Täyden kuun vaikutus......

Oi täysikuu sä ihmeellinen......
Fanny-kissa hurmioitui viime yönä täsätä ihmeellisestä ilmiöstä taivaalla ja malttoi tulla sisälle vasta siinä kello puoli kaksi. Minä tietysti monestikin kissaani kutsuin, tuloksella "eipä voi vähenpää kiinnostaa."
Katti kulki hurmiossa ympäri pihaa, pää kallellaan ja oli kuin huumattu, siis ihana vanha Fannyni. Tämä ei suinkaan ollut ensimmäinen kerta kun kissani näin kuutamosta hurmaantui. Harmi vain kun en sitä muistanut kun kissani vielä iltasella päästin ulos. Tämä outo ilmiö on tapahtunut kerran aikaisemmin ja silloinkin kissa käyttäytyi juuri näin.
Kissa ei mennyt pihapiirin ulkopuolelle vaan vaihtoi paikkaa pihan alueella ja kun sitä kutsuin se oli aivan muissa maailmoissa. Haahuili ja katseli taivaalle, näytti aika hassunkuriselta.
No sitten kait tuli kyllästyminen ja kissa tuli ihan säyseästi sisälle, suunnisti heti ruokakupilleen ja minä tietysti omaa petiäni kohden.
Me molemmat kissa ja minä olemme nyt väsyneitä, Fanny makaa täydessä unessa tuolla ullakolla ja minä tässä kärvistelen ja oloni on ihan jonninjoutava, päätäkin pikkuisen kolottaa ja niskoja särkee.
Niskäsärky ei ole kissani syytä, eilen käänsin kompostia ja yritin tuota Takapajulan kukkapenkkiä kohennella ja tulos on tässä.
Multaa kuitenkin sain pari isoa kärryllistä kärrättyä tuohon kovasti kuivuudesta kärsivään kukkapenkkiin. Sade kuitenkin olisi se virvoittava asia, se virkistäisi kukkiani ja myöskin minun apeata mieltäni.
Fanny saa luvan olla tämän päivän sisällä, ainakaan se ei enää illalla pääse ulos. Yksi kuutamoyö kesässä  saa luvan riittää.



Fanny on väriltään kilpikonna ja tähän väriin yleenä liitetään aika persoonallinen luonne.
Kilppari on aina naaras, uroskissoilla ei ole tätä väritystä.

Nyt kuuluu ullakolta tassujen töminää, kuutamohullu taitaa olla hereillä. Jotain varmaan sekin tarvitsee mielensä piristykseksi, ehkä kevytkerma-vesi maistuisi. Minä tässä itseäni piristin kupillisella kahvia.