Tammikuun viimeistä viikkoa viedään...

niin, erikoinen on ollut tämä vuoden 2014 tammikkuu. Näin voi varmasti sanoa yleisesti tästä ilmojen suhteen melko erikoisesta tammikuusta. Vettä, lämmintä, pakkasta ja hieman lunta, tätä kaikkea on löytynyt ainakin täältä Pirkanmaalta ja varsinkin tuolta eteläisestä Suomesta.
Olen yrittänyt sopeutua tähän erikoiseen tammikuuhun kaiken taitoni mukaan, huonosti se on onnistunut. Olen aina ollut ns joulu-ja talvi-ihminen, lunta, pakkasta ja tuiskua en säikähdä, mutta lumeton maa ja vesisade keskellä keskitalvea on oikeastaan ollut shokki minun sielulleni.
Löysin itseni melkein laman kourista ja vasta nyt kun on vuodenaikaan sopiva talvi alan minäkin herätä eloon.

Kaunis aurinkoinen pakkaspäivä, kuva otettu meidän parvekkeelta.

Siperian pihta ja kissatarhan aitaa

Jotain merkkejä entisestä itsestäni olen löytänyt, ostin uuden kameran jo hetimiten loppiaisen jälkeen ja sen kätkin vaatehuoneen hyllylle. Uusi kamera oli jo ennen joulua melkein ostokääreessä mutta sitten kuitenkin jätin lopullisen ostopäätöksen vuoden alkuun. Ihan sama kamera sitten tulikin mukaani ja joutui muutamaksi viikoksi vaatehuoneeseen. Miksi ostaa uutta kameraa kun inspiratio kuvaamiseen oli täysin kadonnut jonnekin harmaan ja sateisen synkän sään jalkoihin.

Illan hämärtyessä näkyi kaupungin varalämpövoimalan savut.

Onneksi vihdoin ilmat muuttuivat ja tulivat pakkaset ja hieman lunta. Lunta toki voisi olla hieman paksumpi kerros ja taas vastaavasti olisi voinut olla hieman vähempi pakkasta. Nyt näyttää mittari mukavasti alle kymmenen astetta. Tältä erää ilmeisesti huikean kauniit aurinkopäivät ovat ohitse, mutta pilvinen talvipäiväkin on ihan hyvä.

Maija-kissa näyttelytimmissä

Olimme Maija-kissan kanssa lauantaina kissanäyttelyssä Lahdessa ja se oli ihan mukava päivä. Edellisestä näyttelystä olikin kulunut yli vuosi. Maija suhtautui päivään ihan hyvin ja tuntui muistavan kaikki päivään kuuluvat rutiinit. Ensin kotona erittäin hyvä turkin harjaus, kynsien kärkien leikkaus, korvien puhtauden tarkistus ja muutenkin koko kissan hapituksen kohennus.
Olin kissaani oikein tyytyväinen ja arvostelusetelin kirjoitukseen kohdassa yleisvaikutelma oli teksti komeasti näin:
Upea, erittäin korkeatasoinen kissa.
Se kaikkein paras eli tuomarin paras jäi Maijalta saamatta, Maija hävisi Sfinx-rotuiselle kissalle.
Sfinx on melko uusi tulokas eli rotu on täällä Suomessa ollut näyttelyissä alle  kymmenen vuotta. Sfinx on täysin karvaton kissa tai ainakin se siltä näyttää.
Tässä kohdin voisi leikillisesti sanoa, että kaksi erikoista rotua kilpaili keskenään ja  karvaton voitti hännättömmän.
Maija on manx-rotua ja siis hännätön kissa.