Poutaiset päivät,

ne vain jatkuvat. Eilen ei täällä satanut eikä myös ukkostanut. Sade tekisi hyvää, mutta ukkosista ei niin väliä.
Olen näin helteellä melkein patalaiska, kuumuus ei ole minun juttujani. Nautin kyllä aurinkopäivistä, mutta liika on liikaa.
Projekti kesantomaan kunnostus alkoi eilen ja jatkuu teemalla, kymmenen lapionpistoa per päivä ja kaikki esille nousseet rikkakasvien juutet tarkasti pois ja hävitykseen.
Tuskin kesantomaahani mitään maanparannuskasvia kylvän, tavallinen herne tietysti voisi vielä ehtiä kasvuun ja maa saisi luonnollista typpilannoitetta.

Pian tuo rypsimaa on keltainen, jo näkyy siellä täällä yksittäisiä kukintoja. Kasvu on ollut voimakasta ja hyvänä vuotena viljelijä kertoi rypsin voivan kasvaa vuorokaudessa 10-15 senttiä.

Niittyhumala on ihana kasvi ja sitä täällä meillä olisi ihan paikat täynnä jos se vain saisi valtoimenaan kasvaa. Osa nurmikosta jätetään niittyhumalan kukinnon ajaksi leikkaamatta ja siihen kun vielä sekoittuu valkoapilaa on kaunis kesäketo valmis.

Niittyhumalaa ja valkoapilaa

Tarha-alpi kukkii, vasemmalla perunamaan syrjää.

Daaliat penkissä, vielä saa kukintoa odotella.

Sellainen projekti nimeltään Takapajula löytyy huvimajan/Havinan takaa. Siitä ei ole tarkoitus tulla mikään mallimaa vaan siellä pihanhoito on melko luonnonmukaista. Ruohonleikkuria ei sinne viedä, pari kertaa kesässä siellä viikate tekee siistimistyöt. Vuohenputki on kovasti valtaamassa alaa, mutta kovasti sitä kun kurittaa se pysyy jotenkin aisoissa.

Rypsimaa vielä vihreänä......

Takapajulan kattotiiliaitaa, tässä kun seison jää rypsimaa taakseni.

Takapajulan tarhakurjenmiekkaa.

Olen erittäin iloinen saamastani tunnustuksesta, kiitos Pivi. Mietin kovasti kenelle lähetän tunnustusnapin, on niin paljon mielenkiintoisia blogeja!
Mutta nyt lähden ulos ja suuntaan tuonne Joutomaalle ja Takapajulaan, siellä varmaan on taas kaikenlaista kohennettavaa.

Kesän ihanin aika, nytkö se juuri on?

Juhannus mennä hujahti nopeasti ja aivan melkein laiskotellen.
Täällä meillä maalla oli muutaman päivän vilskettä ja vilinää kun tätä minun omaa sisarussarjaani oli koolla, nuorin sisareni lastenlastensa kanssa. Siis mummi ja vaari ja kaksi ihan mahottoman vilkasta pikku poikaa tai eihän ne pojat ihan pikkuisia olleet, mutta menoa ja meininkiä riitti.

Hellettä riittää ja ulkona on melkein tukalaa, onneksi kuitenkin käy tuuli. Se varmaan tietää pian sateita ja ukkosta, toivottavsti ei tule kovia jyrähdyksiä.

Pionit ovat jo kukintansa loppusuoralla, mutta muut perennat aloittavat kukkaloistonsa esittelyn.
Täällä on kukassa erilaiset liljat, ritarinkannukset, päivänkakkarat, ängelmät, jalopähkämö ja moni muu. Onko sormustinkukka perenna?
Tänä vuonna sormustinkukat ovat tosi innokkaasti levittäytyneet ympäriinsä ja suurin osa kukkii kauniin punavielotein kukin. Täytynee käydä ne kuvaamassa vielä tänään, ennen kuin alkaa ukkossateet.

Taidan lopetella ja lähden ulos tuonne hiostavaan helteeseen......kuvaamaan.

Tämän pionin nimeä en tiedä, se on hyvin vanhaa perua ja kasvoi täällä jo äitini aikaan.



Harakankellot kukassa.

Poimulehti ja moni muu ihana luonnonkukka

Poimulehti on yksi mielikukkani, se vie voiton monesta ihan oikeasta perennasta. Tarkoitan nyt sitä ihan tavallista poimulehteä, ei siis sen jalostettua muotoa.
Poimulehti on toisaaltaan niin vaatimaton mutta kuitenkin mielestäni niin kaunis variltään ja lehdiltään.

