Lupa odottaa joulua

Muistan kuinka lapsena oli kivaa kun vihdoin koitti pikkujoulu.
Pieni joulukuusi tuotiin sisälle ja me lapset sen koristelimme. Kuusen jalkana oli kellarista haettu raaka lanttu johon pienen kuusen runko istutettiin. Lanttu leikattiin poikkisuuntaan kahtia ja näin saatiin tasainen alusta kuuselle.
Jotain pientä koristetta kuuseen ripustettiin, lähinnä välkkyvää hopean väristä nauhaa. Kynttilöitä ei tähän kuuseen laitettu ja kuusen hennot oksat eivät olisi edes niiden painoa kestäneet.
Mutta tästä päivästä alkoi varsinainen joulun odotus ja riemu. Maalaislapselle joulun odotus oli aina suurta odotuksen aikaa. Joulupukki kuului varsinaisesti itse jouluun, mutta jotain pientä tonttujen hipsuttelua voi jo pikkujouluna havaita ja ehkä jokin pieni lahja ilmestyi ihan yllättäin jostain vaikkapa esiliinan taskuun.......
Olisiko isosisko ollut asialla?

Tässä tämän vuoden pikkujoulun kuusi, punatulkut kuusen oksilla.

Toivotan lukijoilleni hyvää ja rauhaisaa adventin aikaa ja lupaa odottaa oikeata joulua.

Kuusi kuvaa kesästä

tai jotain sinne päin viittaavaa.
Täällä blogeissa on tämä viesti kiertänyt ja otin sen nyt myös itselleni.
Oikeastaan otsikko voisi olla näin:
Tälle vuodelle tähän mennessä on kertynyt kymmenen vastoinkäymistä, enempi tai vähempi vakavia tai harmillisia.

En nyt kuitenkaan ala näitä tälle vuodelle kasaantuneita haavereita/vastoinkäymisiä luetella, vaan koetan löytää kuvieni avulla  niitä  asioita, jotka ovat olleet hyviä ja iloisia.

Marjaomenapuu täydessä kukassa ja mukaan jokin muu kukkiva puu

ja se on pihlaja, tämän kuvan valitsin siksi, että siihen on myös tallentunut kissani Malla. Tämä oli minulle yllätys ja vaikka haikeus nousi mieleeni oli tuo pieni tumma olio kuvan oikeassa alalaidassa lohdullinen muisto alkukesältä.

 

Juhannuksen aikaan, oliko takatalvi vai muuten vain kylmää...

 Sateenkaaren pään alle on kätketty aarre, olikohan......

 Heinäkuussa oli luonto vihreimmillään ja tässä muutama kuva:

Tammen takana näkyy tuoli jossa monesti istuin ja ihailin kesän vihreyttä

Lehdon sinilatva, myöskin hautamirtti nimeltään.

 Joutomaan palsakuusen kauniit kävyt

Joutomaan heleät heinät

 

 Joutomaan takana näkyy entinen isovanhempieni mökki, tätä mökkiä olen kuvannut myös marraskuun valossa ja se kuva löytyy edellisestä postauksesta.

Kesällä oli rehevää ja vihreätä myöskin täällä kaupunkikodin pihassa

                             Eräs kuvakulma meidän etupihasta

Syksyiset merkit luonnossa, daaliat kukassa 

               

 Punapäivänhattu valmistautumassa  talveen.....

 Malla-kissani alkukesän vihreydessä, silloin oli vielä kaikki hyvin

Saksankirveli, lavendeli ja ihana rakas kissani Malla

Kesäkodin rauha ja hiljaisuus

se on tänään marraskuun 19 päivänä todellisuutta. Tulimme tänne eilen, siis keskelle ei yhtikäs mitään. Näin sen luulisi olevan, mutta sitä se ei suinkaan ole. Marraskuu voi lumettomanakin olla hyvin harmooninen ja kaunis. Tosin aivan pimeätä on täällä näin illalla, seison mökin portailla ja kaikkialla on läsnä vain syvä, tiheä pimeys.
Pellom yli luoteessa näen valoja, ne ovat tämän peltoaukean ainoat valot. Tiedän pimeyden suojassa olevan muutaman asumuksen, mutta nyt näin syksyllä ne ovat kylmillään. Itään kun katson näen metsänreunan takaa muutamat valot ja se on sitten siinä.
Eilen pimeyden tullen koin iloisen yllätyksen, eräs ikkuna tuikki valoa.

