Varovasti arvioin, olisiko flunssa vihdoin ohi!

Tosiaan varovaisesti arvioin ja kovasti elättelen toivoa, siis olisiko flunssani vihdoinkin ohi.
Pitkäkestoista tämä tämän kevään flunssa tai olenko jo niin sammaloitunut samoin kuin on meidän pihanurmikko.
Viime talvi on ilmeisesti ollut kaikelle kasvulle aika rankka kokemus, hyvin moni perenna on talvehtinut tosi huonosti tai ei ollenkaa. Toisaaltaan ehkä odotan kevättä ja kasvua liian aikaisin, maltti on ilmeisesti valttia myös kevään odotuksessa kuten tietysti kaikessa tässä elämän menossa.

Oi huhtikuu kun kameralta kuviasi selailen on kuvien perusävy tosi harmaa ja apea.
Olen tietoisesti ollut tänne blogiini mitään kirjoittamatta ja syy yksinkertaisesti on idean puuttuminen tai olisiko" kirjoituspeukalo" kokonaan kuollut.
Blogeja olen käynyt päivittäin lukemassa mutta harvoin olen innostunut kommentoimaan. Yleinen saamattomuus.........en osaa löytää minkäälaista selitystä.

Tässä muutamia kuvia joita äsken tuolta kamerasta tänne koneelle siirtelin.

Sinivuokko kukkii kissatarhan aidan seinustalla ja se on ainoa pihalla kukkiva kukka.Pienet sipulikukat ovat kaikki vielä pieninä piippoina ja niitä nousee vain muutamia.

Messuilta ostin kaikkiaan seitsemän pelakuun tainta. Kuusi taimista on varmasti ihan tavallisia pelakuita ja niillä on nimet Noblessa, Emilia ja Vulcan. Ihan uusi tuttavuus on Mårbacka Ingrid. Omia pistokkaita on kasvamassa kolme.

Ostin terassille olivipuun ja toivottavasti saan sen viihtymään. Vaihdoin puun uuteen isonpaan ruukkuun ja se kyllä näyttää siitä pitäneen.

Tämä kuva kertoo siitä miten märkää ja kylmää vielä meidän kissatarhassa on, Maijakin vain kurkistelee........

Hortensian ostin jo ennen messureissua ja se on nimeltää sininen popcorn

Terassin pöydällä on vielä ripaus pääsiäistä ja kevättä. Siskoni toi minulle tuliaisiksi pienen sievän orvokki-istutuksen.

Tämä pieni kimppu luonnon keväisestä kauneudesta olen omistanut pitkäaikaiselle ystävälleni jo kauan vuosia sitten kansssani Lapin erämaita ristiin rastiin kanssani kulkeneelle todelliselle erämaitten vaeltajalle. Ystävämme, me erätoverit saattelimme kauas revontulten taa viime perjantaina ja nämä pienet luonnon heräävästä keväästä muistuttavat kimput saimme muistotilaisuudesta mukaamme. Ystävät olivat koristaneet seurakuntakodin pöydät niillä koristeilla, joita luonto nyt meille iloksemme tarjoaa.

Olen monesti sanonut, että olen aina väärässä paikassa väärään aikaan. Kevät on juuri tätä, kesäkoti odottaa ja täällä kotona pienet taimet tarvitsevat jokapäiväistä huoltajaa ja vaalijaa. Se on taas sitten näky kun vapun tienoilla pakataan auto, kissat, pienet taimet ja kaikki muut tärkeä ja sitten tämä kaikki uudestaan kotiin tultaessa....
Jättiverbeenat, siis kaikki siemenet itivät ja nyt niitä on! nekin tekevät kanssamme kevätretken ja toivottavasti lopputulos on hyvä ja taimet tulevat ehjinä takaisin. Toki sitten kesän alussa osa taimista matkaa mukanamme uudelleen kesäkotiin ja kasvavat kukoistaen sitten siellä koko kesän.
Daaliat kaikki ovat vielä talvilevossa ja nyt vapun jälkeen siirtelen ne jonnekin lämpimään päivän-ja auringon valoon.

Näissä merkeissä toivottelen hyvää kevättä ja alkavaa kesää, huolimatta kaikesta koleasta säästä ja satavasta rännästä ja lumesta.