lauantai 12. marraskuuta 2016

Joulun läheisyys

Ihan vielä ei ole joulu tai edes joulukuu.
Ulkona on lunta ja illatkaan eivät ole täysin pimeitä, lumi valaisee muuten niin yhtä äkkiä tulleen marraskuun talven.
Paljon näkee pihoilla ja kodeissa valoja, ovatko ne jouluvaloja vai valoja marraskuun pimeyttä valaisemaan.
Minä olen tapoihini hyvinkin piintynyt ja vasta joulukuun alkuun olen viritellyt valoja, siis jouluvaloja.
Kynttilöitä sytyttelen jo aiemmin ja varsinkin viikonloppuisin palaa jo nyt kynttilälyhdyt.
Valopuun asettelin terassin nurkkaukseen ja siihen valitsin pattereilla toimivan led-valoketjun.


 Puu on pieni kuiva koivu, koivu joka joutui väistymään teraasin tieltä. Surin pienen koivun kohtaloa ja siksi sen säilytin juuri puuksi jonka oksille voin ripustaa joulukoristeita ja muutakin ajankohtaista koristetta.
Tämä on esimakua tulevaan jouluun, oksilla on valoketju jonka ajastin syttymään iltapäivällä klo 16.20 ja sitten valosarja valaiseen hieman yli puolen yön syttyäkseen taas uudelleen iltapäivällä klo neljän jälkeen.

Oksilla on myös neljä kangassydäntä ja ne on olen hankkinut seurakunnan lähetysmyyjäisistä, ne ovat "Mamupajan"tuotetta. Täällä muutama vuosi sitten toimi tällainen paja , paja jossa maahanmuuttajanaiset saivat opiskella erilaisia kädentaitoja ja myös opetella puhumaan Suomen kieltä ja lukemaan ja kirjoittamaan. Monet näistä pajan naisista ei kotimaissaan osannut lukea eikä kirjoittaa. Miten he oppivat puhumaan meidän kieltämme, siitä ei minulla ole tietoa.

Joululle olen antanut yhden myönnytyksen, pieni partainen tonttu istuu ruukussa patterikotelon päällä ja näin peittää valotekniikan.
Terassilasin takana näkyy luminen piha ja ikkunan takana kylmässä on paleltunut sulkahirssi, sehän ei ainakaan täällä meidän leneysasteilla ilman apuja talvehdi, kauniisti se vieläkin tuulessa huojuu.

                                 Tule Joulu kultainen, mutta ei ihan vielä.


torstai 3. marraskuuta 2016

Mennyt lokakuu

Lokakuu oli ihmeellisen kaunis ja sitä on vielä ihan mukava muistella.
Osan aikaa lokakuusta olimme kesäkodissa ja aika siellä kului kuin siivillä, jotain jäi ehkä tekemättä mutta tuskin ne työt sieltä pois karkaavat vaan odottavat, viimeistään ensi keväänä meillä on siellä treffit, näin uskoisin.
Kesäkodin pihapiiriin pysyvästi jäi myös kissavanhuksen Fannyn viimeinen leposija ja sitä vielä niin ikävissäni muistelen.
Toki paljon kaunista ja mukavaakin jäi lokakuulta muistoksi tulevan talven varalle.
Tärkein työ oli saada kaikki daalian juurakot kellarin suojiin ja tänä syksynä se oli hyvin helppoa, tosin monet daaliat olivat vielä hyvässä kasvussa kun ne jouduin nostamaan maasta ylös. Kuivan syksyn ansiosta juurakot olivat helppo nostaa suoraan säilytyslaatikoihin ja kellariin vein ne kaikki vielä samana päivänä.

 Tässä muutama kuva tämän syksyn kukkijoista, joukosta puuttuu ainakin kaunis valkoinen ja hyvin tumma punainen. Ihmeen vähän olen daalioita tänä vuonna kuvannut, vaikka alkujaan tämän blogin piti kertoa juuri daalioistani.



 Tänä kesänä kasvatin jättiverbeenaa ja tykästyin niihin, kylvän uudelleen ensi keväänä.




 Loistava syysväritys oli syyshortensiassa....


 Kukko yksinäisenä jäi oksalleen....
 Tässäkö on tämä                                 lokakuun kuva....

  Vielä oli syksyn värit puissa ja pensaissa....

Tänne pieneen kasvilavaan peittelin runkoruusun, talvehtiiko....?
nyt olen lisännyt jo kerroksen havuja ruusuni suojaksi....

 Tämä kuva on tätä päivää, euron maksanut melkein kuihtunut krysanteemi sinnittelee terassilla
ja pimeyttä vastaan taistelee myrskylyhty, led valoilla.
                                 Tervetuloa marraskuu...!

sunnuntai 23. lokakuuta 2016

Fanny-kissa

Kahdeksantoista vuotta olit meidän perheenjäsen ja nyt olet kätketty tänne kesäkodin pihapiiriin sireenipensaan alle. Nuku kultani kaunista unta, me muistamme sinua omana erikoisena kissapersoonana ja täydellisenä kilpparikissana. Kiitos Fanny kun saimme omistaa juuri sinunlaisesi kissan.

