Syysviikko kesäkodissa

Täällä kesäkodissa olemme olleet kohta viikon ja yhden ja saman puuhan kimpussa olemme häärineet eli pihan ja" minipienen" puutarhan kunnostusta.
Vielä on lehtiä paljon puissa ja etenkin kahdessa isossa tammessa niitä riittää ja joskus tammi pudottaa lehtensä vasta ihan talvella. Vanhat omenapuut ovat vielä täysin lehdessä ja samoin sireenit ja monet muut. Koivut ovat jo melkein lehdettömiä ja iso haapa on pudottanut kaikki ruman ruskeat lehtensä eli ei ollenkaan kauniin keltaisena.
Haravointia siis vielä runsain mitoin ja muuta pientä askaretta, onneksi kaikki daaliani ovat tuolla kellarin hyllyilllä odottamassa uutta kevättä ja kasvua.

Sulaa tyhmyyttä laittaa hakoja rappupieleen, nehän peittyivät hetkessä putoaviin lehtiin.

 Tässä mielimaisemani syksyltä eli oikea vanhan ajan kynnetty pelto

  

 Nämä tammet pitävät lehtensä, ehkä jouluun tai seuraavaan vuoteen

 Havina on hiljentynyt tulevaan talveen,

mutta päivisin sen ovi on auki ja Maija pitää sitä päiväunipaikkanaan.

                                                            Kuka häiritsee untani!

                                             Punahatun kuihtunut kukinto on kaunis

 

                       Yksin, tämäkin on otos kännykamerastani ja pieleen on mennyt.

 Voimakuuseni syksyä, kuusi joka kasvaa pellon pientareella ja on monen joulutervehdykseni taustana.

Tässä punaiset ruusunkiulukat syksyn pyörteissä, joskus on mukava hieman leikitellä

Illan jo hämärtyessä, tässä muutama kuva kännykamerastani ja jotain häikkää näyttää olevan.

Kaunis syksyinen sää,

toi tullessaan myös mieleeni apeutta.
Niin tänään oli kaunis syksyinen sää ja pihalla odotti syksyiset työt. Etupihalla ei niin kummoista työtä haravoinnin lisäksi ole, tosin sieltä olen kaivanut pois yhden suuren virpiangervopensaan, pensaan jota koskaan ei olisikaan pitänyt sinne istuttaa. Nyt se on poissa ja mennyt peräkärryn kyydissä uuteen pihaan Hämeenkyröön ja voin vain toivoa pensaalle hyvää kasvua ja menestystä.
Minuun on iskenyt kauhea puumi eli ruusupuumi ja sen tieltä sai angervopensas väistyä.

Takapihalla/olopihalla/ kissatarhassa on jo muutama vuosi ollut murheen paikka eli liian vanha ja suureksi kasvanut omenapuu. Puu on riippaoksainen rautatienomenapuu. Puulla on ikää jo kolmekymmentä vuotta, tosin ei mikään ikä omenapuulle mutta tänne meidän pihalle se on liian suuri.
Omenapuu on kaunis kukkiessaan ja syksyisin sen pienet punaiset omenat ovat olleet hyvinkin koristeelliset. Mitä parasta puu on ollut myös meidän monien kissojen lempipaikka, siis oksilla ja niiden alla.

Kuva on otettu puun alla eli seison kuin teltassa.

 Nyt syksyllä olen puutani usein katsellut ja miettinyt mikä on omenapuun kohtalo. Kaadetaanko se keväällä vai leikataanko se torsoksi, minä en vielä tiedä.

 Omenapuun kyhmyinen  pinta on mielestäni sekä kaunis, että ruma. Monesti sen pintaa olen silittänyt ja muistellut kissojani, heitä kaikkia joiden kynnet ovat omenapuun runkoa rapsuttaneet.

 Sylvi, Huggey, Arttu, Arrane, Fanny, Molley eli Malla, Pena ja Maija.
Jokainen kissa on omat jälkensä jättänyt puun muhkuraiseen pintaan ja viestinsä seuraaville tulijoille.

Puu on vielä melkein täydessä lehdessä ja oksien suojista kuvasin pihaa.

 Oksat taipuvat melkein maahan asti ja niiden alla voin hyvin seistä suorana.
Pihan kalusteet ovat jo kääritty pressun alle ja muutenkin piha on jo melkein valmis talveen, omenapuussa vain lehdet ovat tiukasti kiinni.

Alla olevat kuvat ovat viime vuoden  syyskuulta. Maijan näytöstä omenapuun oksilla.

Penakin on uskaltanut.............

Vielä viime syksynä Malla-kissa oli kansamme ja iloisena leikki omenapuun oksilla.

Minkä ratkaisun kevät tuo tullessaan?

Siinäkö se oli, syyskuu.