Poimulehti nurmikon reunassa

Toinen ihana luonnonkukka on mesiangervo, siis se jota niin runsaasti tapaa ojien pientareilla ja hikevillä joutomailla.
Kolmas on sitten pietaryrtti, ihana nappikukka.
Nämä kaikki kolme mahtuvat tänne meille rivitalokotimme tulopihaan. Ne ovat tänne kulkeutuneet lähinnä ns talventörröttäjistä joista yleensä teen syksyn koristeruukut, harvemmin olen käyttänyt ruukuissani kaupan kanervia tai muuta vastaavaa.

Täällä meillä on tänään tehty pihahommia, lähinnä siistitty reheväksi kasvanutta pihaa sekä tulopihaa ja tarhan pihaa. Aloitimme tarhan puolella jalokiurunkannuksen poistamisesta ja sitten vasta päästiin varsinaisesti nurmikon/ heinikön siistimiseen. Kuitenkin sinne jätettiin kaikki poimulehdet, niitä halusin varjella.
Tulopiha olikin sitten tosi viidakkoa, keltapeipin joukkoon oli siunaantunut runsaati rönsyleinikkiä ja sen kitkeminen onkin vielä kesken, osa saa sinne jäädä, mutta liika on liikaa. Tiesin näin käyvän kun en keväällä ehtinyt leinikkiä kitkeä. Pihalla kasvaa myös komeat mesiangervot ja iso puska pietaryrttiä. Varsinaista nurmikkoa ei pihassa juuri ole, vaan siinä kasvaa monia kedon kukkia ja siksi en sitä haluaisi ollenkaan leikata, mutta ihan ryteiköksi sitä ei kuitenkaan sovi jättää.


Keltapeippiä ja rönsyleinikkiä

Keväällä istutetut orvokit olivat lätsähtäneet ja naapurini oli ihan pahoillaan luullen hänen kukkien hoitonsa olleen niin huonoa, että orvokit olivat nuutuneet. Muurahaiset olivat tehneet pesän tuohon kiviruukkuun ja se oli syy se miksi orvokit niin pian lätsähtivät. Tilalle istutin valkoisen marketan, toivottavasti se viihtyy ja kukoistaa.







Köynnöshortenssia kukassa



Pieni mänty sai uuden tuunauksen, orvokkiruukun



Kissan vintiöt ja muuta mukavaa....

Taas kerran kohentelin kissojen tekosia. Mikähän kumma saa ne tuolla ulkona tekemään pahojaan eli rapsuttavat kukappenkkejäni. Tai ei rapsuttamaan vaan kuopimaan niin, että multa vain pölisee.
Pehmeä multa on mukava paikka kissan kätkeä tarpeensa ja varsinkin se peittämisoperaatio on kuin kaivinkone olisi työssä.

Nämä meidän kissat saavat täällä maalla olla vapaina ja siksi ne myös omaksuvat vapaan kissan elintavat. Täällä sisällä ja kaupungissa on montakin hiekkalaatikkoa ja hommat hoituvat silloin sinne.
Tänäänkin taas oli kukkapenkistä kaaputettu hentoja kukantaimia ympäriinsä ja minä sitten yritin tuhon jälkiä korjailla. Kiusa se on pienikin kiusa, laitoin katiskaverkosta esteen ja toivon sen auttavan.

Fanny täyttää syksyllä 15 vuotta, Fanny on
Maija-kissan isotäti

Toisaaltaan miten monet illat olen kissojeni perään huhuillut ja odottanut niitä kotiin palaaviksi. Nyt kun kissani ovat jo ikäkissoja ne ovat aina tässä lähellä pihapiirissää ja tulevat ihan ilman kutsua sisälle. Nuoret kissat ovat joskus tosi huimapäitä ja ulkona vain ollaan ja ollaan. Koskaan en kuitenkaan ole koko yötä kissojen takia valvonnut, vaan siinä puolen yön jälkeen on se viimeinenkin kissa tullut sisälle.
Meillä on ollut sääntönä se, että vain leikattu kissa saa kulkea vapaana. Leikkaamaton kuten Maija-kissa saa tyytyä valjaskävelyyn ja muutoin jos haluaa ulkotarhaan. Ulkotarha on muidenkin kissojen mieleen, eilen Malla-kissa nukkui koko päivän tarhan mökissä ja sitten illalla oli parisen tuntia tuossa vanhan navetan tietämillä ja tuli sisälle ja jatkoin uniaan avovintin vanhassa sängyssä.
Nyt kun on sadepäivä kaikki kissat ovat sisällä tuolla vinttikerroksessa.

