sunnuntai 18. lokakuuta 2015

Kaunis syksyinen sää,

toi tullessaan myös mieleeni apeutta.
Niin tänään oli kaunis syksyinen sää ja pihalla odotti syksyiset työt. Etupihalla ei niin kummoista työtä haravoinnin lisäksi ole, tosin sieltä olen kaivanut pois yhden suuren virpiangervopensaan, pensaan jota koskaan ei olisikaan pitänyt sinne istuttaa. Nyt se on poissa ja mennyt peräkärryn kyydissä uuteen pihaan Hämeenkyröön ja voin vain toivoa pensaalle hyvää kasvua ja menestystä.
Minuun on iskenyt kauhea puumi eli ruusupuumi ja sen tieltä sai angervopensas väistyä.

Takapihalla/olopihalla/ kissatarhassa on jo muutama vuosi ollut murheen paikka eli liian vanha ja suureksi kasvanut omenapuu. Puu on riippaoksainen rautatienomenapuu. Puulla on ikää jo kolmekymmentä vuotta, tosin ei mikään ikä omenapuulle mutta tänne meidän pihalle se on liian suuri.
Omenapuu on kaunis kukkiessaan ja syksyisin sen pienet punaiset omenat ovat olleet hyvinkin koristeelliset. Mitä parasta puu on ollut myös meidän monien kissojen lempipaikka, siis oksilla ja niiden alla.



Kuva on otettu puun alla eli seison kuin teltassa.
 Nyt syksyllä olen puutani usein katsellut ja miettinyt mikä on omenapuun kohtalo. Kaadetaanko se keväällä vai leikataanko se torsoksi, minä en vielä tiedä.

 Omenapuun kyhmyinen  pinta on mielestäni sekä kaunis, että ruma. Monesti sen pintaa olen silittänyt ja muistellut kissojani, heitä kaikkia joiden kynnet ovat omenapuun runkoa rapsuttaneet.

 Sylvi, Huggey, Arttu, Arrane, Fanny, Molley eli Malla, Pena ja Maija.
Jokainen kissa on omat jälkensä jättänyt puun muhkuraiseen pintaan ja viestinsä seuraaville tulijoille.

Puu on vielä melkein täydessä lehdessä ja oksien suojista kuvasin pihaa.


 Oksat taipuvat melkein maahan asti ja niiden alla voin hyvin seistä suorana.
Pihan kalusteet ovat jo kääritty pressun alle ja muutenkin piha on jo melkein valmis talveen, omenapuussa vain lehdet ovat tiukasti kiinni.

Alla olevat kuvat ovat viime vuoden  syyskuulta. Maijan näytöstä omenapuun oksilla.





Penakin on uskaltanut.............



Vielä viime syksynä Malla-kissa oli kansamme ja iloisena leikki omenapuun oksilla.

Minkä ratkaisun kevät tuo tullessaan?



9 kommenttia:

  1. Vai ruusukuume Sinuun on iskenyt! E ihmettele yhtään viimekesäisen bloggaritapaamisen jälken, tuskin olet ainoa kuumeinen, täältä löytyy toinen, vaikka isäntä ei ruusuista tykkää, olen niille löytänyt sopivia salapaikkoja ja isäntä ei aina tiedä onko taimi juuri istutettu vai aina siinä ollut.

    Upea omenapuu, todellinen kissojen puu, varmaan on vaikea päättää sen kohtalosta kuin muistoja sille on kissaihanuuksien myötä kertynyt noin paljon. Suloisia nuo Sinun kissasi!

    VastaaPoista
  2. Ihanat kisut ja upea omenapuu! Siinäpä miettimistä..

    VastaaPoista
  3. Varsin kavala tauti tuo ruusukuume! Minä en koskaan ole ollut erityisesti ruusujen ystävä, paitsi valamonruusu, se on suorastaan minun sielunkukkani. Vakka-taimen vierailujen jälkeen on niitä ruusuja kummasti alkanut ilmestyä meidänkin pihaan....
    Varmaan on vaikea päätös luopua omenapuusta, rautatienomenapuu on tosi kaunis. Mutta toisaalta, jos se on liian iso, siinäpä miettimistä. Meillä edellisen rautatienomenapuun kävi köpelösti, myyrä söi juuret. Nyt on uusi puu kasvamassa, toisessa paikassa.
    Ihanat kisut, rapsutuksia :)

    VastaaPoista
  4. Vanhan puun kaataminen on kyllä kinkkinen päätös. Etenkin, kun on kyse omenapuusta, johon liittyy noin paljon muistoja ja joka on myös tavattoman kaunis kyhmyisine oksineen. Enpä haluaisi olla sitä päätöstä tekemässä.
    Täällä blogimaailmassa näkee jatkuvasti niin ihania kasveja, ettei voi välttyä erilaisilta kuumeilta. Ruusukuumeen tartunnan sain minäkin, eikä kyllä yhtään harmita. Sinun etupihasi voisi olla erinomainen paikka ruusuille, lämmin ja suojaisa.
    Voi noita kissoja, miten ne ovatkaan ihania. Niin tekisi mieli upottaa sormet tuollaiseen pehmoiseen turkkiin. Tee sinä niin puolestani kumpaisellekin kissalle.

    VastaaPoista
  5. Joskus jostain on luovuttava, etenkin liian isoista puista, vaikka vähän kirpaiseekin. Mies kaatoi viikko sitten suuren kuusen, mutta se oli liian lähellä taloa. Mietin jo mitä istuttaisin keväällä tilalle:)

    VastaaPoista
  6. onpa kerrassaan kinkkinen juttu. se miten kuivailit puuta ja sen merkitystä laittoi ajattelemaan et puun paikka on takapihallanne

    VastaaPoista
  7. Kiitos ystävät.
    Oli ilo lukea teidän kommentit, tosin vastaukseni on niin viivästynyt eli en enää ala niitä tänne kirjoittamaan.
    Kiitos vielä kerra.

    VastaaPoista
  8. Omenapuu on kaunis. Mitä vanhempi, sen kauniimpi. Ei nykyiset puut kasvakaan niin komeiksi,...sanovat. Ja kissojen ja lastenkin kiipeilypuina vertaansa vailla ;) Meilläkin on muutama puu ihan kauneuden tähden. Keväällä ovat tosi komeita sen kukintahetken ja aina toivon, että pölytys ei onnistuisi. Se omenasato on syksyllä niin valtava ja iso homma kerätä ja kärrätä ne jonnekin. En tee niistä mitään.

    VastaaPoista

Kiitos kommentista, se ilahduttaa aina.😊