Kevät/kesä todellinen ryöpsähdys

Olimme runsaan viikon kesäkodissa ja nyt taas jo kotona.
Kesä oli tullut täydellä vauhdilla kesäkotiin ja viikon aikana myös tänne ja täällä se myös näkyi todella muutoksena, kaikkialla rehevää kasvua, sekä tietysti myös rikkaruohojen juhlaa.

Rikkaruohojen juhlaa oli myös kesäkodissa ja vasta kun viikko oli melkein lopuillaan oli pihapiiri juuri ja juuri melkein kaikinpuolin siistitty.

Tässä muuta kuva kesäkodin kevään ryöpsähdyksestä.
Pena-kissa on onnellinen, kesä on tullut ja muusta ei niin väliä. Vasemmalla jänisten syömä morsiusangervo, mutta onneksi kevätesikko on saanut rauhassa levitä ja voikukat kukkia.

Se ensimmäinen työ kesäkodin askareissa oli Penan ja Maijan kesätarhan kokoaminen. Ruohokin ehdittiin leikata  tarhasta vasta parin päivän kuluttua, mutta ei se kissoja haitannut. Kissoilla oli niskaan laitettu punkisuojaliuos ja näin torjuttiin pitkän heinikon punkkivaara. Vielä nykin kissat saavat aamuraksut tarhaan, se on todellinen joka aamuinen tapahtuma ja vasta sitten alkaa päivän seikkailut. Tarhan ovi on päivisin auki ja kissat saavat kulkea pihapiirissä oman tahtonsa jälkeen, ihan siinä lähistöllä molemmat kisut  oleskelevat ja välillä mennään nukkumaan myös tuvan ulkovintille. Kissojen kesä on onnea ja vapautta täynnä.

Kesäkodin rautatienpuu kukkii taas kerran niin ihanasti ja tuski edes näkyy miten nurmi on pitkänhuiskea.

Ihana vanha syksyn herkku kukkii taas tänä vuonna niin valloittavan viehättävästi. Puu on aikoinaan ostettu Lavian syysomenana, mutta se ei ole se.

Vanhan puun runko on vuosien saatossa paljon nähnyt ja kokenut, kauneus on vain jäänyt jäljelle.

Harvoin on meidän pihasta kuvakulma tällainen, vanha väärä pihlaja, sen alapuolella kriikunapensaita ja vasemmassa nurkassa vanha väärä kyönä eli visakoivu. Leikkimökki odottaa uutta polevea leikkimään, ehkä tytöt Elsi ja Viola sen nyt ottavat omakseen, toivottavasti.

 Navettarakennus seisoo uhkeana ja sen katto on melko uusi peltinen, vanhat tiilet ovat uusiokäyttöä vailla. Ihana marjaomenapuu on kasvanut vuosien varrella isoksi ja jaksaa joka kevät kukkia hyvin kauniisti ja runsaasti. Puu muistuttaa meitä  Lyylistä jo manan majoille mennyttä ihanaa naapuriamme. Hän osti koristeomenapuun minun miehelleni ja se istutettiin  paikkaan joka näkyi myös tien toiselle puolelle hänen pihaansa.

Joutomaan reunalla kasvaa pieni sireenipensas ja siinä aivan pensaa alla on kissamme Fannyn hauta, viime syksynä istutin Fannyn muistoksi kolme punaista tulppaania ja kas niitä eivät perurat syöneet, onneksi. Vanha sademittarin runko on merkkinä, ehkä sille joka ajaa nurmen, älä aja kumoon Fannyn muistokukkia!

Joutomaa illan auringossa

 ja nuoren sireenipensaan kukkia.

Meitä täällä kotona odotti runsas ja rehevä etupihan kasvusto ja täsätä jatkan eli tästä tulikin jatkokertomus........