Tämä mökki on aikanaan ollut isovanhempieni koti, nyt sitä asustaa uudet omistajat. Aina joskus talvisaikaan he käyvät mökillään ja voi kun se tuntuu kodikkaalta kun mökin ikkunoista tuikkii valoa. Kuva on tätä päivää  ja näin mökki näkyy meidän pihapiiriin.

Tämä päivä on ollut tosi kaunis vaikkakin pilvinen, keskipäivän jälkeen  pilvet harvenivat. Pienen hetken aurinko kurkisti pilvien lomasta, mutta  yleisilme päivälle oli kuulakkaan harmaa.

Auringon aletessa taivaalle muodostui kauniit värit:

 

 

Talventörröttäjat, nekin näyttivät tänään kauniita:

Nauhuksen kukinto

Syysasterin kukinto

 Minun voimakuuseni, yhtä kaunis kesät ja talvet. Monien joulukorttieni aihio.....

 

Vanhan tuuliviirin  uljas kukko on saanut paikan tilataiteeni huipulta....

Muutama kuva Maijasta, reipas ulkoilija......

 

 

  

Oma kultainen kissani Malla on poissa

Eilinen oli murheen ja suuren surun päivä, kissamme Malla nukutettiin rauhaisaan iki uneen.

Kuva on otettu tämän vuoden syyskuussa.

Meille tilanteen vakavuus tuli täytenä yllätyksenä. En vielä ollut valmistautunut luopumiseen ja siksi tämä lopullinen päätös tuntui niin pahalta ja raskaalta. Miksi, miksi näin.....
Mallan kunnon nopeaan romahtamiseen oli syynä immunohemolyyttinen anemia IMHA. Punasoluarvot  olivat alhaiset ja ennuste Mallan toipumiseen olivat todella huonot. Malla olisi tarvinnut ehdottomasti verensiirron ja mahdollisesti myös luuydinnäytteen tutkiminen.
Toivoa ei juuri annettu ja ei myöskään mitään ennustetta mahdollisen jatkoajan pituudesta, viikkoja, kuukausia, puoli vuotta........

Siinä Malla-kissan turkkia silittäen puhuin kissalleni rauhoittavasti ja kerroin pääsystä kotiin.
Uskon Malla-kissan ymmärtäneen puheeni ja rauhallisesti päättyi kissani elämä.
Malla tuhkataan ja pienessä uurnassa kissan tomumaja tulee tänne kotiin, tänne Mallan ikiomaan kotiin, kotiin jossa pieni kissanpentu syntyi 28.1.2001.

Mallan ihan oikea nimi on täydellisenä näin:

           FIN' EP&EC Kolun-katin Molley DSM man n 09 22 51

Minulla on kasvattajanimi Kolun-katti.

Mallan myötä meni manan majoille viimeinen kissa jonka nimestä löytyy Kolun-katti.

Fanny ja Maija ovat kyllä Kolun-katin jälkeläisiä, mutta  niiden nimessä ei sitä näy.
Fannyn isä oli Kolun-katti ja Maijan isoemon isä oli Kolun-katti. 
Nimi Kolun-katti löytyy monen suomalaisen manx-kissan sukutaulusta, mutta pitää mennä useanpi sukupolvi taaksepäin.
Mallan mukana meni meiltä myös turkin kuvio: klassinen täbby, joka mielestäni on hyvin kaunis.
(Maija turkin kuvio on täplikästäbby)

Tällä hetkellä ei ele mitään merkitystä miten aikanaan Malla menestyi näyttelyissä ja koskaan tuo näyttelytoiminta ei ole ollut etusijalla. Minulle kissa on aina ollut lemmikki, perheenjäsen ja vasta sitten näyttelyt.

Nuku Malla kultani rauhassa, me täällä odotamme uurnaasi ja olemme kiitollisia niistä päivistä, vuosista jotka täällä kanssamme sait lemmikinä elää.

 Kotiväkesi kaipaa sinua Malla

Sunnuntaipäivän syvä rauha ja hiljaisuus.