Tänään heräsin sateen ropinaan ja ulkona oli harmaa lokakuun aamun sarastus.
Tänään myöskin aloitin vapaaehtoistoimintani ikäihmisten tietokoneen käytön salojen ja solmujen opastuksessa ja ohjauksessa. Tästä mukavasta harrastuksesta olen pitänyt pitkän kesäloman ja vieläkään en ole mukana ihan täysillä.
                                                          
 ATK Seniorit Mukanetti ry

Päiväni oli aika leppoisa ja ihan vallan vaikeita ongelmia ei tänään meidän asiakkailla ollutkaan.
Ehkä sana rohkaista oli taas tänään valttia ja samoin maltti. Mikähän se on, että monesti me hieman ikääntyneet olemme tämän tietokoneen kanssa aika malttamattomia ja monesti hiirikäsi ihan vallaton.
Me tutorit eli vertaisohjaajat emme ole ammattilaisia vaan lähinnä rohkaiseva tuki monelle ikäihmiselle joille tänä päivänä tietokone on oikeastaan välttämätön väline pysyäkseen ajan ja tiedon
 hermolla. Yksi tärkeä ja kannustava asia on osata itsenäisesti toimia verkkopankissa ja hakea hyödyllistä tietoa netin syvistä syövereistä.
Tutorikin oppii aina uutta ja tänään sain tutustua Huawei tablettiin, yhdessä tutustuimme asiakkaan ihka uuteen laitteeseen ja aikamme sitä tutkittuamme sieltä  löytyivät juuri ne ongelmat ja ohjelmat joihin asiakas tuli hakemaan tukea ja opastusta. Me varmaan olimme molemmat tyytyväisiä, asiakas sai opastusta ja minäkin opin uutta.


Syyskuun kuvia.                        Vihdoinkin perhoset ilmestyivät

Neitoperho punapäivänhatulla

Neitoperho elokuun asterin kukinnoissa

Nokkosperhonen

samoin tämä

Ihana kuin siilin selkä....

Yksi ainoa

Tämä syksy ei meillä ollut omenasyksy, meille tuli kaikkinensa ehkä kaksikymmentä omenaa neljästä omenapuusta ja tässä tämä ainoa ihan moitteeton kaneliomena. Kaikki muut omenat olivat täynnä pihlajanmarjakoin käytäviä.

Tämä kummajainen on mangolin rento kukkavarsi eli sato oli ihan minimaalinen

Oikeastaan kukkavarsi on tavallaan aika kaunis

Sininen enkeli on vielä täydessä kukassa.

Tämä verenpisara ei ehtinyt ollenkaan täyteen kukkaloistoon, toivottavasti saan sen talvetettua.

Puimuri täydessä työssä, onneksi poutajaksoja riitti syyskun loppupuolellakin.

Tervetuloa uudet lukijat, se on minulle suuri ilo.

Lauanatai-illan juttuja

Eilen meillä oli mukava tapaaminen kissakahvilassa, siis mukavia kissaihmisiä mukavassa paikassa ja paikassa ihania kissoja.
                                              Kissakahvila Purnauskis

Ihmeellistä kyllä minulla oli eilen myös arpaonnea, peräti kaksi voittoa tulla tupsahti ihan perä perään. Ensin Pirkko blogista Elämää ja elämyksiä  oli suorittanut Bela-kissan kunniaksi arvonnan ja minä onnellinen sain voiton ja sain sen ihan tuoreeltaan heti kissakahvilaan saavuttuani. Toisen voiton sain arvonnassa paikan päällä. Arpavoitoksi valitsin James Bowen kirjan Bobin maailma

Belan arpavoitto oli musta nahkainen lepakko, siis iik`ja ah.....

Tässä meidän kissojen kommentit tuohon iik`ja ah otukseen

Mitäs nyt!......

Mukavan näköinen kirja ja mikäs se siellä selässä oikein mukanani matkaustaa!?

Pena on sitten hassun näköinen....

Mikä sen selässä oikein on!

Mitäs Maija oikein minua tuijottaa!, eikös kaikki olekin ihan ok.

Sainpas sen....

Tää on sitten mukava....

Kyllä tässä kelpaa köllötellä ja nahkalätkä on voitettu

Ja ei vois vähenpää kiinnostaa...

Näin jäi tavarat illan päätteekis lattialle..... siitä ei ole kuvaa mutta aamulla nahka oli nostettu korituoliin ja vain Maija oli jäänyt alakertaan eli kiinnosti kyllä.

Aamulla vein nahan Fannylle ja Fanny hyväksyen painoi poskensa mustaa lepakkoa vasten.

Näin meillä otettiin vastaan Belan lahja. Kiitos paljon Bela!

Syyskuun terveiset......täältä!

Kesäkodin aamu 15.9 on aurinkoinen ja lämmin ja ainakaan vielä ei näy taivaalla sadepilviä. Aamun kierros pihalla on tehty ja kameraani tallentui muutamia kuvia.
Maija kissa oli mukana ja vaikka nurmikko oli märkää kissani kulki kanssani ja kun tulin sisälle seurasi Maija mukana ja tovin itseään kuivatteli ja sitten taas lähti ulos kohti uusia seikkailujaan.

Maijan tassut kastuivat märässä heinikossa.

Punaisen lehtikaalin loistaa aamun auringossa

Syyskuun alussa tein viikon matkan Lappiin ja tältä matkalta kuva minun sielunmaisemastani.
Kuvassa Luttojoki hiljaa lipuaa kohti Venäjän rajaa kuljettuann läpi Saariselän tunturimaiseman.
Kuva on kuvattu Raja Joosepin kentän pihalta. Rajavyöhyke kulkee aivan Joosepin asuinkentän vierestä.