Tällaiselta toivoin sen joskus näyttävä

ja nyt se melkein siltä näyttää.
JOUTOMAA tämä minun oma päähänpistoni on nyt lähes sellainen kuin sen silloin aikanaan kuvittelin, siis jotain tällaista.
Joutomaan idean sain vuonna 2008 ja siitä se sitten vuosi vuodelta eteni, muuttui ja kasvoi. Alueen pinta-ala on ollut koko ajan sama ja se on ollut yksi rajoittava tekijä ja myöskin harmittava. Toisaaltaan hyvä näin.

Olen kirjoittanut Joutomaastani  pari juttua tuonne Ideapuolelle ja tässä linkit sinne:
Joutomaa eli ikuisuusprojekti   9.6.2013
Joutomaa 2  16.6 2013


Tulimme eilen illalla taas kerran tänne kesäkodin maisemiin, kulkiessani kosteassa heinikossa ja katsellessani Joutomaatani ilahdun, juuri tällainen sen pitikin olla.

Puita, pensaita, perennoja, mutta ennen kaikkea vapaana kasvavaa luonnon niittyä kukkineen ja heinineen. Siellä täällä polkuja leveitä ja kapeita ja johtavat siis ei minnekään.......

Tänne heinikkoon  voisin kätkeä vaikkapa haltiatontun.

Jokaisesta päivänkakkarasta olen onnellinen.

Tämä polku päättyy viljapeltoon....

Tämä kapea polku kiertää perennapenkkiä....

Havupuut ovat kasvaneet roimasti.

Tässä näkymä tupaan päin, tuvan ympärillä on nurmikenttää. Joutomaa päättyy perennapenkkiin. Edessä oleva keppi on merkkinä valkovuokkotuppaasta, se siirtyi metsästä oikealla olevan kuusen mukana.
Mustikan varpuja löytyy myös....

Jotain toivoisin, Joutomaa saisi olla kuitenkin hieman pinta-alaltaan laajempi ja vielä hiukan saisivat pensaat ja puut kasvaa.

Valmis ei alue kuitenkaan ole, eikä ilmeisesti tulekaan ja hyvä näin.

Tämä perennapenkki kaipaa kohennusta, kuva on juhannuksen aikaan

Heinikossa kahisee, Malla-kissa on valppaana.

Tuvan nurkalla kasvaa pioni, hyvin vanha ja sen alkuperä on ajalta kun tuvan seinustaa kiersi perennapenkki. Sade on runnellut ihania kukkia.







Katselin äsken Google Maps:ia, kuvat sieltä olivat vuodelta 2009 ja siitä näkee miten ankea ja tyhjä tämä Joutomaan alkutaival oli, oikeastaan vain pieni pala viljapeltoa.