Valokuvatorstain haaste VALO

VALO

Lokakuun aurinko tuo valoa ulkokuistin kukille.

 

 



Täältä löydät lisää kuvia Valokuvatorstain haasteeseen 299 VALO

Oi mikä ihana syyspäivä.

Tänään oli kaunis aurinkoinen lokakuun päivä.

Nyt punakanelissa on punaiset lehdet, ensin punaiset omenat ja nyt lehdet.

Eilen me koko sakki kissat ja isäntä tulimme tänne maaseudun rauhaan ja hiljaisuuteen. Tänne kun koko sakilla tulemme viivymme yleensä ainakin viikon, nyt kuitenkin olemme vain pidennetyn viikonlopun. Lokakuun loppupuolella sitten olemme pidenpään ja toivottavasti silloin on puista lehdet pudonneet ja haravointi onnistuu. Tai voihan silloin jo olla lumi maassa, kuka tietää.......

Osa näistä lehdistä varmaan joutaa lehtikompostiin, toivottavasti

Tänään urakoin ja nyt kaikki daalian juurakot ovat kellarissa, eikä yhtään liian aikaisin. Täällä on jonain yönä käynyt pakkasella  ja koko daaliakasvusto oli aivan ruskeana. Katsoin mittarista mikä lukema on ollut alin ja pakkasen puolelle oli mittari mennyt lukemiin -3,6. Ihmeen alas tuo lukema oli mennyt ja kyllä sellainen pakkanen jo daalian kasvustolle tekee täyden tuhon.



Juurakot kuivahtivat omien kuihtuneitten varsiensa päällä.



 



Huomenna on vuorossa muutaman omenapuun talvisuojaus, suojaverkot saavat ainakin punakaneli ja koristeomenapuu. Peurat olivat jo käyneet pihalla ja syöneet ihme kyllä kaikki kehäkukan kukat. Ihmettelinkin ensin miksi ei yhtään kehäkukkaa  ollut näkösällä ja arvotus ratkesi kun huomasin  pihalla peurojen jälkiä. Kaikki loput omenatkin olivat niille kelvanneet, sekä puusta ja puun alta.

 

Rautatienpuu saa huomenna suojaverkon. Samettikukkia ei peurat syö ja ne olivat pakkasen jälkeen kompostikunnossa.





Moneen syksyyn ei täällä  peltoja ole ollenkaan muokattu, keväällä vasta ennen uuden sadon kylvöä. Nyt kuitenkin osa pelloista oli jotenkin muokattu, ei kuitenkaan kynnetty. Mutta kuitenkin pellon pinta oli rikottu ja se oli mustaa. Minusta entisaikaan kun kaikki pellot kynnettiin se kuului ehdottomasti syksyyn, minä ihailin syviä suoria vakoja.

Tällainen vanha sanonta:

Parenpi sian tonkima syksyllä, kuin keväällä kynnetty. Eli ennen pidettiin syksyllä maan kääntöä erittäin tärkeänä ja keväällä maan kääntöä pidettiin jopa laiskan miehen hommana.



Tämä päivä on Fannyn.

Tänään Fanny-kissa täyttää 15 vuotta.

             Onnea Fanny!
            
Fanny tuli tänne isänsä kotiin tammikuussa 1999 ja ikää silloin tuolla pienellä kissatytöllä oli 12 viikkoa, siis ihan oikea kissanpennun luovutusikä.

Fanny on kaunis ilman näitä lisähörhelöitäkin......

Fanny oli astutusmaksu meidän ihanalle Aku-kissalle. Fannyn äiti oli Pipsa ja Pipsahan piipahti edellisenä syksynä tänne meille ja tuloksena oli ihastuttavat kolme kissanvauvaa. Fanny, Sanni ja Frakki-poika.
Fanny on väriltään kilpikonna, Sannin väri oli myös kilpikonna mutta paljon vaaleanpi väri ja Frakki oli tumma kaunis uros, leuan alla valkoinen rusetti.
Me pidimme Fannyn nimen, Sanni sai uudessa kodissa nimen Putze, Farakki meni lemmikiksi ja en tiedä oliko Frakilla muuta nimeä.

