Malus Hyvingiensis eli rautatienomenapuu.

Tälle päivälle olin ajatuksissani laittanut etupihan pensasaidan kulmauksen siistimistä. Meillä on pensasaitana virpiangervoa ja se on  työläs pensasaita.
Silloin kun sen noin kolmekymmentä vuotta sitten tänne rivitalon päätyymme istutimme en ollenkaan ajatellut miten työläs tämä pensas voisi olla.
Kaunis se on kukkiessaan mutta sen tapa levitä juuriversojensa avulla on kurjaa.
Siis sinne pensaan sisälle puskin pääni ja sieltä yritin leikata vanhoja paksuja versoja ja myöskin pensasaidan ja kukkapenkin välistä leikasin kaikki ne versot jotka olivat kesän aikana kasvaneet luvatta kukkapenkin puolelle.
Pienen alan sain raivattua, mutta työ jatkuu kunhan taas tulee poutapäiviä.

Hetkeä ennen iltapäivän sadetta keräilin tarhanpihan puolelta kissojen istuinalustoja. Näitä pehmukkeita on muutamilla tuoleilla ja jakkaroilla.
Tarhan suurin ja tilaa vievin puu on Rautatienomenapuu Malus Hyvingiensis. Puu on vanha ja sen oksat ylettyvät melkein maahan ja sen oksat ja lehvästö muodostaa ikäänkuin sateenvarjon.
Fanny ja Pena hääräsivät kissojen touhuja puun suojassa, Fanny puussa ja Pena oli uteliaana puun alla.

Fanny tähyää ylös omenapuun latvustoon

Pena on utelias, mitähän Fanny tekee omenapuussa.

Muhkuraisen puu oksalla on hyvä istua, Pena ei uskalla tulla tänne

Aurinko on antanut kauniin värin pieniin omeniin.

Näyttää herkulliselta

Täällä puun suojassa voi pitää sadetta