Lumet täältä meidän pihalta suli loppujen lopuksi melko nopeasti. Minä pessimistinä puhuin
juhannusviikosta, mutta onneksi olin luuloineni aivan hakoteillä.
Yksi kevään odotettu hetki oli ajankohta milloin kaivaisin runkoruusuni ylös kasvilavasta ja teinkö sen innoisanni kuitenkin liian aikaisin?
Ehkä olisi kannattanut odottaa ainakin viikon päivät, en tiedä. Viime keväänä ruususeni heräsi ihan huhikuun alussa ja sen varressa näkyi pienen pieniä silmuja ja jopa yksi pieni lehtiryhmäkin oli ilmestynyt. Jotain pientä elonmerkkiä olen ruusussani näkeväni ja toivottavasti se on myös totta.
Ruususen kaivoin lavasta 24.4 ja tältä se nyt näyttää
Prisman paperikassissa on kaksi pientä daalian juurakkoa ja yöksi olen taittanut kassin suun kiinni, juurakot ovat olleet terassilla jo viikon päivät. Takana ruukussa nököttää olivipuuni ja kovasti apealta se ainakin tällä hetkellä vielä näyttää.
Pihalla ei vielä kuki krookkukset mutta sinivuokot ovat jo kukkineet muutaman päivän. Tässä muutama kuva näistä ihanista kevään sinisistä vuokoista.
Tämä ihana sinivuokko rypäs on kuin kesän kaunis kukkamekko.
Aurinko paistaa ihanasti sinivuokon sydämeen.
Jouluruusu on tehnyt runsaasti nuppuja mutta ainakaan vielä ne eivät ole täydessä kukassa ja
muutenkaan tuo kukinto ei ole ollenkaan kuvauksellinen.
Minullakin on ollut jo pitkään tavoite luopua kaikesta tarpeettomasta kodin hyllyille ja nurkkiin kertyneestä tavarasta.
Viime kesiviikkona eräs aikakausi sai tavallaan päätöksen eli minä laitoin kiertoon melkein kaikki kissojeni saamat palkintopokaatit. Kiertoon lähti kaikkiaan 24 isoa ja kymmenkunta pientä pokaalia. Vuosia sitten olen jo kerran ennen tehnyt samoin.
Maija katselee terassin ikkunan takaa, että mitähän siellä nyt oikein puuhataan...
Kiertoon lähtivät vain aivan hyvät pokaatit, tämäkin on muten hyvä pokaali mutta sen jalassa on pieni lohkeama. Kukkaruukkuna tällainen pokaali on tukeva ja käy hyvin tarkoitukseensa, tosin se ajanoloon sisäpuolelta ruostuu.
Terassilla kasvaa toinen jättiverbenan viimevuotisista juurakoista, sekin ehkä tuli ulos kellarin pimennosta liian aikaisin. Jokohan sen uskaltaisi viedä ulos omaan kasvpaikkaansa?
Vuodet eivät ole veljeksiä, ei todellakaan. Muistelen viime kevään huhtikuuta ja tässä on kuva huhtikuun krookuksista 28.4.2017
Hyvää kevättä ja vappua 2018
Kevät tulee näköjään lähes aina keikkuen ja tämä kevät ei ole tehnyt lainkaan poikkeusta.
VastaaPoistaSuloiset sinivuokot ja komeat kiertoon lähtevät pokaalit. Välillä on hyvä karsia itselle ylimääräiset tavarat pois nurkista.
Mukavaa sunnuntaita.
Kiitos Kruunu Vuokko!
PoistaNuo pokaalit silloin kun kissaharrastukseni oli vielä uutta olivat tosi ihana asia, mutta aika on tehnyt tehtävänsä ja nyt kun ne menivät uuteen käyttöön tuntuu mukavalta tuottaa uudelle saajalle iloa.
Pitäisi tehdä täälläkin karsintaa. Joka nurkka notkuu tavaraa. Ihanat sinivuokot ja kisu. Mukavaa sunnuntaita.
VastaaPoistaJostain pitää aloittaa ja nyt kun tiedän ainakin osan pokaaleista menevän uuteen käyttöön tuntuu se ihan oikealta ratkaisulta.
PoistaUskoisin, että kasvit pärjäävät jo hyvin, onhan niiden aika herätä eloon. Hienoja kukkaruukkuja noista pokaaleista tulikin. Minulla on merkintä, että viime vuonna vappuaattona satoi kymmenen senttiä lunta ja Vappunakin taisi maa olla valkoinen. Tänään on satanut koko päivän vettä, eikä puutarhatyöt ole houkuttaneet.
VastaaPoistaPokaaleista saa aika tukevat ja näyttävät kukkaruukut, tosin ajanoloon ne sisältäpäin helposti ruostuvat.
PoistaVesisateessa tämä Vappu taitaa ainakin täällä etelässä sujuvan, onneksi ei sada lunta.