Tähän otsikkoon voisin lisätä myös harmaus ja tippuvat vesipisarat.
Tänään tosiaan on oikea lepopäivä näin ajattelin vielä aamulla herätessäni, sade on nyt lakannut ja tarve lähteä ulos lenkille kasvaa.
Aamulla ajattelin syksyn synkeyttä ja ankeutta, mitään piristävää en mistään löytänyt. en sisältä enkä ulkoa.
Kauneushan on katsojan silmässä näinhän sitä sanotaan ja vähitellen sisälläni kasvoi ajatus löytää tästäkin päivästa, hetkestä jotain piristävää ja ehkä myös kuvattavaa.

Olen siirtänyt joitakin kukkiani tänne sisälle ajatuksena niiden talvetus, onnistunko?!
Muutamia pelaguita ja Annansilmän minun suuri varjelukseni kohde, jos kukka jaksaa yli talven on ensi kesä sen 6 tai seitsemäs kesä.

 

Keittiön ikkunapöydällä on lankaköynnös ja pelaguu sekä salanova sataatti, se toki on tarkoitus syödä. Lankaköynnös sisätiloissa helposti kuivuu ja ulkona se ei talvehdi.

Liina pöydällä on matkamuisto kevään matkasta pohjois- Englantiin. Kävimme myös Haywortin kylässä ja siellä tutustuimme kirkkoon ja kyläpappilaan Bronten sisarusten kotiin. Liinan ostin kirkon myyntipöydästä.

Viikko sitten seurasin nettisivujen kautta miten tuo vuoden suurin kissanäyttely eli World Winner Show tänä vuonna kulkee ja tietysti mikä ihana kissa omassa kategoriassaan saa tuon himoitun tittelin eli WW14. Tämä merkintä eli titteli sitten seuraa kissaa sen koko elämän, siis rekisterikirjaa myöden.
Näyttely oli tänä vuonna Prahassa ja kovasti komeat puitteet näyttivät siellä olevan. Täältä meiltä Suomesta oli siellä runsaasti kissoja ja kolme World Winneriä sieltä tänne saatiin ja moni kisu oli mukana paneelissa

Minäkin olen ollut kissojeni kanssa näissä näyttelyissä, Sylvi oli Kööpenhaminassa, Huggey pääsi Geneveen,  Malla oli mukana kahdesti eli ensin Helsingissä 2002 ja sitten myöhemmin Kööpenhaminassa. Sertifikaatit tulivat kissoille joka näyttelystä ja Malla oli myös tuomarin paras tuolloin Helsingin näyttelyssä.

Sokerina pohjalla, meidän Aku-kissa voitti World Winner tittelin Milanossa vuonna 1999 ja tuo voitto oli ensimmäinen koko manx-rodulle ja myös kategoriassa kolme ei aikuinen suomalainen kissa ollut tätä titteliä ennen  saavuttanut. Aikaa on kulunut ja näyttelysääntöjä on hieman muutettu ja nykyisin myös kategoriaan kolme on tullut voittoja. Tänäkin vuonna titteli tuli naaraskastraatille, kissalle joka on Maijan kanssa kilpaillut paneelissa ja myös joka kerta voittanut Maijan. Kuten sanotaan, ei Maija ole siis huonolle hävinnyt

Tällaisen pokaalin kanssa me silloin Aku-kissan kanssa lensimme takaisin tänne Suomeen ja paljon paljon erilaisia ruusukkeita myös matkapakaaseista löytyi.

Pieni pokaali on Maijan voitto Turun näyttelystä vuonna 2012

Maija-kissa ei ole ollut maailmannäyttelyssä, se meneekö Maija mukaan näihin mittelöihin on vielä aivan avoin, mutta ehkä ensi vuonna kun näyttely on tuossa naapurimaassa Malmössä, olisiko silloin Maijan vuoro, ehkä?

Ulkona on aika sytytellä kynttiöitä ja yhden poikkeuksen olen tehnyt suhteessa elävään liekkiin. Ostin patterikynttilän  ja sitä olen poltellut ulko-oven vieressä. Tällaisen.....
Kynttilän voi säätää palamaan myös ajastimella, minulla se syttyy valoisuuden mukaan, siis syttyy kun tulee pimeätä.

Persilja sinnittelee ikkunalaudalla...