Monesti käy niin, että silloin kun lehti ilmestyy se jää ehkä vähälle lukemiselle ja voi unohtua luekematta pitkäksi aikaa. Talviaikana kun on tätä sisäoloa enenpi, silloin saatan lukea lehtiä uudelleen ja löytää sieltä monta hyvää ideaa. Ideat joskus ovat sellaisia, että niitä on mahdotonta toteuttaa, mutta silti unelmoida aina voi.
Tämän vuoden ykkösnumerosta löysin ja ihastuin kirjoitukseen kuvineen Talvipuutarhasta. Olisihan sellainen ihanuus ihana, mutta haaveeksi se kyllä jää.
Kukaanhan ei estä haaveilemasta.
Lehdessä Pentti Alanko kirjoittaa mukavasti puutarha-asioista ja tässä tämän vuoden ykkösnumerossa on aiheena Miksi meillä ei ole kanervapuutarhoja?
Niin sellaisen voisin jopa perustaa ja se ei tunnu yhtä utopiselta kuin haave talvipuutarhasta.
Vanhat vuosikerrat olen vienyt maalle, sadepäivinä niitä selailen ja olen miettinyt, että näitä voisi viedä jonnekin muualle kuin lehtikeräykseen. Vielä en ole hennonnut heittää pois yhtäkään lehteä ja antaisin niitä jollekin jos vain joku olisi niistä kiinnostunut.
 |
| Tämä ruusu kasvaa meidän kissojen kissatarhassa |
Ihanat ruusut viellä kukivat:)
VastaaPoistaKiitos Ritva,
Poistaja vieläkin ruusu uusia nuppuja kasvattaa.
Juu puutarhalehtiä olisi kyllä tosi vaikea heittää lehtikeräykseen. Säilyttäminenkin vie tilaa. Mulla on vielä kaikki tallella, Ikean pahvikoteloissa. Aika vähän niitä tulee enää myöhemmin katseltua, niin että pitää munkin miettiä onko mitään järkeä säilyttää niitä kaikkia pölypesinä aikaa myöden. Vielä saavat olla, mutta myönnän että kaikkea ei kannata ja voi säilyttää. Esim. huutonetissä ja kirppareilla näkee lehtiä myös myynnissä, mutta en usko että irtonumeroilla yksinään olisi hyvä menekki. Vuosikerroilla ehkäpä ?
VastaaPoistaKiitos kommentista, niin olen samaa mieltä lehtien hävittämisestä.
PoistaKyllähän ne lehdet vielä saavat olla tuolla kesäkodin vintillä ja katsotaan sitten ajan saatossa.......
Säilyttelen myös lehtiä ja talvella lueskelen. Haaveilla voi aina!
VastaaPoistaPoikkesin kurkkaamaan..
Kiitos Taina T
PoistaKiva kun kurkkasit, talvi tulee taas pian ja on aikaa haaveilla ja löytyy esim ViherPiha lehdistä mistä haaveilee........
Lehtien keräily, kuten kirjojenkin, juontaa köyhästä lapsuudestani, kun olin lähikirjstot läpilukenut ja jokainen lehtikin oli arvokas. Tuntui, että kaikki painettu teksti oli arvokasta. Kun ei muualle mahtunut, vein yhteishyviä ja pirkkojakin aitan vintille ja arvata voi, kun ne oli joskus homeessa. Hitaasti paloivat nuotiossakin.
VastaaPoistaKiitos kommentistasi, niinhän se on. Kaiken poisheittäminen tuntuu pahalta, äsken juuri katselin erään laatikon sisältöä ja sieltä löytyi taas" kätkö", en yhtään muistanut edes niitä koskaan ollenkaan.
PoistaRapsutuksia kisuillesi.....