Luonnon monimuotoisuus täällä kesäkodin pihassa

Tämän projektin paikalla oli kasa vuosittain haravoituja lehtiä, kasa joka kasvoi vuohenputkea, koiranputkea, vadelmaa ja nokkosta.
Paikka on tavallaan saunarakennuksen takana ja samoin nyt kun meidän Havina eli huvimaja on ollut paikallaan muutamia vuosia, siis senkin takana tämä pahasti kesken oleva pengerpenkki sijaitsee.
Tälle projektille en ole asettanut minkäänlaista takarajaa ja valmistuneeko se koskaan. Periaatteeni on ihan pikkuhiljaa pengerrystä ja saunantaustaa siistiä ja saada siellä valmiiksi jonkinlainen kukkapenkki ja siisti takapiha kuitenkaan unohtamatta kesäisen luonnon monimuotoisuutta.

Kukkapenkissä kasvaa iiristä, akileijaa, saniaista, mäkimeiramia, ym. ja edelleen oivallinen esiintymä nokkosta,vadelmaa ja paljon muuta villiä luonnon kasvia.


Maasto on hyvin kivikkoista ja jonkin verran paikalle on aikojen saatossa tuotu savensekaista maata.
Mitään hyvää maa-aines ei ole, vaan olen yrittänyt sitä parannella kompostimullalla. Tuntuu kuitenkin, että multa hupenee ja häviää muutamassa vuodessa jonnekin kivien koloon.
Keskeinen puu on iso haapa ja latvastaan vinoon kasvanut mänty. Alempana kasvaa vaahtera ja vielä yksi iso mänty. Suurin aihe pieneen kinasteluun on lehtikuusi, tuo onneton, aikanaan  ihan  väärään paikkaan istutettu. Puu ei ole kaunis, ei sitten ollenkaan, mutta en henno sitä hävittää. Puun juurelle olemme tuoneet lisämaata ja onhan se nyt jo hieman piristynyt ja ainakin minä olen tykästynyt sen rumaan kasvutapaan.
Tuossa melkein Havinan paikalla on aikoinaan 1900 luvun alkupuolella ollut rakennus, ehkä viimeisin käyttö heinävarastona. Vanha tieto kertoo rakennuksen alun alkaen olleen härkätallin ja varmaan näin onkin, laajat peltoaukeat tässä levittäytyvät kuvissa näkyvän kattotiiliaidan vierestä.
Tuo rakennus on aikaa sitten hävinnyt, mutta jonkilainen valettu rakennuksen pohja on minunkin lapsuusmuistoissani.
Isoisäni Fridolf eli taata on ollut kylän viimeisiä miehiä, jotka osasivat härillä ajaa. Härkä on ollut hyvä vetojuhta, mutta sen käsittely on ollut aika konstikasta ja siksi tuo taito on ollut arvokas.

Tällainen vihreä peltonäkymä aukeaa tältä mäeltä, tänä vuonna lähipellolle on kylvetty kauraa.

Rinteessä on paljon isoja kiviä, varmaan isäni ne on aikanaan saunan perustuksia kaivaessaan tänne siirtänyt ja sitten haapa on päättänyt kasvaa kahden ison kivijärkäleen väliin. Jos oikein tarkkaan katsoo niin vasemmalla männyn rungossa on vanha ruosteinen lukko. Kuka sen on siihen iskenyt ei kenelläkään ole siitä tietoa.

Havina on kylmän alkukesän jäljiltä vielä melkein talvikunnossa, mutta nyt siellä on jo mukava lueskella päivän postit.

Tänne ei tulla ruohonleikkurilla, kitkeminen käsin ja viikateella tämä alue hoidetaa.


Täältä takapihalta löytyy myös aivan villinä eli hoitamattomana kasvavaa aluetta tai niin, että sitten syyskesällä se kertaalleen niitetää ja jos mahdollista aikaisin keväällä kulotetaa. Useasti  kuitenkaan ei tätä kulotusta voi tehdä ja kaikki siistiinen jää haravanvarren varaan.
Pidän tätä osaa pihasta varattuna perhosille ja kaikille muille ötököille.