
Täältä löydät lisää värikollaaseja 151

Marraskuu 2.11

Tänään aamu valkeni selkeänä ja yli puoleen päivään sää olikin melko kuulas ja aurinko loi säteitään muuten niin ankeaan syksyyn.
Iltapäivällä satoi monta railakasta kuuroa ja nyt ennen pimeän tuloa lakeutui seudun ylle sumu. Äsken käydessäni ulkona sytyttämässä muutaman kynttilälyhdyn näkyi taivaalla tähtiä ja räystäät tiputtelivat vesipisaroita. Lämpömittari näytti +7 astetta ja edelleen sumu leijui ulkovalon ympärillä.

Jäniksiltä ja peuroilta on tämä omenapuu suojattu, toivottavasti....

Tännekö lehtikompostiin on viime kesä kätketty?



Huomenna me lähdemme täältä maaseudun hiljaisuudesta ja pimeydestä kohti Tampereen kaupungin valoja. Tänne jää kaikki rakennukset, piha, puut ja pensaat odottamaan hiljaisuudessa ja syksyn hämärässä tulevaa joulunaikaa ja sitten taas toivottavasti tulevaa kevättä ja kesää.
Jouluksi me tulemme tänne ja mökki herää muutamaksi viikoksi elämään ja joulun valot elävöittävät muuten niin pimeätä mökin seutua.

Harmaa käenkukka pitää vielä kevyesti peittää havuilla.

Joutomaa odottaa tulevaa talvea

27.10 oli aamulla pientä pakkasta ja maa oli valkoisena.
Tällaisena Joutomaani on edukseen.

Tänään kissatarha riisuttiin talveksi eli katto ja kaikki kalusteet vietiin pois.
Huomenna siis on aika taas palata ihka omaan kotiin....me ja kissat.








 

Hienoista haikeutta ja mielessä myös alakuloa.

Mikään ei oikein suju, ei ajatus, ei työ, siis ei mikään.
Nyt on ainakin varmaa, että pitkä kesä ja kaunis syksy on ohitse. Lämmintä on luvassa ja sen myötä myös sadetta ja se ehkä vielä lisää syksyn synkkyyttä ja ankeutta.

Eilen leikkasin kauniin orvokkiruukkuni paleltuneet kukat ja ajattelin kaataa mullat kukkapenkkiin. Toisin kuitenkin kävi, ruukun toisessa reunassa oli ihan uusia pieniä ja terhakoita apinankukan/juoppoalfredin taimia. Ei se mikään ihmeasia ole, sillä kesällä naapurin Eila oli laittanut orvokkiruukun reunalle muutaman apinankukan taimen. Eilahan suoritti tuon jo melkein ränsistyneen orvokin alasleikkauksen ja siinä samalla lisäsi muutaman pienen apinan taimen. Orvokkihan sitten innostui uuteen kasvuun ja siinä sivulla myös apinankukka.
Nyt tuo entinen orvokkiruukku pääsee pian autoajelulle ja päätyy uuden kasvun toivossa kesäkodin kellariin.

Kesän komistus, naapurin kaunis apinankukka

Haikeana katselin pientä sinistä orvokkiruukkua, se saa olla siinä omalla paikallaan ja kuihtua pois kun ei enää jaksa vastustaa pakkasia.
Toisaaltaan miksi kiusaan pientä orvokkia, heittäisin pois kompostiin ja antaisin orvokin jatkaa omaa kiertokulkuaan, mullaksi ja uusien kasvien kodiksi.
Onko tämäkin sitä menneen kesän kaipuuta ja pitkän pimeän syksyn pelkoa. Talvi on taas ihan toinen juttu, lumi ja valkoiset hanget ne ovat minun mieleeni.
Minä olen toisaaltaan talvi-ihminen ja siihen tunnelmaan kuuluu ehdottomasti lumi.


Joskus lumisena talvena......

Tänään istutin muutamat tulpaanin ja narsissin sipulit. Molemmat olivat ihan tavallista tusinlaatua ja
ne vain sattuivat silmiini marketin hyllyssä.
Tulopihan kukkapenkki oli keväällä pienen muutoksen kohteena ja olen ajatellut vielä ensi keväänä jatkaa muutoksia, joten en nyt syksyllä ajatellut panostaa kukkasipuleihin.
Tavallaan sipulit tulivat minun tyköni, osuivat näkösälle.




Orvokin  viime hehku....

Ei ollenkaan tarkka kuva, kuvattu ikkunan läpi mustarastaan ilta-ateria.

 

Talven tuloa

Tänä aamuna kun katsoin ikkunasta ulos olivat katot valkoisena, siis yöllä on ollut pakkasta ja vielä nyt tuo mittari näyttää 0,6 astetta, mutta kuitenkin plussan puolella ollaan.
Täytynee katsoa miten tuo orvokkiruukku tuolla ulkona jaksaa, joko on pieni pakkanen tehnyt tehtävänsä. Keltainen orvokki on jaksanut kukkia koko pitkän kesän ja sille ei ole annettu muuta hoitoa kuin vettä, yksi alasleikkaus ja tietysti huomiota eli rakkautta.
                           
                          
Toinen ahkera kukkija on ollut hyvin pieni sininen orvokki, sen loisto ei kesällä ollut kovinkaan kehuttava mutta kuitenkin se jaksoi sinnitellä ja nyt se on pieni loistava sininen läikkä tuossa keittiön ikkunan alla. Olen ruukkua hieman tuunaillut ja mielestäni se on pieni sievä silmänilo tuossa lähellä ulko-ovea ja silmät siihen väkisinkin osuvat aina kotiin tullessa. Joko nyt tuo loisto on viime pakkasyönä sammunut?
                     
              Sininen orvokki                                     Keltainen orvokki kuva 13.5
                                                       eli viisi kuukautta on keltainen orvokki kukkinut
Ulkona on jo “suuri päivä” kuten isäni aikoinaan sanoi kun halusi meidät aamu-uniset lapset ulos työhön tai leikkeihin. Suuri päivä silloin ei saanut sisällä lorvehtia.
Ulkona on todella hyvin kaunista, aurinko paistaa ja näyttää siltä, että tuuli on jo laantunut, jokunen puuska tuossa tohahti mutta ei niin voimakkaasti kuin eilen.
Talvi siis on jo ovella ja kohtapuolin on aika ajatella myös joulua. Joulut olemme viettäneet monet vuodet tuolla kesäkodissa ja varmaan sinne menemme myös nyt täksi jouluksi.
Joulu täydellisen hiljaisuuden ja pimeyden keskellä. Jos vain on lunta niin se tietysti on sitä todellista joulua, mutta monesti on maa paistanut sulana ja mustana. Lumi tuo tullessaan myös haasteita kuten lumityöt, mutta toki valkoinen joulu on aina se ykköstilaus sinne pienen kesäkodin ympäristöön.
Joulukortit tai tervehdykset olen monesti tehnyt itse omista ottamistani valokuvistani ja varmaan teen tänäkin vuonna. Aiheena hyvin usein on ollut valokuva kuusesta.
Tämä kuusi kasvaa pellon pientareella ja sen kauneus antaa minulle voimaa niin kesällä kuin myös talvella.
                                       
Tämä kuva on tältä syksyltä ja toivottavasti voin sen pukea jouluiseen asuun lumisen maiseman keskellä.