keskiviikko 4. helmikuuta 2015

Kaffetratti ja poovin arvoitus ratkeaa

niin se olen minä se kaffetratti.
Fammu oli ihana ihminen ja juuri hän minut opetti juomaan kahvia, fammun tyttö kun olin.
Ehkä äitini ei oikein tykännyt kun fammu minut opetti juomaan kahvia, tämä kahvi oli sellaista melkein maitoa johon oli sekoitettu tilkka pannukahvia.
Kukaan ei tiedä miksi sitä kutsuin pooviksi ja tuo kaksinkertainen poovi oli siis kaksi kupillista melko laihaa kahvia, varmaan kaksi aika vajaata kuppia. Tällaista juomaa siis sain fammulassa ja voi kuinka pidinkään fammustani.
Fammu on mennyt manan majoille jo hyvin kauan sitten ja jos minulta kysytään hänen ulkonäköään en osaa sitä kertoa, mutta minulla on vahva tunne hänen olemuksestaan ja läsnäolostaan.
Monesti sain olla yötä fammulassa ja me yhdessä fammun kanssa nukuimme kapeassa puusängyssä, vieläkin tunnen tuon läheisyyden ja turvan joka tuosta iäkkäästä naisesta minuun välittyi.
Valokuvissa näen vanhan naisen kasvot, mutta ne eivät kerro minulle juuri mitään vain tuo kumara laiha olemus on se johon luotin ja jota rakastin.
Kaksinkertainen poovi on kaksi kupillista laihaa maitokahvia ja ilmeisesti sokerilla höystettyä.

Limonaatia, se oli kyllä aikamoista kesäherkku, vaan silloin ei  ainoassa kyläkaupassa ollut kuin Kekosahtia ja joskus sitä mekin saimme ja se oli hyvää.

Fammulan omistaa nykyisin espoolainen pariskunta ja he ovat sekä rakennusta ja pihaa taidokkaasti kunnostaneet. Kesäpaikkana fammula on mitä parhain ja paikan asukkaat mitä mukavinta sorttia.

Sanotaan, että sateenkaaren alla on aarre. Kuvassa, jos osaa tarkkaan katsoa on sateenkaaren pään alla juuri minun fammulani. Kuva on viime kesältä ja kuvattu meidän kesäkodin pihalta. Kuvan korkea koivun alla on fammulan rakennus eli Kuusela.


Tämä kuva on viime syksyltä, siinä fammulan kammarin ikkuna pilkistää juuri meille päin ja kuvattu melkein samoilta paikoin kuin edellinen kuva.


Mamma N  tämän kisan voitti, hänelle tuli mieleen poovista kahvi tai polvi, siis kahvi hyväksytään.

Suvikummun Marja puhui jotain maidosta eli hän nimitti lapsena maitoa tömtö:ksi eli puoli arvausta. 

Palaan huomenissa asiaan, minulla on pienet palkinnot voittajille




8 kommenttia:

  1. Oi kuinka ihanasti kerrot fammustasi!

    Poovista minulle tuli mieleeni kohvi, kohvista kahvi. En tiedä miksi, mutta näin kävi. Ja juuri samanlaista juomaa on kyllä minunkin mummuni minulle tarjoillut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mummut ovat sellaisia ihania olentoja ja joskus he antavat jotain mitä ei ehkä kotona anneta.
      Pieni palkinto odottaa sinua, otan lähiaikoina yhteyttä.

      Poista
  2. Minun lapsuudessani oli aika tavallista, että myös lapset joivat kahvia - etenkin maaseudulla eli mummulassa käydessä. Ei tosin joka päivä, eikä suuria määriä, mutta varmasti enemmän, kuin tänä päivänä lapsille annetaan. Tosin muistan, että kupissa oli enemmän sokeria ja maitoa kuin kahvia.
    Ihania tuollaiset lapsuudenmuistot vanhoista ihmisistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samoin, kyllä silloin kun minäkin olin lapsi meille joskus tarjottiin kahvia, tosin silloin tuo kahvi oli vielä kortilla, siis minun lapsuudessani.
      Fammu ja taata olivat minulle hyvin tärkeitä silloin eläessään ja vielä nytkin vuosikymmenten jälkeen heidän muistonsa on kesäkodin maisemissa läsnä.

      Poista
  3. Nyt tuli tämäkin arvoitua ratkaistua :) Minä join lapsena kahvia, mummun luona ja kotonakin. Maitokahvia tietty. Myös minulle mummuni on ollut erittäin rakas ja tärkeä henkilö, onneksi menetin hänet vasta aikuisena. Jäi paljon muistoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä olin alle kymmenvuotias kun fammuni ja taatani menetin, muistoja on tallessa osa aina ja joku sitten nousee mieleen kun kesällä käyn entisessä fammulassa.

      Poista
  4. olipa hauska arvoitus:)) Sinulla on mukavia muistoja mummolasta, ja todella mukavaa huomata, että myös arvostat niitä. itselläni ei ole koskaan ollu mummoa, isäni äiti kuoli hyvin nuorena, 32 v rintasyöpään, isäni oli vasta kaksi vuotias silloin. äitini äiti kuoli äidin ollessa 13-vuotias. siksi varmaan turvauduinkin aina naapurin mammaan, hän miehensä kanssa toimivat minulle isovanhempieni korvikkeena.

    VastaaPoista
  5. Minusta on rikkaus elää yhdessä isovanhempien läheisyydessä. Tosin aina ei ole näin ja nykyisin ehkä ajatellaan näistäkin asioista hieman erilailla kuin silloin kun olin lapsi.
    Äitini vanhempia en ole koskaan nähnyt, he olivat kuolleet jo ennen kuin olen syntynyt, mutta fammu ja taata, heidän muistonsa elää ja on edelleen läsnä siinä arjessa jota kesäkodissani kesäisin vietän.
    Hyvä, että sinulla on naapurin mamma ja hänen miehensä, vanhempi henkilö tuo mukanaan turvallisuutta ja kokemusta tähän meidän jokapäiväiseen elämään.

    VastaaPoista


Kiitos kommentista, se ilahduttaa aina.