Onnistumisen ilo

Viime kesänä kävin Helatorstaina Billnäsin puutarhalla ja sieltä ostin äitienpäivän runkoruusun.
Oheessa linkki siitä postauksesta.

Runkoruusu oli tosi ihana ja kasvoi ja kukoisti ihanasti koko kesän.
Syksyllä moneen otteeseen ajattelin ruusuni talvea eli miten sen yrittäisin talvettaa ja siinä olikin ajatuspähkinää kerrakseen.
Googletin erilaisia vaihtoehtoja ja lopulta päädyin ruusun kaivamisen kauttaaltaan maahan eli "hautaus".
Minulla on täällä rivitalon pihalla yksi lavakaulus jossa olen kasvattanut lähinnä yrttejä ym. muuta yksivuotista vihannesta.
Kun lokakuu kerkesi siihen vaiheeseen, että oli aika ajatella vakavasti talven tuloa otin ruusun pois ruukusta ja kaivoin ruusun pituisen syvän kuopan lavakaulusmaahan.

Kuva 29.10 2016

Kuva 29.10.2016

Kuopan pohjalle keräsin kuivia tammen lehtiä ja asettelin koko kasvin tekemääni kuoppaan. Päälle kasasin myös lehtiä ja lavakauluksen multaa.
Kuva viime syksyltä, ruusu pötköttää lavakauluksessa.

Kuva 29.10.2016

Tämä teksti oli kuvan alla.
( Tänne pieneen kasvilavaan peittelin runkoruusun, talvehtiiko....?
nyt olen lisännyt jo kerroksen havuja ruusuni suojaksi....)

Huhtikuussa olin ihan töpinöissäni ja sitten eräänä päivänä kaivoin ruusuni ylös ja
Ruusussani oli jo silmut ja muutama ihan pieni lehti.

Kuvan on otettu 10.4.2017

Istutin ruusun uuteen multaan ja sitten vähitellen silmut paisuivat ja lehdet putkahtivat esille.
Kastelin ja suihkutin ruusua ja ensimmäiset nuput ilmestyivat toukokuun lopulla.

Kuva on otettu 16.7. 2017

Nyt ruusuni kukoistaa ja uusia nuppuja tulee jatkuvasti.
Olen vieläkin tosi iloinen, että onnistuin.