sunnuntai 2. marraskuuta 2014

Sunnuntaipäivän syvä rauha ja hiljaisuus.

Tähän otsikkoon voisin lisätä myös harmaus ja tippuvat vesipisarat.
Tänään tosiaan on oikea lepopäivä näin ajattelin vielä aamulla herätessäni, sade on nyt lakannut ja tarve lähteä ulos lenkille kasvaa.
Aamulla ajattelin syksyn synkeyttä ja ankeutta, mitään piristävää en mistään löytänyt. en sisältä enkä ulkoa.
Kauneushan on katsojan silmässä näinhän sitä sanotaan ja vähitellen sisälläni kasvoi ajatus löytää tästäkin päivästa, hetkestä jotain piristävää ja ehkä myös kuvattavaa.

Olen siirtänyt joitakin kukkiani tänne sisälle ajatuksena niiden talvetus, onnistunko?!
Muutamia pelaguita ja Annansilmän minun suuri varjelukseni kohde, jos kukka jaksaa yli talven on ensi kesä sen 6 tai seitsemäs kesä.

Keittiön ikkunapöydällä on lankaköynnös ja pelaguu sekä salanova sataatti, se toki on tarkoitus syödä. Lankaköynnös sisätiloissa helposti kuivuu ja ulkona se ei talvehdi.

Liina pöydällä on matkamuisto kevään matkasta pohjois- Englantiin. Kävimme myös Haywortin kylässä ja siellä tutustuimme kirkkoon ja kyläpappilaan Bronten sisarusten kotiin. Liinan ostin kirkon myyntipöydästä.

Viikko sitten seurasin nettisivujen kautta miten tuo vuoden suurin kissanäyttely eli World Winner Show tänä vuonna kulkee ja tietysti mikä ihana kissa omassa kategoriassaan saa tuon himoitun tittelin eli WW14. Tämä merkintä eli titteli sitten seuraa kissaa sen koko elämän, siis rekisterikirjaa myöden.
Näyttely oli tänä vuonna Prahassa ja kovasti komeat puitteet näyttivät siellä olevan. Täältä meiltä Suomesta oli siellä runsaasti kissoja ja kolme World Winneriä sieltä tänne saatiin ja moni kisu oli mukana paneelissa

Minäkin olen ollut kissojeni kanssa näissä näyttelyissä, Sylvi oli Kööpenhaminassa, Huggey pääsi Geneveen,  Malla oli mukana kahdesti eli ensin Helsingissä 2002 ja sitten myöhemmin Kööpenhaminassa. Sertifikaatit tulivat kissoille joka näyttelystä ja Malla oli myös tuomarin paras tuolloin Helsingin näyttelyssä.

Sokerina pohjalla, meidän Aku-kissa voitti World Winner tittelin Milanossa vuonna 1999 ja tuo voitto oli ensimmäinen koko manx-rodulle ja myös kategoriassa kolme ei aikuinen suomalainen kissa ollut tätä titteliä ennen  saavuttanut. Aikaa on kulunut ja näyttelysääntöjä on hieman muutettu ja nykyisin myös kategoriaan kolme on tullut voittoja. Tänäkin vuonna titteli tuli naaraskastraatille, kissalle joka on Maijan kanssa kilpaillut paneelissa ja myös joka kerta voittanut Maijan. Kuten sanotaan, ei Maija ole siis huonolle hävinnyt

Tällaisen pokaalin kanssa me silloin Aku-kissan kanssa lensimme takaisin tänne Suomeen ja paljon paljon erilaisia ruusukkeita myös matkapakaaseista löytyi.

Pieni pokaali on Maijan voitto Turun näyttelystä vuonna 2012
Maija-kissa ei ole ollut maailmannäyttelyssä, se meneekö Maija mukaan näihin mittelöihin on vielä aivan avoin, mutta ehkä ensi vuonna kun näyttely on tuossa naapurimaassa Malmössä, olisiko silloin Maijan vuoro, ehkä?

Ulkona on aika sytytellä kynttiöitä ja yhden poikkeuksen olen tehnyt suhteessa elävään liekkiin. Ostin patterikynttilän  ja sitä olen poltellut ulko-oven vieressä. Tällaisen.....
Kynttilän voi säätää palamaan myös ajastimella, minulla se syttyy valoisuuden mukaan, siis syttyy kun tulee pimeätä.

Persilja sinnittelee ikkunalaudalla...

6 kommenttia:

  1. Harmaus vaikuttaa mieleenkin, tänään on ollut kosteaa ja sumuista, Nerokin tuli yöpuulle jo alkuillasta. Kissanäyttelyssä en ole koskaan käynyt, enkä niistä paljon ymmärrä. Sen tiedän, että jokaiselle oma kisu on kaunein, täydellisin ja rakkain :) Komeita pokaaleja teille on kotiutunut.
    Teidän Pena on samanikäinen kuin Nero, joka täytti juhannuksen tienoilla 8 v.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet Cheri aivan oikeassa, meidän jokaisen oma kissa on se oikea kissa. Silloin aikanaan kun kävin vielä paljon kissanäyttelyissä ja kissani myös menestyivät, olen silloin sanonut ja kirjoittanutkin näin:
      Minulle kissani on ensisijaisesti perheenjäsen, lemmikki ja vasta sitten näyttelykissa ja tämä järjestys on pitänyt.
      Tuo ikä kahdeksan vuotta on tosi aikuisen kissan ikä ja aina vain kissa vanhetessaan tulee paremmaksi.

      Poista
  2. Huikeita pokaaleita ja upeita saavutuksia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin ehkä näin on, mutta toisaaltaan ei se kissaa sen kummemaksi tee. Oma kissa on rakas lemmikki ja kaikki muu on jotain oheistuotetta josta tietysti voi iloita monenkin vuoden jälkeen.
      World Winner Show on todella suuri tapahtuma, mutta myös suurta sirkusta ja ehkä suurta peliä.
      Sulolle rapsutukset jokaista varpaanväliä myöten.

      Poista
  3. Komeat pokaalit, kyllähän se oma kissa on rakas perheenjäsen, muistan kun oma kissani katosi kyllä oli ikävä pitkään. Mukavaa viikkoa.♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Ritva,
      monien vuosien varrella on näitä pokaaleja tullut. Kissat kaikki, nekin joita ei enää ole ovat tosi rakkaita ja niiden muisto säilyy ilman rusetteja ja pokaaleja.
      Kissan katoaminen on varmasti hyvin surullinen asia ja varsinkin epävarmuus kissan kohtalosta.

      Poista

Kiitos kommentista, se ilahduttaa aina.😊