Kaikki neljä kissaa ovat täällä kulkeneet valjaissa ja sitten kun ne pääsevät vapaasti kulkemaan ne oikeastaan kulkevat vain niitä reittejä joita ne ovat taluttajan mukana kulkeneet, harvoin olen nähnyt kissojani kauenpana kotipiiristä.

Malla on Fannyn pentu ja täytti tammikuussa 12 vuotta
Kuva Chanan

Tämä kissojen vapaa oleskelu ulkona on sellainen ainakin minua huolestuttava juttu, siis kissa on peto ja on uhkana myös pikkulinnuille, etenkin linnun poikasille. Onneksi tällaisia onnettomuuksia on näiden vuosien aikana sattunut harvoin.
Toisaaltaan myös vapaana kulkevaa kissaa kohtaa monet vaarat ja ei suinkaan ihminen ole se lempein vaan ehkä suurin uhka ja monen naapurisovun rikkova tekijä.
Kissa kun on toisaaltaan niin hölmö, että ei tunne naapurin tontin rajoja.

Maija kissa täyttää pian 4 vuotta ja on Mallan serkkukissan tyttöpentu.
Minun ensimmäinen kissani oli Sylvi ja Maija on viidennessä alenevassa polvessa  Sylvin jälkeläinen.
Siis täällä sukunsa parissa Maija elelee.

Ilves on yleistynyt ja se on todella kissan vihollinen numero yksi, mikä onkaan otollisenpi saalis kuin valoisana kesäyönä vapaan hiippaileva jonkun oma suloinen lemmikki. Kissa ei mahda ilvekselle mitään, vaan on turvaton jos ei pääse jonnekin rakennuksen alle, ilveshän on taitava puissa kiipiä ja näin tämä pakotie on kissan surma.
Puhutaan ketun ja supikoiran vaarallisuudesta mutta kissa kuitenkin on näiltä kahdelta pedolta melko turvassa, jos ei ole ihan kokematon ja nuori hölmö.


Pena-kissa on 7 vuotta ja tässä kuvassa sen puolipitkäkarva on ajeltu kesäkuntoon.
Pena on syntynyt Suomessa mutta sen vanhemmat ovat tuleet amerikoista.
Pena ei siis ole mitään sukua meidän muille kissoille.
Pena olisi ollut loistava näyttelykissa, mutta Pena on takajalastaan rampa.

Malla-kissa kun oli ensimmäistä kesäänsä vapaana sattui tällainen tapaus. Kello oli illalla siinä vähän vaille kaksitoista ja katselin nähdäkseni kissaani keittiön ikkunasta ja siinä samassa sen näin ja samalla näin myös muuta. Kettu mennä jolkotti kylätietä edellä ja kissa perässä.
Hetikohta meitä oli siinä kolme kulkemassa kesäistä kylätietä kettu, kissa ja minä.
En tiedä oliko siinä meitä kolme hölmöä, ainakin Malla oli ihan rauhallinen ja ei ollenkaan pelokas. Kettu meni menojaan ja minä kotiin kissa kainalossa.

Daaliat maassa, vihdoinkin kaikki

Tämä kevät ja kesä on ollut ikimuistoinen. Siltä tuntuu, että en koskaan ennen ole näin pahasti jäänyt kesän kasvun jalkoihin.

Olihan se tietty hoopoa toukokuussa lähteä matkalle, mutta koskaan ei tiedä kevään edistymisestä.
No daaliat ovat nyt kaikki olleet jo jonkin aikaa maassa ja uudet versot kasvussa. Monesti olen näitä juurakoita esikasvattanut ja tulos kasvun ja kukinnan suhteen on vaihdellut. Hyvään kasvuvauhtiin lähtenyt juurakko saattaa kuitenkin istutusvaiheessa ottaa takapakkia, varsinkin jos maa on vielä kylmä.
Nyt tein siis päätöksen, että juurakot ulos kellarista ja samantein maahan. Ihan näin vauhdilla se ei mennyt, vaan ensin pidin juurakoita pari päivää ulkona lämpimässä ja sitten istutin maahan joka oli lämmennyt ja ollut kunnostettuna kasvukuntoon muutamia päiviä.