                                                                              Fanny

                                           IC/PR Ballawhane Gindys-Bahee MAN f 51
                                                               09.10.1998-22.10.2016







Fanny syntyi Ballawhane kissalaan ja tuli tänne meille isänsä Aku-kissan kotiin. Fannyllä oli vain yksi pentue ja meillä täällä oli ilonamme ihana Malla-kissa, kissa joka yllättäin sairastui vakavasti kaksi vuotta sitten. Fannyn toinen tyttöpentu Marita asustelee Sastamalassa.
Meidän Maija-kissa on Fannyn siskon jälkeläinen eli Fanny oli Maijan isotäti.


lauantai 1. lokakuuta 2016

Kuvia meiltä lokakuun alkaessa

Tuntuu ihan ihmeelliseltä miten nopeasti tuo syyskuu oikein mennä hupsahti.
Tänään kuvasi meillä kotona:

Olen löytänyt uudelleen vanhan kesäkukan Ageratumin eli sinitähtösen

 ja siitä kovasti pidän ja varmasti myös sitä ensi keväänä kylvän. Näistä kuvista ei oikein tule esille sitä miten se esim. ruukussa kasvaa melkein pyöreäksi palloksi. Sinitähtönen on melko matala ja sopii myös kukkapenkin reunakasviksi...


 Tämän kukan nimeä en tiedä, mutta jokin krysanteemin sukuinen se ilmeisesti on ja se kylväytyy omalle kasvupaikalleen ja myöski ruukussa talvehtii kellarissa...
 Komea maksaruoho ei ainakaan vielä ole täydessä kukassa ja värissä...

 Iso keltainen samettiruusu on vain komistunut ja siinä on paljon vielä nuppuja, tuskin ehtii  kaikki kukat ennen pakkasia aueta...

Tässä tämä keltainen samettiruusu, ihana pieni samettiruusu kasvaa kesäkodissa ja se on minun lempparini. Olen siitä kerännyt siemeniä ensi kevättä varten...

 Koko kesän kukkinut orvokki on vielä melko hyvässä kuosissa, ostin orvokkiruukun keväällä helatorstaina ja siitä saakka on orvokit taukoamatta kukkineet...

 Tuuli haittasi kuvausta ja kuva ei ole terävä, mutta kuitenkin tämä maratonkukkija ansaitsee tulla nähdyksi...


Italian olkikukka on kaunis, tosin se ei ilmeisesti ehdi tai tahdo kukkia...


Sulkahirssi ei kestä kylmää ja ilmeisesti se on pian mennyttä ...


Oliivipuun juurella kukkii vielä verenpisara...

 Tässä kuva terassin edestä, ruukussa kukkii sinitähtönen ja palakuu...


Meillä naapurin Eilan kanssa on paljon yhteistä kukkajuttua, Eilalla kasvaa lumikärhö ja minulla kanariankrassi ja ne kivasti kasvavat raja-aidan yli...


Tässä lumikärhö kurottaa kohti syystaivasta ja kaunistaa kissa-aidan verkkoa...


Terassin puolelta kuvattu tämä yhteinen raja-aita...


Pelakuu kukkii terassin puolella...


Pena oli kanssani kuvauskeikalla...


Vielä lumikärhö.....


torstai 8. syyskuuta 2016

Sunnuntaipäivä Sastamalassa

Aamulla melko varhain lähdimme Maija-kissan kanssa ajelemaan kohti kissanäyttelyä, pieni koukkaus keskikaupungilla ja saimme matkaseuraksi kissaystävämme Hildan.
Koko ajomatkan Sastamalan kansainväliseen kissanäyttelyyn satoi ja muutama vaaran paikka vesiliirtoon oli tarjolla, mutta onneksi matka meni hyvin ja olimme hyvissä ajoin näyttelypaikalla.

Eläinlääkärintarkastus meni ilman mitään jonotusta ja pian sisällä näyttelyhallissa oli Maijan häkki vaatetettu ja kissa pääsi omaan rauhaan, Maija osaa tehdä häkistään hyvin persoonallisen ja oma rauha löytyy kun ryömii pohjavaatteen alle. No ei Maija siellä uppeluksissa kauan viihtynyt mutta kuitenkin häkkin pohjavaate oli täydellisesti myllätty ja kissa tyytyväinen.

Näyttelypäivän kulku oli hyvinkin tiivis, mutta ihan juoksuksi ei kuitenkaan tarvinut pistää. Näyttely oli yksipäiväinen kahden sertin näyttely eli samana päivänä oli mahdollisuus saada kaksi eri arvostelua ja kaksi sertiä. Maija osallistui myös veteraaniarvosteluun ja niitäkin oli kahdet. Kaikkinensa kissalle tuli neljä eri arvostelukertaa ja siinähän sitä mennä hipsutelttin tiiviissä tahdissa eri tuomarien pöydille. Neljä mukavan tuomaritädin pöydällä sai Maija itseään esitellä.