Fanny ja Sanni olivat näyttelykissoja ja molemmat pärjäsivät näyttelyissä, tosin mitään ihan huipputuloksia ei tullut. Fanny on arvoltaan IC eli kansainväilinen champion. Fannyllä tosin olisi ollut raameja melkein kuinka korkealle tahansa, mutta kissa oli erittäin arka ja siksi en halunnut kissaani kuisata ylimääräisillä jännitteillä.

Fanny nauttii oman kodin rauhasta ja hiljaisuudesta.

Kävihän Fanny kerran Tanskassa saamassa sen sertifikaatin jota tarvitaan kissan näyttelysaavutukseen IC. Tuo matka olisi pienen jutun arvoinen mutta onneksi kaikki meni hyvin ja Fanny sai tuon tärkeän sertinsä.

Fanny siis tuli tänne isänsä Akun kotiin ja nyt täällä on myös Maija-kissa, joka on Sannin jälkeläinen.
Sanni oli Maijan isoemo ja Fanny siis on Maijan isotäti.

Tätä kirjoittaessa en ole ihan varma vieläkö Frakki on elossa, mutta Sanni-sisko on poissa ja samoin Fannyn sisarpuoli Ninni.

Meillä on onni pitää vielä tämä ihana kissamme Fanny ja toivonkin Fannylle vielä monta onnellista ja tervettä vuotta täällä meillä oman sukunsa keskellä.

Fannyn ihka oikea nimi on Ballawhane Gindys-Bahee MAN f 51. Nimi on kaelin kieltä ja vapaasti käännettynä :         " Noidan ihmeellinen auringon nousu".

Värikollaasi "Sireeni"147

Tällaisen kollaasin sain aikaiseksi orvokista, vielä jaksaa keväinen orvokki kukkia

Olisiko tässä häivähdys sireenistä
 

Tämä onkin ensimmäinen kerta tällä sivustolla.
Teemana oli "Sireeni"
täältä löytyy lisää kuvia aiheesta "Sireeni"

Lokakuun kuudes ja vanhoja muistoja.

Tämä viikko on ollut hienoinen juhlaviikko, meidän hääpäivämme vuosipäivä ja samoin jo edesmenneitten vanhenpieni hääpäivä on lokakuussa.
Meidän päivämme oli 3.10 ja vanhenpieni juuri tänään 6.10. Sää silloin meidän hääpäivänämme oli kaunis ja aurinkoinen ja niin se oli tänäkin vuonna.
Juhlistimme vuosipäiviä lasillisella punaviiniä ja tänään oli sunnuntailounaalla astetta parenpaa ruokaa.
Meidän hääpäivästä on kulunut vasta kolmekymmentäkaksi vuotta eli muistissa on hyvinkin. Äitini on kertonut omasta päivästään muutamin sanoin eli polkupyörillä sitä oli silloin poljettu kirkonkylään pappilan kansliaan ja siellä oli rovasti sitten toimittanut vihkimisen ja todistajat olivat ilmeisesti pappilan väkeä. Takaisin anoppilaan oli tietysti poljettu, isäni omalla pyörällään ja äitini lainapyörällä. Anoppi oli keittänyt pullakahveet ja vieraina oli ollut isäni veli.
Tuo samainen anoppila näkyy kesäkodin ikkunasta ja hyvin muistan kun siellä pienenä lapsena kävin fammun ja taatan luona kylässä. Kuusela on isovanhenpieni paikan nimi, nykyisin siellä häärii eläkeläispsriskunta ja he ovat paikan kunnostaneet todella kauniiksi. Aina kun siellä nykyisin käyn tulee mieleeni lapsuuteni mukavat muistot fammusta ja taatasta.
Kuusela on todellinen kauniisti entisöity pieni punainen Mummon mökki.