Punainen matala daalia, tämä yksilö talvehti huonosti.
Toivottavast nyt kesällä kasvaa ja toipuu

Ainoat kukansiemenet jotka tänä keväänä kylvin oli samettiruusun. Kylvös oli tarkoituksella vanhan navetan ikkunalla ja siellä ne hitaasti itivät ja ehkä nyt tällä viikolla voin nuo pienet taimet istuttaa ulos suoraan kasvupaikalle ilman koulutusta. Näin viileässä ja hitaasti kasvaneet taimet ovat yleensä olleet hyvin tanakoita ja tukevia yksilöitä, toivottavasti näin on nytkin.

Tänään ehkä kylvän pavun ja kesäkurpitsan. Kesäkurpitsan kylvän aina suoraan lämpimään maahan ja kylvöksen peitän "pienoiskasvihuoneella" eli ylösalas käännetyn muovisen esim persikkapakkauksen. Yleensä taimi itää viikossa. Näissä hedelmärasioissa on reijät pohjassa ja nyt ne siis ovat kasvihuoneen katossa, pienen kiven laitan painoksi  muuten tuuli vien koko "kasvihuoneen"

Suoraan maahan kylvetty kesäkurpitsa 2009

Pavut kylvän aina lämpimään maahan, muistan jo vuosien takaa erään hätäisen sukulaismiehen hän kylvi pavut jo toukokuussa ja vaikka kasvupaikka olikin lämmin rinne niin eipä pavut itäneet. Hän sanoi saaneensa huonot siemenet, mutta minä väitin siemenien mädäntyneen ja näin olikin käynyt. Eli hoppu ei aina ole hyväksi. Hätäinen tarhuri otti opikseen ja siitä lähtien pavut kasvoivat ja sato oli hyvä.

Yllätys kesä,

tulihan tämä kesä todella nopeasti ja kaikki kasvaa rehevästi, ainakin rikkaruohot ja nurmikko.

Taas kerran voin vain todeta, että "väärään aikaan väärässä paikassa" ja tällä kertaa todella näin on tai oli.
Suurin suma on vihdinkin saatu tehtyä ja täällä kesäkodin pihalla näyttää jotenkin siistiltä ja huolletulta.
Sunnuntaipäivä on ollut todella lämmin ja tänään pidimme kaikista puutarhatöistä vapaata ja nautimme alkaneen kesän kauneudesta ja luonnon vihreydestä.
Tulimme tänne viime viikon tiistaina ja en oikein tiennyt mistä syrjästä olisin pihahommat aloittanut, nyt kuitenkin kompostissa on valtava kasa nurmen leikkuujätettä ja siinä sivussa vielä isonpi kasa voikukkia. Ystäväni sanoi, että syö voikukkasalaattia, mutta niistähän olisi riittänyt apetta kokonaiselle armeijalle.
Toisaaltaan voikukka on kaunis keltainen kukka, harmi vain, että se kasvaa niin rehevästi väärässä paikassa. Ranskalaiset kuulema pitävät voikukista niiden kauniin värin vuoksi, miksikäs ei, onhan tuo keltainen kaunis väri vihreällä alustalla.
Liika on kuitenkin liikaa.
Täällä ei omenapuut kuki juuri lainkaan, samoin kriikunat ja luumut. Tampereella kissatarhan omenapuu jäi loistavaan kukkaan, onneksi ehdimme nähdä sen kauniin kukinnan. Joskus on käynyt niinkin, että puussa on ollut vain muutama kukka.
Vuodet eivät ole veljeksiä, ei todella.

Rautatienpuu täydessä kukassa



Malla-kissa istuu omenapuun rungolla

Täällä kesäkodin lähipellot ovat tänä vuonna kylvetty rypsille, vielä ei maasta nouse mitään. Rypsi kuulema kylvetään myöhään ja vaikka kevät tuli niin äkkiä nämä pellot "rakennettiin" vasta viikko sitten. Odotan sitä aikaa kun peltoaukeat ovat keltaisenaan.

 

Tuuliviiri kiekuu vielä mustaa peltoa vasten. Etualalla on lipstikkaa ja sivummalla kukkii saksankirveli.

 

Piparjuuri on sitkeä kasvi, vaikka sen kasvupenkin muutamia vuosia sitten siirsin toiseen paikkaan niin vielä keskellä nurmikkoa sen pieni osa  jaksaa kasvaa ja kukkia.