Ja Maijahan teki tämän esittelynsä erittäin hyvin, Maija oli molenpien tuomarien paras kastraattinaaras eli NOM ja sitten toisessa paneelissa Maija oli myös BIS kissa. Veteraaniarvostelu oli myös menestys, Maija oli toisen arvostelun paras naarasveteraani ja toisessa naarasveteraaneista sijalla kaksi.
Veteraaniluokkaan kissa voi osallistua kun ikää on seitsemän vuotta ja juhannuksen tienoilla Maija täytti seitsemän. Veteraaniarvostelu on sellainen mukava ja rento tapahtuma siinä saman kategorian
naaraat ja urokset arvostellaan erikseen ja kissat laitetaan järjestykseen ykkösestä ylöspäin. Lopuksi voittanut uros ja naaras vielä kilpailevat keskenään ja voittaja on siis kategorian paras veteraani.
Maija siis hävisi upealle Ocicat urokselle ja tulokset olivat veteraaniluokissa paras naaras ja toiseksi paras.
Sanoisin, että täydellinen näyttelypäivä.


Maija myös valmistui Grand International Premieriksi eli GIP ja tästä voi vielä edetä korkeinpaan luokkaan eli Supreme Premieriksi, mutta se on taas ihan eri juttu ja me mietimme Maijan kanssa tämän asian hyvin tarkkaan. Jos lähdemme tätä titteliä saavuttamaan se tietää monia näyttelykäyntejä ja aiankin yhtä matkaa näyttelyyn ulkomaille . Mene ja tiedä...!
Kuvassa on Maijan Best In Show ruusuke ja hieman erikoisen näköinen palkintopokaali.

tiistai 16. elokuuta 2016

Elokuu jo puolessa...

Elokuu on kerinnyt puoleen ja yleisilme ainakin täällä meillä on ollut hyvinkin sateinen.
Sataa, sataa ropisee ja illat pimenevät, se on merkki alkavasta syksystä.

Tämä kesä on ollut aivan erilainen edellisiin kesiin verrattuna, nyt en tarkoita yleensä kesää vaan juuri meidän kesää ja rivitalopihan uutta ilmettä.
Meidän oleskelupihaa oli hallinnut yli kolmekymmentä vuotta kaunis riippuvaoksainen Rautatienomenapuu Malus Hyvingiensis

ja nyt se on poissa. Puu kaadettiin tämän vuoden helmikuussa ja nyt siitä on jäljellä vain kanto.
Kevääällä puun alla kasvoi kelltaisenaan jalokiurunkannusta.

Syy puun kaatamiseen oli maaliskuussa pystytetty lasiterassi ja laajaoksaisesta puusta olisi jouduttu poistamaan liian paljon oksia. Omenapuu olisi ollut täysin rujo ja piloille pilkottu torso.

Nyt elokuussa on uusi piha saanut jonkinmoisen alustavan ilmeen, se ei suinkaan ole vielä valmis, mutta tässä pisteessä nyt ollaan. Jonkin kivan pensaan haluaisin pihalle istuttaa, ehkä höyhenpensaan tai jotain muuta!

 Kuva pihan yleisilmeestä ja pihahan on myös kissatarha..

 Keskellä kukkapenkkiä on omenapuun kanto ja siinä ruukussa pientä samettikukkaa..

 Etualalla ruukussa sulkahirssi..ja ehkä juuri tähän kohtaan istutan pienen pensaan.

 Tällainen kuvakulma, kissamökki vastakkaisella aidan seinustalla..

 Siperian pihta kasvaa tarhan takana, tarhassa on myös Maijan rakastama istuinpenkki ja niitä kaksin kappalein..
 Kuvakulma naapurin raja-aitaa vasten..

 Vasemmalla on oliiviruukku ja sen juurella on verenpisara, se juuri nyt on aukaissut nuppunsa..

 Kuva tarhan ovelle ja sen takana kukkii ruusuangervo..

Sulkahirssi, minulle ihan uusi tuttavuus. Harmi se ei talvehdi ja on hyvinkin kylmänarka..

Keväinen runkoruusu kukkii toista kauttaan..

Runkoruusun juurella kukkii orvokki..

 Terassin katolta tuleva sadevesi johdetaan  kauemmas pihan maaperään näin, tuota syöksytorvea pitää jatkaa jollain fiksummalla tavalla!

 Tämä systeemi on minun oma kokeiluni ja vielä ei ihan valmis. Tänään systeemiä hieman paranneltiin ja vesi juoksee nyt kauemmas "alamäkeen" Ajattelin istuttaa alajuoksulle esim. muutaman lakan taimen tai jotain muuta kostean paikan matalaa kasvia?..


 Näihin tunnelmiin tällä kertaa päättyy elokuun kuvasarja..