Nopeasti mennä hurahti elokuu ja ensi viikolla siirrytään syksyyn.
Viime keskiviikkona tulimme taas kerran tänne omaan kaupunkikotiin ja nyt tuntuu kesäaika todella päättyneen. Toki lämmintä ja kaunista syksyä toivon ja vielä syyskuussa palaamme kesäkotiin pidemmäksikin aikaa, mutta kyllä minun mielestäni kesä on nyt auttamattomasti tältä vuodelta ohi.
Tästä kesästä on minun ajatuksissani monenlaisia mietteitä, mutta ehkä päällimmäisenä tunteena on kiire ja saamattomuus.
Tunne on ehkä juuri tällainen:
Kuvassa tuuliviirikukko on saanut uuden käsittelyn ja se kuvaa hyvin minun omia tuntemuksiani kesästä, kiirettä, saamattomuutta ja kaikkea siltä väliltä siis juuri näin:
Jonninjoutavaa
ja sehän on myös blogini tähän paikkaan osuva nimi.
Jotain hyödyllistä puutarhastani kuitenkin löytyi:
 |
| Palmukaali/ lehtikaali. |
 |
| Punamaltoista lehtikaalia ja porkkanaa. |
 |
| Kesäkurpitsa, muutama on vielä kasvamassa. |
 |
| Lempparini, kyssäkaali. |
 |
| Kyssis on muodoltaan tosi kaunis. |
 |
| Tuvan seinustalla kasvaa tomaattia. | | |
|
|
Lämpö sai kukat kukkimaan, yllä sininen verenpisara, sininen enkeli ja alla jo monia vuosia talvehtinut ns tavallinen verenpisara.
Tälle siniselle kukalle en ole löytänyt nimeä, kukan juurakkoa säilytetään talvet kellarissa.
Ruusumalva ja unikon siemenkota
Vaihteeksi valkoinen päivänhattu
 |
| Punapäivänhattu ja sitruunaperhonen |
 |
| Samettiruusut Tupperin taikinakulhossa, vahinko ei tule kello kaulassa ja siksi varmaan saan ostaa uuden kulhon. |
Muutama kuva aamun aloituksesta:
 |
| Maija miettii, mikä on suunta |
 |
| Heinikossa suhisee... |
 |
| Vielä hieman haukotuttaa.... |
 |
| Olenko hyvin peloittava kissa? |
 |
| Minä kuljin kasteisen nurmikon poikki... |
 |
| Tuuliviirikukko on entisensä, aamun sininen taivas taustalla.... |
Tälle siniselle kukalle en ole löytänyt nimeä, kukan juurakkoa säilytetään talvet kellarissa.
Ruusumalva ja unikon siemenkota
Vaihteeksi valkoinen päivänhattu
Ei ole ollenkaan jonninjoutavaa kun on tuollaisia herkkujakin kasvanut! Penalle sellaisia terveisiä, ettei pelota yhtään. Suukon suikkaisin korvan viereen.
VastaaPoistaOnpa hieno aloituskuva! Ei siitä tuuliviirikukkoa ihan ensimmäiseksi mieleen tule. Meidänkin tuuliviirikukkomme alkaa olla enemmän ruosteinen, kuin musta. Mistä keksittiin noin hienot värit?
VastaaPoistaKaipa sitä ihmiselon kuuluu satunnainen - ja välillä vähän suurempikin saamattomuus. Meidät on vain kasvatettu siihen, että aina pitää olla tuottava ja tehokas. Kaikki muu on tuomittavaa laiskuutta. Saamattomuuden voi myös nähdä jonkinlaisena latautumisena ja itsensä nollaamisena. Kun sen sallii itselleen, ei saamattomuuden hetket aiheuta syyllisyydentynteita. No, tämä nyt on tällaista kotikutoista filosofiaa.
Kissoilla on hauska tapa istua pitkät ajat ja tuijottaa mietteliäänä jonnekin kaukaisuuteen. Joskus jokaisen sellaisessa tilanteessa Juusolle, että euro ajatuksistasi. Se ei välttämättä edes häntäänsä kuukautta ja jatkaa sinnikästä tuijottamistaan. Mainioita elukoita.
Rapsutukset teidän ihanille kissoille!
Ihania kissakuvia, niin lajityypillisiä, mutta persoonallisia ilmeitä. Hyvinhän sinulla on tullut satoa. Ensi vuonna taidan minäkin kokeilla kyssäkaalia, sen maku on niin herkullinen.
VastaaPoistaTodella kaunista! Kissatkin!
VastaaPoista