lauantai 21. kesäkuuta 2014

Juhannuskokko

Istun tuvan pöydän päässä ja katselen pilviä, sateiselta näyttää ja lämpömittarissa juuri nyt on reilut 11 astetta juhannussään lämpöä.
Maija-kissa hurisee läppärini takana ja minä yritän tehdä tämän Juhannustervehdykseni.
Nettitikku näyttää vihreätä eli yhteys on aika heppoinen ja niin se oli myös eilen juhannusaattona ja siksi tämä tervehdys tulee vasta nyt, vihdoinkin nettiyhteys toimii.


Tämä kuva on muutaman vuoden takaa, mutta aina tämä kokko on ollut juuri tällä paikalla.

Eilen illalla olimme ystäviemme juhannuskokolla, tämä paikka on melkein järven rannassa mutta ihan vesirajaan ei kokkoa ole rakennettu.

Eilinen kokko oli mahtava roihu ja vielä tänä aamuna olisi voinut kokon hiilloksella paistaa vaikkapa makkarat.


Aattoilta oli melko kolea ja lämmintä oli vain lähellä tulta. Tässä ahjossa ei makkaraa voinut paistaa vaan pieni kivigrilli toimi siinä tehtävässä.

Yhteinen iltamme alkoi noin klo 22.00 ja kun kokko oli kunnialla saatu syttymään oli yhteisen seurustelun aika. Kokkoväki koostui melkein vauvasta vaariin, nuorin oli jo ehtinyt kolmen vuoden ikään ja vanhin oli viittä vaille kahdeksankymmentä. Iloista nuorta väkeä ja vähän vanhempaa keski-ikää ja sitten isoisä ja isoäiti-ikäiset. Kaikilla meillä oli hauskaa ja lämmin iloinen mieli, vaikka ilma olikin kylmä.

Juuri ennen auringon laskua näytti pilvet taivaalla tällaiselta.

Aattoillan taivas

6 kommenttia:

  1. Ihana kokko, ihan lämmittää tänne asti.Taivaskin niin kaunis.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Raija Annikki, kyllä vain se kokko komiasti lämmitti. Nyt vain toivotaan että, myös aurinko lämmittäisi.

      Poista
  2. Mukavasti kokko lämmittää koleassa säässä.

    VastaaPoista
  3. Hei! Kinastelimme miniän kanssa juhannuskokosta. Se kuulemma pitää olla järven tai veden äärellä ja se pitää olla korkea. Ei sellainen kuin naapurin takapihalla kannoista koottu möhkäle, jonka päällä huiskutteli vanhoja pajunkissoja ja vihtoja. Nauroin, että mielikuvalle ei voi mitään, mutta hurjan hauska se oli naapurissakin ja kannot paloivat hitaasti muodostaen välillä kummallisia hirviöitä.

    Ihana juhannuskuva sinulla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, niin kyllä se juhannukokko perinteisesti kuuluu olla veden äärellä, mutta tässäkin tapauksessa se järvi oli tuossa vasemmalla.
      Tunnelma se kuitenkin on se, juttu.

      Poista


Kiitos kommentista, se ilahduttaa aina.