Helmikuu on pakkasherra

ja sanotaan myös helmikuun helistävän.
Hitaalla siivalla on minun koneeni käynyt ja tämä talvi on ollut jokseekin masentavan pilvisen harmaa.
Onneksi nyt on ilmojen herra suonut meille aurinkoa ja sitä myöden myös pakkaset. Minun talveeni kuuluu lunta, aurinkoa ja pakkasta ja kaikkea tätä kohtuudella.
Näinä päivinä olen saanut uutta virtaa ajatuksilleni ja tulevan kesän pihasuunnitelmat ovat pikkuhiljaa heräilleet.
Tarhan pihan peittää vahva lumikerros ja ihan vielä en osaa ajatella tuon lumikerroksen kevääksi sulavan ja muutenkin varhaisen kevään toive tuntuu aika kaukaa haetulta.
Tosin kylmän pakkastalven jälkeen voi tulla hyvinkin lämmin kesä, toivottavasti.

Lumi on paksulti kasaantunut japaninmarjakuusen latvustoon.

 Paksu lumikerros peittää kukkapankin ja vain ylimmät oksat ovat merkkinä Sointu ruusupensaasta.

 Tassun jäljet lumella näyttävät Maijan käyneen kissamökissä.

 Kissatarhan oven takaa näkyy ruusuangervon kauniit kuihtuneet kukat.

Tämä kuva näyttää hyvin sen miten varjoinen meidän tarhan piha on, tosin kun aurinko kerkiää korkeammalle tilanne hieman muuttuu. Pihaa varjostavat siperian pihta. marjakuusi ja naapurin korkea kataja. Nopeasti nämä havupuut ovat viime vuosina saaneet kokoa leveyttä ja korkeutta.

                                                   Pakkaspäivän taidetta terassin seinillä.

 Terassilla on vielä hyvin talvinen ilme ja kuurankukkien lomassa näkyy syksyn sateitten juovat.

                                                   Jotain joulusta on  jäänyt tarassin pöydälle.

 Tällainen kummajainen kukkii meillä ja ihan viime syksystä saakka, syklaami ilman lehtiä.
Kuva tosin näyttää olevan melko epätarkka mutta nuo kukat ovat tosi kauniit hennot ja herkät.

 Sokerina pohjalla. Helmikuun alun perjantaina, päivänä jona täällä Tampereella osa bussiliikenteestä oli pysähdyksissä ja lunta oli satanut valtavasti minä kävin tapaamassa kissoja                                      Pepsi ja Max.
Mukava iltapäivä Tassulinnan kissalassa, oli todella kiva käydä tapaamassa tätä kissaperhettä.

 Ensin Pepsi näytti taitojaan ja sitten Max. Välillä piti myös suunnata katse ihan vieraaseen tätiin mutta kyllä me ihan hyvin tulimme juttuun. Pepsi heitti emännän kanssa ylävitoset ja Max kuljetti pallon sisälle tyhjään mehutölkkiin, tosi taitavat temput.
Pepsi esiintyy kuin lady ikään ja Max ottaa ihan rennosti, kumpikin kisu antoi silitellä.
Olihan kiva iltapäivä!

Tämä bloggerin kirjoitusalusta on kovasti epävakaa ja tilanteen tekee vieläkin epävarmemmaksi nettiavustajani Maija-kissa. En tiedä miten me  yhteistyössä tämän kirjoituksen saamme oikeaoppisesti julkaisukelpoiseen kuntoon. Maija makaa melkein näppäimillä ja jo pariin kertaan on käynyt pieni lisänäpäytys karvatassun tuottamana. Katsotaan kuinka käy?!