Tänään iltapäivällä olin kissojen seurana kissatarhassa ja siellä koristelin syklaamiruukun syksyn värein.

Syklaami sai seurakseen  koristeita

 

Pieneen poisheitettävään juoruamppeliin tein punatulkulle pesän.

 

 

ViherPiha lehti

Minulla on tämän vuosituhannen kaikki ViherPiha-lehden vuosikerrat, jokunen lehti joltain vuodelta puuttuu.
Monesti käy niin, että silloin kun lehti ilmestyy se jää ehkä vähälle lukemiselle ja voi unohtua luekematta pitkäksi aikaa. Talviaikana kun on tätä sisäoloa enenpi, silloin saatan lukea lehtiä uudelleen ja löytää sieltä monta hyvää ideaa. Ideat joskus ovat sellaisia, että niitä on mahdotonta toteuttaa, mutta silti unelmoida aina voi.
Tämän vuoden ykkösnumerosta löysin ja ihastuin kirjoitukseen kuvineen Talvipuutarhasta. Olisihan sellainen ihanuus ihana, mutta haaveeksi se kyllä jää.

Kukaanhan ei estä haaveilemasta.

Lehdessä Pentti Alanko kirjoittaa mukavasti puutarha-asioista ja tässä tämän vuoden ykkösnumerossa on aiheena Miksi meillä ei ole kanervapuutarhoja?
Niin sellaisen voisin jopa perustaa ja se ei tunnu yhtä utopiselta kuin haave talvipuutarhasta.

Vanhat vuosikerrat olen vienyt maalle, sadepäivinä niitä selailen ja olen miettinyt, että näitä voisi viedä jonnekin muualle kuin lehtikeräykseen. Vielä en ole hennonnut heittää pois yhtäkään lehteä ja antaisin niitä jollekin jos vain joku olisi niistä kiinnostunut.

Tämä ruusu kasvaa meidän kissojen kissatarhassa

Pakka sekaisin,

toivottavasti "nokkamies" on löytynyt ja kurkilauma on jo turvallisesti kohti etelän maita.
Kuva on otettu 23.9.

Eikä tässä ole vielä koko sakki

Syksyn merkit näkyvät monella tapaa, mutta vielä on paljon jäljellä kesästä.

Tämä orvokki on kukkinut koko kesän, ostin sen aikaisin toukokuussa.

Maljaköynnös kesäkodissa on kuulema vielä aivan entisensä ja samoin tämä verenpisara

Tässä jo mukana jotain syksystä, missähän tämänkin ruukun talvettaisin.

 

Nyt täällä paistaa aurinko ja kaikki syysvärit korostuvat, lämmintä ulkona on 9,6 astetta. Varmaan jotain puutarhahommaakin tuolla pihalla olisi, mutta pienelle lenkille nyt tekee mieleni.
Aamupäivällä leivoin pullaa ja kun lenkiltä palaan maistuu varmasti tuore pulla kahvikupillisen kera.

Meidän autokatoksen takana näyttää tältä,
Naapurin Eilan kärhöt tässä komeilee, kuva 23.9

Pakka tässä on minullakin sekaisin, en tiedä milloin joudan käymään kesäkodissa, siellähän ovat vielä kaikki daaliani maassa ja paljon muuta puuhaa. Daalian mukulat ovat tietysti vielä mullan sisässä turvassa, mutta jos kovin kylmäksi tämä lokakuun alku muodostuu olisi tietysti hyvä saada mukulat maasta ja turvallisesti kellariin. Tänä aamuna kylläkin luvattiin suht lämmintä lokakuuta ja jos se pitää paikkansa niin ehdin vielä hoivaamaan daalioitani.
Ruukkukukat ovat kaikki nostettu suojaan ja hyvä niin ja tuskin se vielä niin kylmäksi käy, että daalioilleni käy huonosti.
Mutta nyt ulos tuonne syysaurinkoon.....