Käsillä oleva kevät tuntuu aina hitaalta ja edellistä koleammalta. Katselin vanhoja kalentereita, joihin olen merkannut säät ja lämpötilat. Sen perusteella ollaan ihan normikeväässä. Tämä koskee tietenkin omaa asuinaluettani. Monin paikoinhan lunta tänä vuonna on ollut tavallista enemmän. Onneksi teiltäkin lumet lähti ennen juhannusta ja toivotaan, ettei uutta lunta tai räntääkään tule muutamaan kuukauteen.
VastaaPoistaOlen miettinyt, johtuuko liiasta tavarasta johtuva ahdistus siitä, että tavaraa on nykyisin kaikilla liikaa? Vai siitä, että liiasta tavarasta ja konmarittamisen välttämättömyydestä puhutaan niin paljon? Nuorempana tuli muutettua aika usein ja jokaisen muuton yhteydessä tavaraa oli pakkokin karsia. Nyt ollaan asuttu samassa paikassa 30 vuotta ja tilaa on yllin kyllin, joten kamaa on kertynyt neljän ihmisen edestä. Harva se päivä pohdin, mistä päästä tavaraa karsisin. Ja aika paljon olen kiertoon laittanutkin.
Oi, miten upea sinivuokkopehko sinulla on. Ehkä Maija juuri sitä ikkunan läpi ihastelee.
Kyllä tuo täysin tarpeeton nurkissa pyörivä tavara harmittaa ja viehän se suotta säilytystilaa, niin olisin tyytyväinen jos osaisin edes jotain laittaa kiertoon tai hävittää. Minulla tuo kierrätys on taidon puutetta ei tahdon puutetta.
PoistaPositiivisesti yllätyin siitä miten nopeasti se lumi kuitenkin suli pois meidän tarhan pihasta.
Minulla on täällä pihassa pari kaunista sinivuokkopehkoa ja niistä olen tosi iloinen.
Täällä sinivuokkojen kanssa kukki kyllä yhtä aikaa krookuksiakin, mutta tosiaan, joka kevät on erilainen. Itsekin olen karsinut kaikenlaista tavaraa tässä parin viime vuoden aikana. Joistain, kuten lapsuusajan tietyistä leluista ja tavaroista, en kuitenkaan ole hennonut luopua. Vaikka paljon olen laittanut tavaraa kiertoonkin, vieläkin tuntuu kodissa vähän ahdistavalta tavaran määrä. Ehkä innostun karsintaan taas syksyllä, kesä kuluu kuitenkin ulkona.
VastaaPoistaTäällä meidän pihassa ei tosiaan viejä krookukset kuki, sinivuokot pari pehkoa ovat parhaassa kukassa.
PoistaVähitellen jatkan tuon ylimääräisen tavaran kierrätystä ja varsinkin vaatehuone pitäisi pöyhiä aivan läpikotaisesti.
Hienosti ovat kissat menestyneet! Saatko kierrätettyä pokaalit niin että niitä käytetään uudelleen palkintoina? Se olisi kätevää... 😉. Sinun jättiverbena näyttää niin terhakalta!
VastaaPoistaSuurin osa pokaaleista menee uuteen käyttöön, rotukissayhdistys jossa ole aikaisemmin toiminut hyvinkin ahkerasti otti pokaalit ja ne tulevat ylimääräisinä palkintoina erilaisiin epävirallisiin ”luokkiin”. Varsinaiset palkinnot kategoriavoitosta tulevat yleensä näyttelyn sponsoreilta ja yhdistys voi siinä sivussa pitää tavallaan epävirallisia luokkia/kisailuja ja niiden palkitseminen tapahtuu juuri näillä pokaaleilla.
PoistaMinulla on tosiaan ollut kaksi loistavaa näyttelykissaa ja pari hyvää. Maija-kissa kuuluu ryhmään meiko hyvä, mutta ah niin ihana.😊
Uskon, ettet liian aikaisin ruusuaarrettasi esille nostanut. Hiljalleen kasvu taas alkaa, vaikka keikutellen tämä kevät on tullutkin jälleen - onneksi ei lunta kuitenkaan kuten viime vuonna. Nuo sinivuokot ovat tosi kauniita ja ovat meilläkin kukkineet jo aika kauan, sää on ollut sopivan viileä.
VastaaPoistaOnpa komea pokaalirivistö! Kiertoon meilläkin tavaraa olisi vaikka kuinka paljon, hiljalleen paikkoja kollaan ja katselen ja vähennän...
Reippaan oloinen verbena!
Hauskaa Vappua sinne teille ja Maijalle rapsutukset!
Kiitos Saila!
VastaaPoistaToivottavasti ruusunen on tänäkin vuonna voimissaan ja jaksaa taas kukoistaa.
Maija sai rapsutukset, tässä sylissäni juuri makoilee ja jo yksi kirjoitus lennähti tuonne pittien joukkoon.
Verbena on kovassa kasvussa ja pääsee pian isoon astiaan ja siinä viihtyköön koko kesän.👍