sunnuntai 24. huhtikuuta 2016

Varovasti arvioin, olisiko flunssa vihdoin ohi!

Tosiaan varovaisesti arvioin ja kovasti elättelen toivoa, siis olisiko flunssani vihdoinkin ohi.
Pitkäkestoista tämä tämän kevään flunssa tai olenko jo niin sammaloitunut samoin kuin on meidän pihanurmikko.
Viime talvi on ilmeisesti ollut kaikelle kasvulle aika rankka kokemus, hyvin moni perenna on talvehtinut tosi huonosti tai ei ollenkaa. Toisaaltaan ehkä odotan kevättä ja kasvua liian aikaisin, maltti on ilmeisesti valttia myös kevään odotuksessa kuten tietysti kaikessa tässä elämän menossa.

Oi huhtikuu kun kameralta kuviasi selailen on kuvien perusävy tosi harmaa ja apea.
Olen tietoisesti ollut tänne blogiini mitään kirjoittamatta ja syy yksinkertaisesti on idean puuttuminen tai olisiko" kirjoituspeukalo" kokonaan kuollut.
Blogeja olen käynyt päivittäin lukemassa mutta harvoin olen innostunut kommentoimaan. Yleinen saamattomuus.........en osaa löytää minkäälaista selitystä.

Tässä muutamia kuvia joita äsken tuolta kamerasta tänne koneelle siirtelin.

Sinivuokko kukkii kissatarhan aidan seinustalla ja se on ainoa pihalla kukkiva kukka.Pienet sipulikukat ovat kaikki vielä pieninä piippoina ja niitä nousee vain muutamia.


Messuilta ostin kaikkiaan seitsemän pelakuun tainta. Kuusi taimista on varmasti ihan tavallisia pelakuita ja niillä on nimet Noblessa, Emilia ja Vulcan. Ihan uusi tuttavuus on Mårbacka Ingrid. Omia pistokkaita on kasvamassa kolme.

Ostin terassille olivipuun ja toivottavasti saan sen viihtymään. Vaihdoin puun uuteen isonpaan ruukkuun ja se kyllä näyttää siitä pitäneen.

Tämä kuva kertoo siitä miten märkää ja kylmää vielä meidän kissatarhassa on, Maijakin vain kurkistelee........

Hortensian ostin jo ennen messureissua ja se on nimeltää sininen popcorn

Terassin pöydällä on vielä ripaus pääsiäistä ja kevättä. Siskoni toi minulle tuliaisiksi pienen sievän orvokki-istutuksen.

Tämä pieni kimppu luonnon keväisestä kauneudesta olen omistanut pitkäaikaiselle ystävälleni jo kauan vuosia sitten kansssani Lapin erämaita ristiin rastiin kanssani kulkeneelle todelliselle erämaitten vaeltajalle. Ystävämme, me erätoverit saattelimme kauas revontulten taa viime perjantaina ja nämä pienet luonnon heräävästä keväästä muistuttavat kimput saimme muistotilaisuudesta mukaamme. Ystävät olivat koristaneet seurakuntakodin pöydät niillä koristeilla, joita luonto nyt meille iloksemme tarjoaa.
Olen monesti sanonut, että olen aina väärässä paikassa väärään aikaan. Kevät on juuri tätä, kesäkoti odottaa ja täällä kotona pienet taimet tarvitsevat jokapäiväistä huoltajaa ja vaalijaa. Se on taas sitten näky kun vapun tienoilla pakataan auto, kissat, pienet taimet ja kaikki muut tärkeä ja sitten tämä kaikki uudestaan kotiin tultaessa....
Jättiverbeenat, siis kaikki siemenet itivät ja nyt niitä on! nekin tekevät kanssamme kevätretken ja toivottavasti lopputulos on hyvä ja taimet tulevat ehjinä takaisin. Toki sitten kesän alussa osa taimista matkaa mukanamme uudelleen kesäkotiin ja kasvavat kukoistaen sitten siellä koko kesän.
Daaliat kaikki ovat vielä talvilevossa ja nyt vapun jälkeen siirtelen ne jonnekin lämpimään päivän-ja auringon valoon.

Näissä merkeissä toivottelen hyvää kevättä ja alkavaa kesää, huolimatta kaikesta koleasta säästä ja satavasta rännästä ja lumesta.

9 kommenttia:

  1. Nyt on ollut kyllä niin jäätävän kylmää, se hyvä puoli on ettei itikat kiusaa pihahommissa! Toivottavasti flunssasi on parantunut, nyt on kyllä aika kavalaa aikaa ja pitää vielä pukeutua sään mukaan! Kauniit nuo sinivuokot ja ihana tuo kimppu!

    Osanotto ystäväsi poismenon johdosta, tilaisuus oli varmaan tosi kaunis!

    Onko oliivipuussasi jo nuput! Upea hortensia! Eipä pieni kissantassu viitsi ulos märkään mennä, kun sisällä on mukavampi! Ihania pelakuun taimia!

    Toivottavasti kevät alkaa hiljalleen lämmetä, olisi jo aikakin toisaalta!

    Mukavaa alkavaa viikkoa Molley ja rapsutukset kisuille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Saila,
      kyllä tosi kauniisti kommentoit. Uskon tässä pikkuhiljaa pääseväni entiseen vireeseen ja toki lämmin kevätsää saisi mielen kuin mielen laukkaamaan kohti uutta kesää ja kasvua.
      Samoin teidän kisuille rapsutukset täältä....

      Poista
    2. Ja kyllä olivipuu kukkii tai ainakin se siltä näyttää.

      Poista
  2. Toivottavast flunssa nyt jättää sinut kokonaan. Pitkittyneet taudit vievät voimia, ei kannata syyttää itseään saamattomuudesta. Viimeisten jäähyväisten jättäminen ystävälle painaa mielen alas, osanottoni. Loppukuusta pitäisi saapua lämpöä, silloin energiat alkavat varmasti virrata, niin meissä kuin kasveissakin. Tulee kunnon kissanilmat :) Hyvää vointia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Cheri.
      Tulee kunnon kissanilmat, tätä toivomme!

      Poista
  3. Flunssa ja säiden viileys varmasti edesauttavat olotilaa, jossa ei niin mieli tee pihahommiin ja ulos kaivelemaan. Ehkä sitä kannattaa kuunnella itseään ja tyytyä haistelemaan raitista ilmaan Maijan tavoin avoimesta ikkunasta. Varmaan ystävän poismenollakin on oma vaikutuksensa.

    Lepäile ja hoida itseäsi. Niin ja rapsuttele kissoja. Sehän se vasta terapeuttista onkin. Lämpö kyllä saapuu aikanaan ja silloin niitä ideoitakin alkaa taas tulla, kirjallisia ja kuvallisia ja ihan kaikkia muitakin.

    VastaaPoista
  4. Olet kuitenkin saanut aikaan keväisen ja kivan postauksen. Kyllä tämä kylmyys saisi jo riittää. Mulla nyt neljäs flunssapäivä menossa ja vieläkään en pysty nousemaan hommiin, ja hommia on odottamassa kasapäin, millään ei malta. Kiva että sulla on jo paremmalla puolella.

    VastaaPoista
  5. Kiitos sinulle ja sanoisin näin, maltti on valttia kun tämä flunssa iskee.
    Lepo on flunssan lääke, vaikka millään ei malttaisi.
    Maa täällä valkoisena, äsken tuli lumiräntää ihan solkenaan ja vieläkin sitä ilmassa leijaillee....

    VastaaPoista

Kiitos kommentista, se ilahduttaa aina.😊